Sodan särkemät ihmiset – arviossa Kjell Westön Molly & Henry

21.09.2023
WestöMollyHenry

Kuvat: Niklas Sandström / Otava

KIRJAT | Kjell Westö kuvaa talvisodan kauhuja, kotirintaman niukkuutta ja hapuilua ihmissuhteissa.

”Molly & Henry on lavea ja vaikuttava kuvaus sodasta ja siitä, mitä se tekee ihmisille.”

ARVOSTELU

5 out of 5 stars

Kjell Westö: Molly & Henry – romaani sotavuosilta

  • Suomentanut Laura Beck.
  • Otava, 2023.
  • 509 sivua.
Osta kirja tai kuuntele sitä ääni­kirja­palveluista, tuet samalla Kulttuuri­toimitusta!
BookBeat Nextory Storytel

Suomen historiaan sisältyy niin paljon haavoja, että menneisyydessä riittää kuvattavaa useille kirjailijasukupolville. Yksi ansiokkaimmista historiasta ammentavista suomalaisista kirjailijoista on Kjell Westö. Hänen uusin romaaninsa Molly & Henry – romaani sotavuosilta (suom. Laura Beck; Otava, 2023) saa sytykkeensä talvisodasta ja jatkosodan ensimmäisistä kuukausista.

Romaani on yhtä upea kuin Finlandia-palkittu Missä kuljimme kerran, joka sijoittui 1900-luvun alkuun ja nosti pintaan vuoden 1918 sisällissodan ihmisiin jättämät kivut ja varjot.

Molly & Henry on fiktiota, mutta sen ympärillä ovat vankat historialliset kehykset. Kirjailijan taustatyö näkyy sotatapahtumien kuvauksessa, ajankuvassa ja Helsinki-kuvauksessa, joka on tuttua Westön muistakin romaaneista. Lukija voi aistia rakennuksia ja katuja, joista osalla on kirjassa eri nimet kuin nykyään.

Laajassa henkilögalleriassa vilahtaa näyttelijöiden, elokuvatyöntekijöiden ja kirjailijoiden nimiä. Jotkut, kuten Mika Waltari, esiintyvät omalla nimellään. Toisille todellisista elämästä esikuvansa saaneille Westö antaa keksimiään nimiä. Erästä kirjailijaa ja sotakirjeenvaihtajaa luonnehditaan sanalla dandy. Esikuva lienee Olavi Paavolainen, vaikka kirjassa nimi on toinen.

Molly & Henry on kuvaus sota-ajasta, mutta vielä syvemmin se on kuvaus ihmissuhteiden hapuilusta, horjuvuudesta suurissa elämänvalinnoissa ja ammatillisesta itsetunnosta.

* *

Molly on näyttelijä, joka tekee uraa sekä teatterissa että elokuvissa. Hän on vasta 32-vuotias, mutta tuon ajan mittapuussa hänen tähtensä alkaa jo sammua, kun valkokangas janoaa nuorempia kasvoja.

Kirjan loppupuolella Molly pohtii, mikä ajaa hänet esiintymään, vaikka rimakauhu iskee kerta toisensa jälkeen. Kuvaus lienee samaistuttava monelle luovan työn tekijällä. On hetkiä, jolloin usko omiin kykyihin rapisee, mutta sisäinen pakko vaatii tekemään työtä.

Molly on kauhun vallassa joka kerta, kun hänen täytyy nousta näyttämölle, mutta pelostaan huolimatta hän haluaa seistä lavalla yleisön silmien edessä. Esiintymisen himo on niin voimakas, että kun Molly seisoo kameran edessä tai näyttämöllä, pelko väistyy ja tilalle tulee voiman ja hallinnan tunne.

Henry kokee rankkoja vastoinkäymisiä ja suoranaista syrjintää sotakirjeenvaihtajana ja toimittajana ruotsinkielisessä valtalehdessä. Hän on hyvä kirjoittaja ja saa aluksi kiitosta rintamakuvauksistaan. Kun hän alkaa kuvata sodan aiheuttamaa tuskaa synkemmin äänenpainoin ja realistisemmin, hänen tekstinsä eivät enää kelpaa. Hänet syrjäytetään reportterin työstä ja hänelle määrätään vähäpätöisempiä töitä, joista hän ei pidä.

Sodan aikana lehtikirjoituksilla on omat sääntönsä. Jutut ovat propagandaa, joiden tarkoitus on ylläpitää taistelutahtoa sekä rintamalla että kotirintamalla.

Talvisodan päätyttyä Henry matkustaa tekemään reportaasia Rauhan sairaalaan, jossa hoidetaan mielisairaita sotilaita ja evakuoituja karjalaisia. Kuvaus sairaalasta muistuttaa Ville Kivimäen vuonna 2013 ilmestynyttä tietokirjaa Murtuneet mielet, jossa Kivimäki kuvaa sodanaikaisia psykiatrisia potilaita ja heidän murtumistaan.

Tällaisia potilaita Henry kohtaa romaanin psykiatrisessa sairaalassa. Yhteyden saaminen potilaisiin on vaikeaa tai mahdotonta. Yksi potilas makaa sängyssä selällään. Hänen hartiansa, käsivartensa ja päänsä kouristelevat voimakkaasti. Toisen potilaan katse on täysin tyhjä. Kolmas hengittää tiheästi ja mutisee tauotta sekavaa sanarimpsua.

* *

Mollyn ja Henryn kuvaus romaanissa on moniulotteinen. Tunteiden skaala on laaja. Siihen mahtuu yhtä lailla lämpöä ja rakkautta kuin kiukkua, ärtymystä ja kyllästymistäkin. Kirjailija kuvaa hienosti, miten tutun ja läheisen ihmisen seurassa voi toisinaan kokea ujoutta ja ulkopuolisuutta. Samassa ihmisessä on monia eri kerroksia, eikä tuttuakaan voi tuntea läpikotaisin.

Romaanissa vilahtaa iso joukko sukulaisia ja ystäviä, joista osa jää melko ohuen kuvailun varaan. Yksi tärkeä sivuhenkilö on Mollyn sisar Lilly. Sisaruksilla on lapsuuden perheessä ollut kilpailuasetelma ja sisarkateus nostaa välillä päätään.

Westö kuvaa koskettavasti sota-ajan niukkuutta. Asunnoissa on kylmä. Pihalta täytyy kantaa klapeja, joilla voi lämmittää vetoisia huoneita. Ruokaa säännöstellään elintarvikekupongeilla, kahvi on korviketta, ateriat niukkoja ja ihmiset laihoja. Tanssiminenkin on kielletty. Lohtua pelkoon, kipuun ja yksitoikkoisuuteen haetaan alkoholista. Sitä romaanissa riittää, vaikka elintarvikkeista on pulaa.

Kuolema seuraa ihmisiä. Ystäviä ja sukulaisia kaatuu rintamalla ja kotirintamallakin kuullaan suru-uutisia. Elämä on useimmiten harmaata ja kipeää, mutta iloakin romaaniin mahtuu. Välirauhan aikana voi nauttia saariston kesästä ja uutta elämää syntyy.

Westön Molly & Henry on lavea ja vaikuttava kuvaus sodasta ja siitä, mitä se tekee ihmisille.

Sirpa Pääkkönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua