Kuva: Viktor Fremling / Otava
KIRJAT | Malman asema käsittelee lasten hylkäämisestä, valehtelua, kyvyttömyyttä näyttää tunteensa, ja vielä suuremmasta kyvyttömyydestä puhua asioista.
”Tässä romaanissa ajattelen jostain syystä paljon enemmän sitä, mistä en pidä kuin sitä, mistä pidän.”
ARVOSTELU
Alex Schulman: Malman asema
- Suomentanut Jaana Nikula.
- Nemo, 2022.
- 295 sivua.
Alex Schulman on jälleen kirjoittanut romaanin ihmisistä, jotka perheet ovat tavalla tai toisella rikkoneet. Malman asemalta (Nemo, 2022) ruotsalaisella maaseudulla kulkee polku järvelle, jonka rannalla on valkoinen talo; tähän maisemaan romaanin salaisuudet ja useamman perheen kohtalot tavalla tai toisella nivoutuvat.
Romaanin päähenkilöt kulkevat Malman asemalle eri aikoina, eri tilanteissa, eri syistä. Heillä kaikille on hyvin läheinen side toisiinsa, ja romaanin edetessä salaisuuksia purkautuu vähän vähältä. Keskeinen henkilö on Harriet, joka on Bon tytär, Oskarin vaimo ja Yanan äiti. Taustalla kulkevat myös Harrietin sisar ja äiti.
Romaani käsittelee lasten hylkäämisestä, valehtelua, kyvyttömyyttä näyttää tunteensa, ja vielä suuremmasta kyvyttömyydestä puhua asioista. Pitkät junamatkat Malmaan antavat raamit kaikkien kohtaloille ja kiintopisteen koko romaanille.
Kokonaisuus ihmisten suhteista ja tapahtumista niissä on palapeli, joka valmistuu vähitellen ja jota on kiehtovaa koota, päästä selville tapahtumista vähitellen. Palapeli on taitavasti tehty ja se on pakko koota loppuun.
Alex Shculman on aiemmin kirjoittanut useamman autofiktioromaanin omasta perheestään. Hänen sukunsa on vanhaa ruotsalaista sivistyneistöä ja Schulman on melkoinen julkkis kotimaassaan, ei vähintään suvustaan kirjoittamiensa romaanien vuoksi.
Pitäisin Malman asemasta paljon enemmän, ellei kirjailijan koko muukin romaanituotanto olisi tuttua. Nyt tuntuu, että hän kirjoittaa samaa teemaa uudelleen ja uudelleen. Olen pitänyt joistakin hänen autofiktiivisistä teoksistaan paljon, mutta tässä romaanissa ajattelen jostain syystä paljon enemmän sitä, mistä en pidä kuin sitä, mistä pidän.
Tässä tekstiä rasittavat muun muassa. lukuisat vertauskuvat ja yksityiskohtaiset kuvailut, joilla ei ole mitään annettavaa kohtaukseen, johon ne kirjoitettu – usein päinvastoin. Esim. ”sydän on sidottu nyörillä kuin kinkkurulla” tai ”Hän nappaa paprikan sämpylästään, mutta siitä on jäänyt painuma ja sen alta paljastuu juuston alkuperäinen väri”. Schulmanilla on epäilemättä taito luoda tunnelmakuvia, mutta joskus niitäkin on vain liikaa.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.