Sakari Siltala kirjoitti mahtavan teoksen mahtavasta miehestä – Walter Ahlström ja Korkea peli

Kuvat: Ida Stenros / Siltala

Filosofian tohtori Sakari Siltala on tehnyt monipuolista työtä Suomen metsäteollisuuden historian parissa. Oksalla ylimmällä (Siltala, 2018) kertoi metsäteollisuudesta poliittisena vaikuttajana. Kun niin perkeleellisesti sahaa (Siltala, 2018; yhdessä Teemu Keskisarjan kanssa) on Kopran sahurisuvun historia ja Kirnu ja kartelli (Siltala, 2022) sisältää metsäteollisuuden superlobbarin Axel Solitanderin elämänkerran. Nyt on vuorossa Ahlströmin teollisuuskonsernin synty ja erityisesti vuorineuvos Walter Ahlströmin (1875–1931) elämä.

Kuten hyvin tiedetään, historiankirjoitus on vuosilukuja, tapahtumia, instituutioita ja muita toimijoita – mutta ennen kaikkea ihmisiä, suuria ja pieniä. Kun innokkaana oppikoulun kolmasluokkalaisena viittasin historiantunnilla ja täydensin oppikirjan tietoja Aleksanteri Suuresta mainitsemalla hänen perhesuhteistaan, historianopettaja torui ja sanoi minun häiritsevän opetusta nippelitiedolla.

Korkea peli (Siltala, 2023) olisi ollut opettajalle varmaankin liikaa. Siltala on kaivanut kaiken mahdollisen Ahlströmin sukudynastian jäseniä koskevan aineiston ja vyöryttää sen lukijan eteen selkeällä, värikkäällä ja valloittavalla tavalla. Arkistoissa pölyttyneet nimet heräävät henkiin ja saavat ihmisen muodon, hyvässä ja pahassa. Korkea peli on täyttä elämää.

Maamiehen poika ja herrasmiehen sydän

Dynastian perustaja Anders ”Antti” Ahlström (1827–1896) oli merikarvialainen maamiehen poika, herran nuhteessa kasvanut, vakavahenkinen, korkeat siveelliset ja aatteelliset vaatimukset itselleen ja läheisilleen asettanut mies. Äkkipikainen mutta lämmin tunneihminen, ahkera, itsepäinen, vaatimaton mutta kunnianhimoinen. Kaikkea tätä oli Antti Ahlström ja ilman näitä ominaisuuksia ei seitsenlapsisen perheen kaitseminen ja Suomen suurimman teollisuuskonsernin rakentaminen olisikaan ollut mahdollista. Vuorineuvoksen arvonimeä tai aatelisarvoa hän ei suostunut ottamaan vastaan. Terve itsetunto ei sellaisia kaivannut.

Antti Ahlström oli vakaumuksellinen fennomaani, mutta lisäksi myös tuon ajan standardien valossa ennakkoluuloton ja edistyksellinen sivistyksen ja tasa-arvon puolestapuhuja. Hänen vetoomuksensa Suomalaisen Yhteiskoulun johtajattarelle Lucinda Hagmanille kertoo tästä kaiken:

”Minä pidän yhteiskoulusta, se perustuu oikeaan ajatukseen. Pojille tekee hyvää olla yhdessä tyttöjen kanssa koulussa, ei niistä silloin tule niin raakoja ja höyläämättömiä kuin jos ovat vaan poikien tai miesten kanssa; ja sitten oppivat he myös antamaan arvoa naisille. – – kaikki poikani suorittavat ylioppilastutkinnon. – – Ja tytöt, jotka ovat nuorempia, saavat mennä mukana; mitä enemmän saavat oppia, sen parempi heille. He ovat aivan yhtä hyviä kuin pojat ja hyvin väärin on ollut maailmassa, etteivät naiset ole saaneet samaa oikeutta oppimiseen ja työskentelemiseen kuin me miehet.”

Vaikka käsillä on Walter Ahlströmin elämänkerta, Siltala selostaa myös Antti Ahlströmin henkilöä ja elämänvaiheita varsin perusteellisesti. Tämä on tärkeää, koska ne leimaavat merkittävällä Walter Ahlströmin, hänen sukunsa ja Ahlströmin yritystoiminnan vaiheita. Isän maallinen ja henkinen perintö ohjaavat Walter Ahlströmin valintoja monessa mielessä. Isä oli kylmäverinen riskinottaja, joka ei kuvia kumarrellut. Tel père, tel fils – Walter on isänsä poika, hyvässä ja pahassa.

Vanhimpana poikana Walterille lankeaa isän työn jatkaminen tämän varsin varhaisen kuoleman jälkeen vuonna 1896. Parikymppinen nuorukainen joutuu nykykielellä ilmaistuna heti syvään päätyyn ja voidaan arvella, että osa nuoruutta jää näin elämättä. Mutta rivakasti Walter toimeen tarttuu ja hänen johdollaan Ahlströmin saha- ja ruukkiryväs kasvaa lopulta Suomen suurimmaksi yksityiseksi yritykseksi. Paperi- ja sellutehtaat, sahat ja niiden taustalla valtaisa metsäomaisuus, konepajat, telakat ja lasiteollisuus rakentavat nuoren kansakunnan elinvoiman ja hyvinvoinnin perustuksia. Samalla Walter Ahlströmistä tuli Suomen rikkain mies.

A. Ahlström Osakeyhtiön yrityshistoria on sinänsä hyvin dokumentoitu ja siitä on jo aiemmin kirjoitettu useita historiikkeja. Siltalan teos porautuu kuitenkin syvemmälle, kuten Sakari Siltala esipuheessaan toteaa:

”Kirja on poikkeusyksilön perhepotretti mutta myös kokovartalokuva, lihallisestikin ja mieleen kaivautuen, ihon alle ja titaanin pään sisään poraten, niin syvälle kuin pääsee.”

Tässä porauksessa Siltalan apuvälineinä ovat olleet alkuperäislähteet: perheenjäsenten ja lähipiirin kirjeenvaihto; kirjeet, kortit, sähkeet; muistiot, muistikirjat, päiväkirjat, kalenterit, passit, käyntikortit ja muu aineisto sekä tietysti yhtiön virallisaineisto pöytäkirjoineen ja kirjeenvaihtoineen. Tämän aineiston läpikäynti on ollut ilmeisen suuri työ; myös suurtyö siinä mielessä, että Siltala onnistuu erinomaisella tavalla siirtämään tuon aineiston sisältämät tunnot, tunnelmat ja mieltenliikkeet kirjan sivuille.

Antti Ahlströmin ja hänen jälkeläistensä tarina kertoo myös sosiaalisesta noususta: maalta kaupunkiin, paikallisesta monitoimiliikemiehestä Suomen yritysmaailman ykköseksi, talonpoikaistaustalta kansainvälisiin seurapiireihin, Noormarkun paikallisesta hyväntekijästä valtakunnallisesti tunnetuksi ja arvostetuksi kulttuurimesenaatiksi.

Kaikki tämä tapahtuu aikana, jolloin suomalaisuuden kansallinen ja kulttuuri-identiteetti herää, autonomiasta noustaan itsenäiseksi valtioksi ja luodaan sen taloudellinen ja poliittinen perusta. Ajanjaksolle osuvat nälkävuodet, sortokaudet, Venäjän–Japanin-sota, ensimmäinen maailmansota ja sisällissota. Mutta myös suomalaisen taiteen ja musiikin nousu fin de siècle – tunnelmineen, yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saavuttaminen ja työväestön sosiaalisten oikeuksien parantaminen ovat aikakauden suuria teemoja, iloista 1920-lukua unohtamatta.

Siltala sijoittaa Walter Ahlströmin ja hänen lähipiirinsä Suomen poliittisen, taloudellisen ja kulttuurihistorian eri vaiheisiin taidolla ja tarkkanäköisyydellä, vakaalla kädellä mutta ymmärtävästi ja oivaltavasti, kuvia kumartamatta, mutta tahdikkaasti. Kuten hän esipuheessaan toteaa, tämä kirja ei tee kohteelleen kunniaa, vaan oikeutta – muttei sitäkään liikaa.

Kirjassa käydään läpi edellä mainittuja historian vaiheita sellaisina kuin ne ovat ahlströmiläisten näkökulmasta näyttäytyneet. Mukana kuvassa ovat matriarkka äiti-Eva, Walter ja hänen kuusi sisarusta puolisoineen ja lapsineen, sekä lähimmät alaiset ja liikekumppanit. Heistä kaikista Siltala maalaa esiin elävän ihmisen piirteet, niin tarkasti kuin autenttisesta lähdemateriaalista pystyy ammentamaan; Siltala osaa taiten tulkita myös kirjeiden rivien välejä.

Kuka oli Walter Ahlström?

Keskiössä on kuitenkin Walter, ristiriitainen ja lopulta fyysisesti ja henkisestikin rikkinäinen ihminen. Hän on selvästikin monilahjakkuus: taipumukset ja kiinnostus vetävät tekniikan maailmaan mutta toisaalta hän on herkkäsieluinen ja musikaalisesti lahjakas runopoika. Äkkipikainen niin perheen kuin busineksen piirissä, työväestön pelkäämä valkopatruuna. Ruotsinkieleen taipunut fennomaani. Pikkutarkka kontrollifriikki; taloudellisten riskien ottaja, jonka ohjenuora nykytermein on BAT, Best Available Technology. Herkkä mieli piiloutuu kovan patruunakuoren alle. Tästä aiheutuu sisäisiä ristiriitoja ja paineita, jotka purkautuvat ankaraan työntekoon, raskaisiin huveihin, pröystäilevään elämäntapaan ja mittavaan mesenointiin.

Noormarkku, Varkaus, Kotka ja Suursaari Viipurin likellä ovat Walterin mielenmaisemaa yritystoiminnassa, kuten myös Pariisi, Lontoo ja Berliini, jossa ostajat ovat. Henkilökohtaista mielenmaisemaa edustavat kotiseutu Noormarkku, mutta myös tuon ajan eurooppalaiset yläluokan kylpylä- ja lepopaikat Saksassa, Ranskassa tai Italiassa. Ruumis ja henki vaativat lepoa ja toipumista. Yhtiön johtokunta antaa asianmukaisesti luvan niin liikematkustamiseen kuin henkilökohtaiseen vapautukseen työstä.

Ahlströmit historian pyörteissä

Ensimmäisen maailmansota yllättää myös suomalaisen teollisuuden. Sahatavaran vienti tyssää kuin seinään, Suomi kun on saari eikä Britanniaan tai mannermaalle ollut sota-aikana asiaa. Ei myöskään Venäjälle; onneksi siellä tarvitaan paperia, sellua, koneita ja laitteita. Vaikka paperiteollisuus ei vielä tuolloin ole Ahlströmin syömähammasta, yhtiö hyötyy sotasuhdanteista. Ja nyt on aika investoida; Noormarkkuun, Kauttualle, Karhulaan sekä jo aiemmin hankittuun ”Varkauden ruhtinaskuntaan”, josta on muodostunut Ahlströmin kruununjalokivi.

Sisällissota on ahlströmiläisille vaikeaa aikaa. Se on sitä taloudellisesti, mutta myös inhimillisesti. Walter itse on joutua ryöstömurhan kohteeksi Kannaksella. Punakaartilaiset surmaavat Rafael-veljen Noormarkussa, jossa myös muu perhe joutuu elämään jatkuvassa pelossa. Omaisuus joutuu pakko-ottojen ja hävityksen kohteeksi. Walter tosin siirtyy vikkelästi Tukholmaan, josta käsin hän ilmeisestikin organisoi valkoisen armeijan huoltoa.

Varkaus oli tehdaspaikkakunta, jossa vallitsee erityisen kireä ilmapiiri ja jossa välienselvittely puolin ja toisin huipentui erityisen väkivaltaiseksi. Huruslahden veriarpajaiset jäävät sisällissodan historiaan symboloimaan voittajan armotonta tilintekoa. Ilmapiiri ja suhteet eivät sisällissodan jälkeen hevin parantuneet sen enempää valtakunnallisesti kuin Ahlströmin valtapiirissä. Lakot ovat yleisiä, osin työväestön oikeutetuista tarpeista lähteviä, mutta osin myös maanalaisen kommunistiliikkeen Neuvostoliiton tuella masinoimia. Teollisuuspatruunoiden vastaus tähän on Vientirauha- järjestön perustaminen rikkuritoimintaa varten. Tässä myös Walter on aktiivisesti mukana.

Walter, perhe ja Antti Ahlströmin perintö

Perheen sisäinen dynamiikka, sen taustalla olevat jännitteet ja mukana olevat henkilöhahmot antaisivat aiheen vaikkapa tv-sarjalle á la Downton Abbey. Antti Ahlströmin taloudellinen ja henkinen perintö ohjaavat tapahtumia, vaikka Walter vanhimpana poikana ottaakin rivakasti ohjat käsiinsä. Muut kuusi sisarusta puolisoineen ovat toki yhtiön hallinnossa mukana ja siten kontrolloivat Walterin toimia. Taustalla on kuitenkin epäluottamusta, kateutta, mustasukkaisuutta ja koko kirjo muita suuria tunteita. Näitä ovat muistiinmerkinneet erityiset tarkasti Walterin isosisko Tyra Borg ja tytär Maire Gullichsen. Sakari Siltala välittää nämä inhimilliset tunnot, sijoittaa henkilöt paikoilleen draamassa ja maalaa tapahtumat autenttisella tavalla ajankuvaan, erityisesti kuohuvalle 1920-luvulle.

Walter Ahlström menehtyy aivoverenvuotoon kotonaan joulukuussa 1931, vaimonsa käsivarsille, vajaa vuosi vanhimman poikansa Antin traagisen ja mystisen kuoleman jälkeen. Korkea peli, suurilla riskeillä ja panoksilla on edelleen käynnissä, mutta Antti Ahlströmin perintö kantaa seuraavalle sukupolvelle. Vävypoika Harry Gullichsenin, Maire-tyttären tuoreen aviomiehen oli Walter valinnut seuraajakseen. Kulttuurimesenaattina isänsä tytär Maire, jonka perintönä hänen ja Harryn koti Villa Mairea on edelleen Noormarkussa.

Jos ja jos. Walter oli monipuolisesti lahjakas, herkän mielen omaava mies. Hänen lahjakkuutensa ilmeni musiikissa, kirjoittamisessa, kauneuden kaipuussa, tekniikan ymmärtämisessä, halussa jatkuvasti oppia uutta. Aus Liebe zur Kunst hän ehkä kompensoi rakkauttaan kulttuuriin ja kaunotaiteisiin mittavilla lahjoituksilla. Vai oliko mesenaattitoiminta kompensaatiota vimmaiselle näyttämisenhalulle, joka ilmeni mahtipontisissa rakennuksissa, sisustamisessa, huvijahdeissa, yksityisjunanvaunussa, loistoautoissa? Mitä olisi tästä miehestä tullut, jos hän olisi saanut kulkea omia teitään eikä olisi joutunut ottamaan Ahlström-imperiumin johtoa isänsä varhaisen kuoleman takia?

* *

Sakari Siltala on kirjoittanut mahtavan teoksen mahtavasta miehestä. Jos Siltalan Oksalla ylimmällä kehystää metsäteollisuuden ja sen vaikuttajahenkilöiden – Walter Ahlström siellä mukana – toimia ja merkitystä Suomen poliittisessa ja taloushistoriassa, Korkea peli maalaa tarkat henkilökuvat Walterista ja hänen lähipiiristään sekä heidän elin- ja vaikuttamispiiristään.

Siltalan teksti on sävyltään monivivahteista. Se on yhtäältä sivustakatsojan tunnollista raportointia havainnoistaan, toisaalta siihen kätkeytyy aitoa ihmettelyä, hienovaraista ironiaa, arvostusta ja jopa hellyyttä. Henkilöt, tapahtumat ja tilanteet vyöryvät vastustamattomasti eteenpäin ja Siltala kirjoittaa sen kaiken lukijan eteen hallitusti ilman takertumista sivujuonteisiin, joita totisesti olisi löytynyt.

Sanankäyttäjänä Siltala on verraton; kirjan nimikin huokuu vanhahtavaa sananpartta, joka kuvaa kovaa peliä suurilla panoksilla. Teksti sisältää runsaan ja lukijaa riemastuttavan määrän autenttista epookinaikuista kieltä ja sanontoja. Vaikka kirja on sivumäärältään ja painoasultaan jonkinmoinen järkäle, teksti on sujuvaa, lähes lennokasta eikä puuduttavia jaksoja löydy. Kuvitus on taiten valittua ja täydentää hienosti tekstin antamaa ajankuvaa. Käsillä on huipputeos ja tätä täytyy saada lisää!

Jukka Ahtela

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua