Kuva: Otava
KIRJAT | Charles Spencer tarjoaa henkilökohtaisen kulman Prinsessa Dianan tarinaan. Osansa kirjassa saavat niin kuninkaalliset kuin lehdistö.
”Kertomusten avulla alkaa ymmärtää paineita, joita Dianalla ja muillakin julkisuuden henkilöillä on riesanaan.”
ARVOSTELU

Charles Spencer: Joutsenlaulu – Sisareni Diana
- Suomentanut Seppo Raudaskoski.
- Otava, 2026
- 446 sivua.
Joutsenlaulu-kirjan (suom. Seppo Raudaskoski; Otava, 2026) kirjoittaja on prinsessa Dianan veli, Charles Spencer. Hän kertoo sisarensa ja sukunsa elämästä ja ongelmista. Kuninkaalliset ja lehdistö saavat kirjassa osakseen arvostelua siitä, miten kohtelivat Dianaa niin hänen eläessään kuin hänen kuolemansa jälkeen.
Diana oli Althorpin varakreivin John Spencerin ja Frances Burke Rochen viidestä lapsesta neljäs. Isä jäi yksinhuoltajaksi, kun äiti katosi perheen kartanosta Dianan ollessa 6-vuotias. Diana oppi huolehtimaan paljon pikkuveljestään.
Sisarukset Charles ja Diana olivat lapsena läheiset toisilleen. Heistä huolehti enimmäkseen palkattu henkilökunta, jolta he saivat joskus huonoakin kohtelua. Enimmäkseen elämä oli kuitenkin kohtuullisen vakaata. Dianan yritti käydä koulua sisäoppilaitoksissa, mutta yritykset epäonnistuivat hänen herkkyytensä ja keskittymiskyvyn puutteensa vuoksi.
Kirjassa kerrotaan tarkoin Spencerin suvun historiasta ja elämästä Englannin kuninkaallisten lähipiirissä. Isä toimi kuningas Yrjö VI:n ja myöhemmin kuningatar Elisabet II:n hovitallimestarina vuosina 1950–1954. Kyseessä on perinteinen brittiläisen hovin kunniatehtävä. John Spencerin kerrotaan jopa seurustelleen tulevan kuningattaren kanssa hetken toisen maailmansodan jälkeen.
Diana oli hyvä vaihtoehto prinssi Charlesin vaimoksi, koska perheet tunsivat toisensa. Tosin he olivat ennemminkin tuttavia kuin ystäviä. Ongelmat Dianan kohdalla alkoivat myöhemmin, kun hän päätti keskittyä itselleen tärkeisiin asioihi, mikä poikkesi kuninkaallisista tavoista. Diana ei saanut kuninkaalliselta perheeltä tukea eikä rakkautta edes aviomieheltään. Lehdistö seurasi erityisesti Dianaa, mikä aiheutti ongelmia myös kuninkaallisen perheen esiintymisten suhteen. Erottuaan Diana päätyi tekemään keltaisen lehdistön kanssa sopimuksen valokuvaamisesta, jotta sai elää ja lomailla rauhaassa poikiensa kanssa.
Dianan kuoleman jälkeen kuningashuone yritti vielä vaikuttaa siihen, mihin ja miten hänet haudataan. Ilman Charles Spencerin lujaa tahtoa ja kirkon apua Dianaa ei olisi päästy hautaamaan suvun kartanon maille Althorp Housen puutarhaan, koristelammen keskellä sijaitsevalle Oval-saarelle.
* *
Joutsenlaulu-kirjan keskeistä antia on asioiden ja tapahtumien selvitteleminen perheen jäsenten näkökulmasta. Kertomusten avulla alkaa ymmärtää paineita, joita Dianalla ja muillakin julkisuuden henkilöillä on riesanaan.
Dianan kuolema oli järkytys kaikille, erityisesti hänen perheelleen ja sukulaisilleen. Virallisesti ei jäänyt epäselväksi ketkä olivat syyllisiä onnettomuuteen. Poliisi kertoi lehdistön ja valokuvaajien häirinnästä ja autonkuljettaja Henry Paulin rattijuopumuksesta, mutta kukaan ei koskaan joutunut syytteeseen. Dianan suku ei saanut vastauksia keneltäkään eikä kuningashuone välittänyt muuta kuin käskyjä.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suppea Karjalais-katsaus ilman Karjalaista – arviossa Pekka Ruissalon J. Karjalaisesta vuosi vuodelta
KIRJAT | Pekka Ruissalon epävirallinen elämäkerta kaipaisi kohteensa kädenjälkeä ja reilusti lisää lihaa luiden ympärille.
Lapsen maailma on kiehtova ja uskomaton – Tuula Kallioniemi uskalsi sukeltaa sinne ja löysi tarinat sekä sankarit noin sataan kirjaan
KIRJAT | Rakastetun lastenkirjailijan elämäkerta on harvinaisen rehellinen, koskettava ja monella tavalla ainutlaatuinen muistelmateos.
Uuden rikostrilogian lähtölaukaus – arviossa Koski & Fors tutkivat -dekkari Viimeinen piste
KIRJAT | Anne Hietasen ja Michaela von Kügelgenin teos aloittaa Helsinkiin sijoittuvan dekkarisarjan, jota luonnehditaan määritteellä Helsinki Noir.
Historiikki seuraa sotilasmusiikin kehitystä rumpaleista ja piipareista sotilassoittokunniksi
KIRJAT | Raine Ampuja ja Jussi-Pekka Aukia ovat uurastaneet ja saaneet aikaiseksi lähes viisisataa sivua ja runsaat kaksi kiloa sotilasmusiikin historiaa.



