Kuva: Readme.fi
KIRJAT | Pekka Ruissalon epävirallinen elämäkerta kaipaisi kohteensa kädenjälkeä ja reilusti lisää lihaa luiden ympärille.
”J. Karjalaisessa yhdistyy harvinaislaatuisella tavalla loistavien melodiakoukkujen ja tunnelmien rakentaja sekä pienien tarinallisten tuokioiden kuvaaja.”
ARVOSTELU
Pekka Ruissalo: J. Karjalaisesta vuosi vuodelta
- Readme.fi, 2026.
- 192 sivua.
En keksi montaa suomalaista pitkän linjan muusikkoa, joista mieluummin haluaisin lukea kattavan elämäkerran kuin J. Karjalaisesta. Valitettavasti Pekka Ruissalon epävirallinen ja auktorisoimaton elämäkertateos J. Karjalaisesta vuosi vuodelta (Readme.fi, 2026) ei ihan vastaa tarpeeseen, vaikka kirjassa olisi kin ihan hyvät pohjat kiinnostavaan elämäkertaan.
Jos kirja vain olisi tehty yhdessä artistin itsensä kanssa, siinä voisi paremmin haistaa ja maistaa Karjalaisen persoonan. Jonkinlaisen kuvan tästä 70 vuotta täyttävästä, oman linjansa vuosikymmenien läpi pitäneestä musiikillisesta kameleontista toki kirjasta saa.
Karjalainen on halunnut pitää työn ja vapaa-ajan erillään eli pitkän linjan muusikon tapauksessa pitänyt itsensä poissa julkisuudesta muuten kuin musiikin osalta. Ruissalon kirja pohjautuukin pitkälti musiikkiin pureutuviin haastatteluihin, joita artistista on lehdissä julkaistu. Yksi tärkeä lähde on Pekka Laineen ohjaama Ylen dokumentti J. Karjalainen – Beibi ollaan ikuisii (2018), joka pureutuu Karjalaisen luomisen lähteisiin.
Vuonna 2002 Karjalaiselta julkaistiin Laulumies-kirja (Johnny Kniga), joka pitää sisällään laulunuotteja ja lauluihin liittyviä tarinoita. Siinä Karjalainen toteaa, että muistelmien kirjoittaminen on vaikeaa, jos ei muista mitään. Jo suppea Laulumies-kirjakin antaa Ruissalon kirjaan valtavasti tietoa ja taustoja, joten kyse on todennäköisemmin siitä, ettei Karjalainen vieläkään koe haluavansa “astua esille” muuten kuin musiikkinsa kautta.
Aprillipäivänä vuonna 1957 syntynyt Jukka Karjalainen on soittanut itsensä suomalaisen musiikinystävien sydämiin neljällä vuosikymmenellä ja luvuttomalla määrällä hittejä Apinaorkesterista Ankkurinapin ja Sankareiden kautta Dorikseen. Vaikka mies on luonut ympärilleen uusia orkestereita Mustista laseista Electric Saunaan ja loikannut rockin maailmasta välillä Lännen-Jukan yhdysvaltalais-suomalaiseen vanhaan kansanmusiikkiin, on Jii silti onnistunut pitämään kiinni omaleimaisesta linjastaan ja tunnistettavuudestaan. Karjalaisessa yhdistyy harvinaislaatuisella tavalla loistavien melodiakoukkujen ja tunnelmien rakentaja sekä pienien tarinallisten tuokioiden kuvaaja.
Ruissalon kirja luottaa hieman hassuun levytysten alkamisesta alkavaan vuosi vuodelta -rakenteeseen, joka saa kirjan paikoin toistamaan itseään niinä vähemmän tapahtumarikkaina välivuosina, vaikka toki rakentaakin kuvan Karjalaisen urasta. Ruissalo onnistuu nostamaan ihan ansiokkaasti Karjalaisen persoonaa avaavia hetkiä lehtihaastatteluista ja mainituista lähteistä, mutta analysoi paljon myös biisien merkityksellisyyttä ja artistin asemaa suomalaisen musiikin kentällä. Välillä kirjoittajan oma asennoituminen paistaa sivuilta ehkä liikaakin. Kirja pyrkii vastaamaan kysymykseen, millainen mies on J. Karjalainen, kysymällä sitä myös faneilta, mutta tekee senkin aika suppeasti.
Ruissalon Vuosi vuodelta -sarja sisältää jo Juicen ja Eppu Normaalin vastaavannimiset teokset. J. Karjalais -teos ei varsinaisesti houkuttele tarttumaan näihin muihinkaan. Vajaa 200 sivua on aika vaatimaton pintaraapaisu kansakunnan kaapin päälle nostetusta tunteiden tulkista ja koko kansan laulumiehestä.
Ilkka Valpasvuo
Lue Marjatta Honkasalon tekemä Pekka Ruissalon haastattelu Juice vuosi vuodelta -kirjasta täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Dianan veli kertoo sisarensa ja sukunsa elämästä ja ongelmista – arviossa Charles Spencerin Joutsenlaulu
KIRJAT | Charles Spencer tarjoaa henkilökohtaisen kulman Prinsessa Dianan tarinaan. Osansa kirjassa saavat niin kuninkaalliset kuin lehdistö.
Lapsen maailma on kiehtova ja uskomaton – Tuula Kallioniemi uskalsi sukeltaa sinne ja löysi tarinat sekä sankarit noin sataan kirjaan
KIRJAT | Rakastetun lastenkirjailijan elämäkerta on harvinaisen rehellinen, koskettava ja monella tavalla ainutlaatuinen muistelmateos.
Uuden rikostrilogian lähtölaukaus – arviossa Koski & Fors tutkivat -dekkari Viimeinen piste
KIRJAT | Anne Hietasen ja Michaela von Kügelgenin teos aloittaa Helsinkiin sijoittuvan dekkarisarjan, jota luonnehditaan määritteellä Helsinki Noir.
Historiikki seuraa sotilasmusiikin kehitystä rumpaleista ja piipareista sotilassoittokunniksi
KIRJAT | Raine Ampuja ja Jussi-Pekka Aukia ovat uurastaneet ja saaneet aikaiseksi lähes viisisataa sivua ja runsaat kaksi kiloa sotilasmusiikin historiaa.