Kuvat: S&S / Catalina Bartolomé
KIRJAT | Yöeläimiä kuvailee minäkertojan elämää seksiä myyvänä travestina – termi, jota Etelä-Amerikassa käytetään naiseksi pukeutuvista ja naisina esiintyvistä miehistä.
”Kaikesta raakuudesta ja raskaudestaan huolimatta kirja on kaunis kuin taideteos.”
ARVOSTELU
Camila Sosa Villada: Yöeläimiä
- Suomentanut Emmi Ketonen.
- Kustantamo S&S, 2024.
- 254 sivua.
Camila Sosa Villadan debyyttiromaanin Yöeläimiä (S&S, 2024) oikeudet on myyty 20 maahan, ja kirjasta on tekeillä televisiosarja. Saavutus on erityisen kova, kun ottaa huomioon, että romaani on autofiktiota – genre, jota osa rakastaa ja osa vihaa. Sosa Villada on kaiken saamansa suitsutuksen ansainnut.
Yöeläimiä kuvailee minäkertoja Camilan elämää seksiä myyvänä travestina – termi, jota Etelä-Amerikassa käytetään naiseksi pukeutuvista ja naisina esiintyvistä miehistä. (Termiä ei voi suoraan rinnastaa esim. transsukupuolisuuteen tai drag-taiteeseen, eikä travesteja lokeroida vain yhdeksi.) Tarinassa liikutaan suurimmaksi osaksi keski-Argentiinassa sijaitsevassa Córdoban kaupungissa, jossa travestit kerääntyvät öisin Puistoon etsimään asiakkaita, vaihtamaan kuulumisia, ja hakemaan turvaa toisistaan.
Elämä ei ole helppoa. Ammateista vanhin on aina ollut turvaton, ja prostituutiota harjoittavilla on lisääntyneen tautiriskin lisäksi korkeampi riski joutua väkivallan uhriksi. Virkavallalta saa harvoin jos koskaan apua, kun asiakkaat kokevat oikeudekseen tehdä mitä haluavat, vieden jopa hengen.
Travesteilla on kannettavanaan vielä muottiin sopimattomuuden risti. He eivät kelpaa yhteiskuntaan miehinä eivätkä naisina, eivätkä ainakaan travesteina. Kanssaihmiset halveksivat ja jopa vihaavat heitä, ja ainainen turvattomuus ja kilpailu asiakkaista saa väliin myös travestien sisäiset välit rakoilemaan.
”Suru pakottaa elämään väkivallan kierteessä. Kuinka monta kertaa tuo sana onkaan jo kirjattu näille sivuille?”
Siitä huolimatta yhteisö pitää huolta jäsenistään. Yksi kirjan keskeisimmistä hahmoista on Encarna-täti, jonka asuntolassa travestit voivat tarvittaessa levätä ja toipua. Encarna on travesteista vanhin, muita neuvova matriarkka, joka eräänä yönä löytää Puistosta hylätyn poikavauvan. Täti imettää poikaa lentokoneöljyllä täytetyillä tisseillään, ja äidinvaistoille antautuminen muuttaa niin Encarnan kuin muidenkin travestien elämän.
* *
Romaanin tapahtumat eivät kulje mitenkään suoraviivaisesti. Ajassa liikutaan edes- ja taaksepäin, ja aikamuodot vaihtuvat. Välillä keskiössä ovat muiden travestien tarinat. Sivuilla esiintyvät muun muassa linnuksi muuttuva kuuromykkä María ja kaunis Angie. Travesti toisensa perään on kokenut väkivaltaa, nöyryytystä, ja menetyksiä. Silti he jaksavat elää ja nauttia elämästä. Löytää siitä jopa kauneutta.
Kaikesta raakuudesta ja raskaudestaan huolimatta kirja on kaunis kuin taideteos. Teksti on runollista ja silti suoraa, rehellisyydessään kaunistelematonta ja juuri siksi niin ihmeellistä. Emmi Ketosen moitteeton käännös tavoittaa Sosa Villadan äänen, sen vimman ja haavoittuvuuden. Läpi tarinan on sivuille ripoteltu maagisia, mieleenpainuvia lauseita. Kuten vaikka tämä, joka kuvaa viatonta lapsenuskoa: ”Minulle on annettu jumala joka mahtuu rukousnauhaan.”
* *
Camila Sosa Villada on näyttelijä ja kirjailija, jonka nuoruuden kokemuksiin Yöeläimiä pohjautuu. Toisin kuin joskus autofiktion kohdalla, ei kirjaa lukiessa tule tirkistelevä olo. Syynä on ehkä se, että totuudenmukaisuudestaan huolimatta Yöeläimissä on läpi kirjan mukana fiktiota korostava tunne, jota korostavat maagisen realismin piirteet, kuten muodonmuutokset.
Tarina ei silti anna ottaa etäisyyttä: se iskee vasten kasvoja, pakottaa lukijan kohtaamaan väkivallan, turvattomuuden, prostituution ja kaiken siihen liittyvän likaisen ja vihatun. Ja silti myös elämänriemun, sitkeyden ja yhteisöllisyyden.
Tässä on yksi vuoden parhaista kirjoista.
Elsa Lindström
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomen- ja vironkieliset runot välittävät tunnelmia yli kielirajojen – arviossa Heidi Iivarin Meidän suvun miehet
KIRJAT | Monenlaiset suhteet kattava perhe on Virossa pitkään asuneen, tartonsuomalaisen Heidi Iivarin toisen kokoelman keskiössä.
Veri virtaa Välimerellä, ja maanosan kohtalo on veitsenterällä – Titus Livius kertoo eurooppalaisesta suursodasta 2 200 vuotta sitten
KIRJAT | Puunilaissodan tapahtumat avautuvat eeppisinä eteemme roomalaisen historioitsijan Titus Liviuksen säilyneissä kirjoituksissa.
Luokkahäpeän anatomia – arviossa Didier Eribonin mestarillinen Paluu Reimsiin
KIRJAT | Työväenluokkaisesta perheestä Pariisin akateemisiin piireihin paennut kirjailija palaa tarkastelemaan taustaansa ja sen tuottamaa häpeää sekä muita luokkanousun synnyttämiä ristiriitoja.
Matti Hannikainen kuvaa tarkasti SDP:n puoluekoneiston navigointia – arviossa Uudistuva puolue ja hyvinvointivaltio
KIRJAT | Matti Hannikaisen teos on joka suhteessa laatutyötä. Kirjan rakenne ja jäsentely ovat tarkkaan harkittuja ja selkeitä.