Ukrainan sota antaa syyn miettiä, millaista oli Suomen lasten sotakurjuus – arviossa Paperinarukengät

Kuvat: Avain Kustannus

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on kestänyt kohta puolitoista vuotta, eikä loppumisesta ole tietoa. Sota Euroopassa on saanut suuret johtajat liikkeelle, mutta myös pienet ihmiset vähintään ymmälleen.

Olimme ehtineet tottua ajatukseen, että sota jäi jonnekin 1940-luvulle. Aloimme pitää sotaa jonain, mistä ikivanhat ihmiset puhuvat. Heillä oli sotilaita, evakoita, sotilaspoikia, lottia, puutetta ja kurjuutta. Monia varmaan mietityttää, onko se kaikki sama vallannut nyt Ukrainan.

Tamperelainen opettaja ja lastenkirjailija Karoliina Suoniemi on kerännyt yksien kansien väliin tietoa ja tunnelmia Suomen sota-ajasta. Kokonaisuus on laadittu siten, että lasten ja nuorten olisi mahdollista päästä vähintään kurkistamaan sisälle vajaan sadan vuoden aikaiseen maailmaan.

Ainakin pienimmille on vanhempien parasta lukea kirjaa, koska Paperinarukengät – Lapset sota-ajan Suomessa (Avain, 2023) soveltuu ehkä aikaisintaan esikouluikäisille. Uskon tosin, että aikuisetkin löytävät sivuilta jotain sellaista tietoa, mistä eivät ole aiemmin kuulleet.

Emmi Kyytsösen kuvitus luo mielikuvia sota-ajan lasten arjesta. Se näyttää muun muassa, millaisiin vaatteisiin siihen aikaan pukeuduttiin ja miltä evakkojen vaelluskulkue näytti.

Vanhoja valokuvia on mukana muutama, mutta niitä olisi mielellään katsonut enemmänkin, koska niistä näkee oikeasti tuon ajan asiat. Osin jopa kaipaa kuvaan kohdetta, jota teksti selvittää.

Kun aiheena on lasten sota-arki, pysytellään kotirintaman pärjäämisessä. Lapsiuhrit on rajattu pois, vaikka heitä tietenkin tuli samoin kuin Ukrainassa tänä päivänä.

* *

Paperinarukengät-teos perustuu melko laajaan, joskaan ei kovin tieteelliseen lähdeaineistoon. Kirja on sillä tavalla lukijaansa aktivoiva, että mukana on joitakin tehtäväsivuja. Niille voi kirjoittaa esimerkiksi oman suvun muistoja sota-ajasta. Reseptisivu opastaa leipomaan pula-ajan pullaa.

Tehtäväosuudet vaikuttavat kieltämättä siihen, että sisältö saa oppikirjamaisuuden leiman. Sama opettamisen henki vaivaa osin myös tekstiä ja kerrontaa. Sellaisena teosta voineekin helposti käyttää koululaisten oheislukemistona.

Sinisellä värjätyille sivuille on koottu sota-ajan kokeneiden ihmisten autenttisia, henkilökohtaisia muisteluita. Esimerkiksi Kalajoen Hiekkasärkkien huvikeskuksessa käyneet lukijat voivat tekstin kautta koettaa kuvitella, millaista oli, kun nuoret aikoinaan polkivat pyörillä pitkiäkin matkoja särkille juhannuksen viettoon.

Tekijää voi kiittää monen yksityiskohdan huomioimisesta. Yksi sellainen on, että sodasta kärsivät ja kotinsa menettivät monet muutkin ryhmät kuin karjalaiset. Kirjan loppusivuilla käydään lyhyesti läpi romanit, saamelaiset, juutalaiset, tataarit, inkerinsuomalaiset, inkerikot, vatjalaiset sekä Vienan ja Aunuksen pakolaiset. Avartaa ehkä joidenkin käsitystä kokonaisuudesta.

Aila-Liisa Laurila

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua