Surrealistinen raskauspäiväkirja – arviossa Emi Yagin Tyhjyyspäiväkirja

Kuvat: Kitchen Minoru / Otava

Kaikilla työpaikoilla, luulisin ainakin niin, on joku sellainen, jonka odotetaan tekevän näkymättömät työt, sellaiset työt, jotka pitää tehdä, mutta kukaan ei viitsisi. Aina on kuitenkin joku, joka keittää kahvit, kiikuttaa pöydille lojumaan jääneet kahvimukit keittiöön ja lisää kopiokoneeseen paperia.

Emi Yagin esikoisromaanin Tyhjyyspäiväkirja (Otava, 2023) päähenkilö Shibata on juuri tällainen velvollisuudentuntoinen suorittaja. Tai oli, kunnes hänen mittansa tuli täyteen: hän ilmoitti yllättäen, ettei voi korjata tupakalta haisevia kahvikuppeja pois, kun on raskaana. Nyt kahvikupit kiikuttaa keittiöön joku muu ja joku muu taitaa kerätä myös roskat lattialta.

”Raskaus” etenee ja vatsa kasvaa erinäisten täytteiden avulla. Shibata seuraa äitiysblogeja ja saa tietää, että 12. viikolla sikiö on luumun kokoinen, 13. viikolla muhkea japaninaprikoosi ja 15. viikolla jo greippi ja niin edelleen. Samassa tahdissa vatsa vähitellen pyöristyy.

Shibata myös kirjoittaa päiväkirjaa raskausviikoistaan. Kääntäjä Raisa Porrasmaa valaisee kirjan alkulehdillä Yagin romaanin nimeä. Kirjan japaninkielinen nimi ”Kushin techo” viittaa Japanissa raskaana oleville naisille annettavaan Boshi techo -kirjaseen (äidin ja lapsen päiväkirja). Kushin taas tarkoittaa Porrasmaan mukaan kirjaimellisesti tyhjää ydintä. Shibata kirjoittaa siis tyhjyyspäiväkirjaa.

* *

Shibata oppii käyttämään raskautta hyväkseen. Työelämä muuttuu helpommaksi. Hän pääsee töistä silloin kun oikeasti pitäisikin, toisin sanoen välttää ylenmääräiset ylityöt.

”Tultuani raskaaksi olin epäröinyt, voisinko lähteä töistä kotiin niin aikaisin. Vaikka kirjaimellisesti vain lähdin ennalta sovittuun aikaan. Olin hämmästynyt, miten paljon ihmisiä oli junassa jo vähän viiden jälkeen. Eikä kukaan näyttänyt pitävän sitä mitenkään erikoisena.”

Raskaus herättää tuntemuksia myös työtovereissa. Erityisen utelias ja jopa kiusallisen kiinnostunut raskauden etenemisestä on eräs läheinen työtoveri. Hän tivaa lapsen sukupuolta ja haluaa vaikuttaa lapsen nimen valintaan suorastaan tuskastuttavasti. Kiinnostuksen syy tosin paljastuu sittemmin ja kertoo sekin nyky-Japanin ongelmista.

* *

Shibatan elämää kuvaa sekä ennen raskautta että raskauden jälkeen ulkopuolisuuden tunne. Hän on ulkopuolinen töissä, ystävien kanssa, mutta pääsee kuitenkin jollakin tavalla osaksi äitiysjumppaan osallistuvien naisten ryhmää.

Ulkopuolisuuden kuvaus on tuttua Japanin nykykirjallisuudesta. Kirjan etuliepeessäkin viitataan muutamaan kirjaan. Niistä minulle on tuttu Sayaka Muratan Lähikaupan nainen (Gummerus, 2020). Samantuntuista ulkopuolisuuden ja ulkoisten paineiden kokemusta kuin Yagi kuvaa Murata absurdilla tavalla kertoessaan lähikaupassa työskentelevän Keikon elämästä.

Yagin Tyhjyyspäiväkirja on kirja, jollaisia tavataan kutsua pieniksi helmiksi. Se on lyhyt ja intensiivinen, nopeasti luettava. Ihan kovin nopeasti sitä ei kuitenkaan kannata hotkaista. Kannattaa pysähtyä kuuntelemaan, mitä Yagi japanilaisesta yhteiskunnasta ironiallaan kertoo. Siinä on paljon myös suomalaista lukijaa koskettavaa, ja lopulta ilmaan jää iso kysymys. Tyhjä vai täysi?

Marjatta Honkasalo

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua