Miina ja Manu sekä Marke Könönen. Kuva: Arto Jalonen
KIRJALLISUUS | Tampere on saunapääkaupunki ja niin edelleen. Valikoimaluettelolla ja Werstaan näyttelyllä julistetaan, että se on pääkallonpaikka myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden suhteen.
”Valikoimaluettelo tarjoaa lukuvinkkejä.”
Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat
Tampere on ollut Suomen merkittävin lasten- ja nuortenkirjallisuuden keskus. Ja on sitä edelleen.
– Me olemme tämän alan pääkaupunki, julistaa iloisesti Marke Könönen, joka teki töitä 37 vuotta kirjastonhoitajana Nekalan kirjastossa.
Hän on ollut mukana tekemässä valikoimaluetteloa, jossa esitellään noin 80 lasten- ja nuortenkirjaa, jotka sijoittuvat Tampereelle. Aikaperspektiivi on sata vuotta.
Kirjasen on julkaissut IBBY Finland ry, joka tekee vapaaehtoisvoimin töitä lasten- ja nuortenkirjallisuuden aseman ja tunnettavuuden eteen sekä kotimaassa että ulkomailla.
Luetteloa ovat olleet Marken lisäksi tekemässä Maija Karjalainen, joka on ollut TYKin äidinkielenopettaja noin 30 vuotta, Maija Korhonen, joka on opiskellut Tampereella ja ollut vuosikymmeniä töissä Helsingin Kallion kirjaston lastenosastolla, sekä Ismo Loivamaa, joka on kirjoittanut kirjoja lanu-kirjojen historiasta ja tutkimuksesta sekä useita näyttelijöiden ja laulajien elämäkertoja. Ismo on joukossa ainoa, joka on vielä työelämässä.
Seinällä on luettelot kirjailijoista ja kuvittajista. Hahmot ovat Viisi villiä Virtasta -kirjasarjasta, jonka on kirjoittanut Anneli Kanto ja kuvittanut Noora Kato. Kuva: Arto Jalonen
Häpeästä se lähti
Yksi motiivi valikoimaluettelon tekemiseen oli peittelemättä se, että Helsingissä ja Turussa oli sellaiset jo tehty.
– Olisi ollut häpeä, jos Tampereella ei olisi omaa, Marke sanoo.
Luettelokirjaselle haettiin apurahoja ja kaupungin tukea, mutta turhaan. Onnekkaasti löytyi sponsoreita, jotka maksoivat luettelon – Vuosisata tamperelaista lasten ja nuortenkirjallisuutta – painatuksen.
Vihkosessa on Ismo Loivamaan esipuhe, jossa kerrotaan lastenkirjallisuudesta läpi vuosikymmenten.
”Tampere ei ollut 1940-luvun lopulla vain vahvan realismin, Viidan ja Linnan kaupunki, vaan sinne mahtui myös satuja, tarinoita ja kodikkaita pikku runosia.
Nuortenkirjallisuudessa – ennen muuta tyttökirjallisuudessa – tamperelaiset aktivoituivat jo 1930-luvulla.”
Näyttelytila Komuutin takaseinällä on kirjoista sitaatteja, joissa mainitaan Tampere. Kuva: Arto Jalonen
Komuutissa näyttely
Tampereen Työväenmuseo Werstaan pienessä Komuutti-näyttelytilassa on aihepiiristä näyttely, joka on auki 24.5.2026 asti.
– Näyttely on pieni, mutta siinä on ideaa, Marke Könönen toteaa.
Tämä pitää paikkansa. Takaseinällä on sitaatteja kirjoista. Niitä voi vaikka lukea ääneen näyttelykaverilleen, jolla on makoisa kuuntelupaikka säkkituoleilla.
On luettelot kirjailijoista. Heitä on listattu 183. Samoin on luettelo kuvittajista, tämän teossa saatiin apua Kuvittajat ry:ltä.
Yksi seinä on omistettu kansikuville. Tyttö- ja poikakirjat sekä molemmille suunnatut ovat saaneet kumpikin oman sommitelman ja lisäksi on fantasiaa. Kansikuvat on skannattu Lastenkirjainstituutin kokoelmasta.
Mukana on minulle monta tuttua kirjasarjaa. Entisaikojen kannet ovat nostalgisia ja aikamoisen hienoja.
Miina ja Manu -pehmolelut ovat päässeet esille. Ne ovat Werstaan näyttelypäällikön Linda Heinosen kotoa, ja ne pestiin ensimmäistä kertaa kolmeenkymmeneen vuoteen. Pahvikuvat ovat Anneli Kannon kirjoittamista ja Noora Katon kuvittamista kirjoista Viisi villiä Virtasta.
Werstaan näyttelyssä voi ihailla kansikuvataidetta. Kirjojen kansikuvia on skannattu Lastenkirjainstituutin kokoelmasta. Kuva: Arto Jalonen
Joitain ehtoja
Sellainen ehto oli, että kirjasarjassa pitää olla vähintään kolme osaa ennen kuin kansikuva pääsi näyttelyyn. Asko Martinheimon kohdalla tehtiin poikkeus.
Tyttökirjojen hahmoista 1940-luku oli Tuittupään aikaa, 1950-luvulla nousivat Tiina ja Seljan tytöt, 1970-luvun nimi oli Ulla ja 1990-luku kuuluu Heinähatulle ja Vilttitossulle.
Jotkut kirjailijat asuivat Tampereella koko ikänsä. Jotkut olivat hetken käypäläisiä, mutta sijoittivat silti kirjojensa tapahtumia Tampereelle. Esimerkiksi Anni Polva asui lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Nopolan sisarukset muuttivat pääkaupunkiseudulle, mutta tamperelaisuus kulki mukana.
Kirjojen hahmoista Miina ja Manu ovat varsinaisia Tampereen matkailuagentteja. He seikkailevat kaupungin nähtävyyksissä, tutustuvat kulttuurielämään ja opettavat kirjaston käyttöä.
Marke Könönen kysyy, onko Aili Somersalon Mestaritontun seikkailut (1919) tuttu. Hänen mielestään se on mainiota luettavaa lapsille.
– Tunsin, kuinka lapsen pakarat tiukkenivat Mestaritontun jännittävissä kohdissa, kun hän istui sylissäni, kertoo Marke 1980-luvun kokemuksista.
Näyttely päättyy toukokuun loppupuolella, mutta valikoimaluettelo jää käyttöön ja antamaan lukuvinkkejä.
Marke Könönen teki töitä 37 vuotta kirjastonhoitajana Nekalan kirjastossa. Kuva: Arto Jalonen
Tampere on kaunis
Tamperetta lasten- ja nuortenkirjoissa kuvataan aina suurena ja kauniina kaupunkina. Mainintoja keräävät Tammerkoski, Pyynikinharju ja Hämeenkatu sekä vanhemmille kaupunkilaisille tuttu Tikankolo.
1900-luvun alkuvuosikymmenten tyttökirjat olivat valikoimaluettelon esipuheen mukaan yläluokkaisia. Tehtaantytöt ja köyhien perheiden tytöt eivät kuuluneet tyttökirjojen taikamaailmaan. Jos asuttiin puutalossa, se oli valtava ja siinä oli upea puiden ja pensaiden reunustama piha, ei työläiskorttelin asunto.
Anni Polva ja Leena Härmä alkoivat rikkoa tätä muottia ja kirjoittivat pihojen pitelemättömistä lapsilaumoista, eivätkä keskittyneet oppikoululuokan intresanttiin pienyhteisöön.
Rauha S. Virtasen Joulukuusivarkaus (1970) ja Lintu pulpetissa (1972) ovat avoimen poliittisia nuortenromaaneja, kallellaan vasemmistolaisuuteen. Asko Martinheimo oli samoilla linjoilla nuortenromaanissaan Polttaa, polttaa…(1968).
”Tampere paistattelee nykyisin julkisuudessa vahvana ja kehittyvänä kaupunkina, turistien ja muuttovirtojen himoittuna kohteena. Tilanne näkyy myös kirjallisuudessa. Yhä useammin Tampereen herättämistä vaikutelmista kirjoitetaan ’ulkopuolisen’, toispaikkakuntalaisen näkövinkkelistä.”
(Ismo Loivamaa)
Lasten- ja nuortenkirjat hankkivat myös kansainvälistä näkyvyyttä Tampereelle, sillä esimerkiksi Salla Simukkaa on käännetty lukuisille kielille.
Tässä sitaatti Uolevi Nojosen kirjasta. Kuva: Arto Jalonen
Viides näyttely
Näyttelytyöryhmä Marketta Könönen, Maija Karjalainen, Maija Korhonen ja Ismo Loivamaa on tehnyt Werstaalle aikaisemmin neljä näyttelyä.
Vuonna 2019 esiteltiin Leena Härmä (1914–2008) otsikolla Tuittupäästä Rieväkylän rapsodiaan. Vuonna 2021 paneuduttiin Rauha S. Virtaseen (1931–2019) ja Seljan tyttöjen maailmaan. Vuonna 2023 esiteltiin Asko Martinheimo ja Uolevi Nojonen, jotka ovat uudistaneet nuortenkirjallisuutta. Vuonna 1924 kunnioitettiin Jalmari Finnen 150-vuotisjuhlaa otsikolla Kiljusten vuosisata.
Vuosisata tamperelaista lasten ja nuortenkirjallisuutta Työväenmuseo Werstaassa 24.5.2026 asti.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Museoiden yö koittaa Tampereella tämän viikon lauantaina – Ohjelmaa on nyt myöhätunneille asti
TAPAHTUMA | Vuosittain Museoiden yön rannekkeen ostaa 2 000 – 3 000 kävijää. He käyvät keskimäärin kolmessa neljässä kohteessa illan aikana.
Rikoksetta rangaistut esillä Työväenmuseo Werstaalla – näyttely ja kirja kertovat ”uudenlaista ihmisoikeuksien historiaa”
NÄYTTELY | Työlaitoksia käsittelevän kirjan ja näyttelyn julkistustilaisuutta vietettiin Työväenmuseo Werstaalla. Katariina Parhi ja Vesa Ranta haluavat nostaa esille työlaitosten historian moninaisuuden.
Valkeakosken Myllysaaren museon näyttely Säterin naiset kertoo paikallisesta kuitu- ja kemianteollisuudesta
MUSEO | Naisten rooliin prosessiteollisuudessa pureutuva näyttely huomioi myös laajemman kontekstin naisista teollisuuden vuosikymmenien muutoksissa.
Suomen Nyrkkeilymuseo syntyi hullusta ideasta automatkalla, eikä koko Euroopasta löydy toista vastaavaa
MUSEO | Ensimmäiset tilat kaivettiin Tampereen Aleksanterinkadulle hiilikellariin, nykyisin toimitaan katutasossa Hämeenpuistossa. Museo kunnioittaa Tampereen vankkoja nyrkkeilyperinteitä.