Yhteiskunnan kannalta elintärkeää asiaa demokratiasta – arviossa Mureneeko oikeusvaltio?

Kuvat: Art House

Tuntuu skandaalilta, että Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon raadeille eivät kelpaa suomalaisen yhteiskunnan kannalta elintärkeät kirjat, joiden aiheena ovat demokratia ja oikeusvaltio. Onko muka jotain tärkeämpää kuin se, mistä kaikki viime kädessä riippuu?

Näistä ydinaiheista on ilmestynyt kolme tuoretta, hyvin kirjoitettua teosta. Uusin on emeritusprofessori Kaarlo Tuorin Perustuslakivalvonta –Nyt. Vähän aiemmin julkaistiin ansioituneiden tietokirjailijoiden Matti Mörttisen ja Yannick Lahden Jäähyväiset demokratialle (lue arvio).

Kolmas merkkiteos on tässä arvioitava, niin ikään emeritusprofessorin eli Jukka Kekkosen Mureneeko oikeusvaltio? (Art House, 2026). Käsissäni on tämän kirjan toinen, laajennettu laitos. Se on viimeistelty Unkarin vaalien jälkeen mutta ennen Yhdysvaltain välivaaleja. Teos on periaatteellinen mutta samalla ajankohtainen.

Kekkosen mielessä on ennen muuta suomalainen yhteiskunta. Näkökulman laajentamiseksi ei tarvitse mennä natsi-Saksaan saakka, sillä verrokeiksi sopivat myös Puola, Unkari ja USA. Niissä oikeusvaltiota on rapautettu näennäisen laillisesti ja demokraattisesti. Kaikissa kansa on kuitenkin noussut kapinaan niin, että oikeusvaltion rakenteita on pitänyt palauttaa.

Uusista käänteistä ei silti kannata innostua liikaa. Kekkonen kirjoittaa: ”En olisi valmis lyömään ropojani likoon sen vaihtoehdon puolesta, että Trumpin jälkeisenä aikana seuraavien vaalien jälkeen tehtäisiin yksinkertaisia korjausliikkeitä, joiden avulla ainakin pahimmat vallanjakoon liittyvät epäkohdat ja laillisuuden kannalta kyseenalaiset toimet peruttaisiin.” Varsinkin Unkari herättää toiveikkuutta, mutta Yhdysvalloissa on edelleen vaikeaa.

Kekkonen kiinnittää huomiota ennen muuta tuomioistuinten riippumattomuuteen. Vallan kolmijakoperiaatteen mukaan poliitikkojen ei pidä puuttua oikeuslaitokseen.

On kyse myös löysästä juridiikasta. Kekkosen mukaan vallanpitäjille kelpaavat oikeudellisesti puolivillaiset, heiveröiset tulkinnat, jos niiden avulla voidaan oikeuttaa omia ratkaisuja. Myös ns. tavallisten ihmisten välinpitämättömyys ja ongelmien tiedostamattomuus murentavat oikeusvaltiota.

Uhkia ovat myös yliopistojen vapauden ja riippumattoman tiedonvälityksen rajoittaminen. Jotakuta voi yllättää, että Kekkonen sanoo vapaan yritystoiminnan olevan oikeusvaltion perusedellytyksiä.

* *

Kekkosen ajatuskulku on loogista, ja johtopäätökset ovat hyvin perusteltuja. Teksti on sujuvaa, ja kirja sopii sellaisellekin lukijalle, joka ei ole ennalta syvällisesti perehtynyt sen teemoihin.

Eduskunnan perustuslakivaliokuntaa Kekkonen arvioi eri tavoin kuin juridiikan professorit Kaarlo Tuori ja Tuomas Ojanen. Nämä ovat menettäneet uskonsa järjestelmään, jossa kansanedustajat valvovat itseään ja jota ei ole yhdessäkään muussa Euroopan valtiossa.

Kekkosen mukaan järjestelmä on kuitenkin toiminut tähän saakka hyvin, eikä esimerkiksi erillinen perustuslakituomioistuin välttyisi politikoinnilta. Ehkä Jukka Kekkonen on oikeassa. Mutta kun on pukki kaalimaan vartijana.

Arto Köykkä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua