Runollinen romaani elämästä ja kuolemasta pikkukylässä – arviossa Malgorzata Lebdan Ahnaat

Kuvat: Särötär / Weronika Lawniczak

Ahnaat (Särötär, 2026) on puolalaisen Malgorzata Lebdan romaani siitä, mitä tapahtuu puolalaisessa pikkukylässä yhden vuoden aikana. Nuori nainen saapuu kylään kumppaninsa kanssa huolehtimaan kuolevasta isoäidistään. Kirjan naiset pitävät huolta toisistaan, eläimistä ja kasveista. He myös uskaltavat rakastaa tulevasta luopumisesta huolimatta. Isoisä sen sijaan purkaa rakkautensa ja surunsa remontoimalla isoäidille huonetta. Läheinen teurastamo, sen tuoksut, äänet ja ympäristöä tuhoava voima sävyttävät vahvasti tarinaa.

Lebda kantaa kirjan sivuilla lukijaa lempeästi ja tarkkanäköisesti pitkin maaseutua, vaihtuvia vuodenaikoja, luonnon omavauhtista kulkua, sairautta ja kuolemaa. Kaikkea tätä niin, että elämä on vahvasti läsnä.

Puolalainen nykykirjallisuus ei ole laajalla rintamalla tunnettua Suomessa. Matgorazata Lebdan Ahnaat oli minulle ensimmäinen kosketus hänen tuotantoonsa. Se ei ole ihme, koska vuonna 2023 kirjoitettu teos on hänen esikoisromaaninsa. Vuonna 1984 syntynyt Lebda on moneen kertaan palkittu puolalainen runoilija ja kirjailija. Ahnaat on käännetty muun muassa. englanniksi, espanjaksi ja hollanniksi. Siitä on myös tekeillä elokuvasovitus, jonka on määrä saada ensi-iltansa ensi vuonna.

Tapani Kärkkäinen on ehkä arvostetuin puolalaisen kirjallisuuden kääntäjämme. Ahnaat on varmasti ollut haastava työ kokeneellekin kääntäjälle, koska teksti kulkeutuu usein runon maisemaan. Kärkkäinen on silti jälleen kerran onnistunut käännöksessä.

Kovakantinen kirja ansaitsee erityiskiitoksen siitä, miten se istuu käteen. Ulkoasun suunnitellut Sanna Saastamoinen on onnistunut vangitsemaan kannen hillityn ruskeansävyiseen värimaailmaan ja elävään pintaan kirjan sielua. Sivuja on miellyttävä käännellä – taitto on väljää ja sivut sormien alla pehmeitä. Harvoin nautin näin paljon siitä, miltä kirja tuntuu kädessä.

* *

Luin Ahnaat-romaania, kun katselin junan ikkunan takana kumpuilevaa puolalaista maalaismaisemaan. Luin Ahnaat-romaania, kun istuin varsovalaisessa ravintolassa syötyäni kotitekoisen makuisia kaalikääryleitä. Luin sitä myös silloin, kun istuin Varsovan keskustassa kuunnellen, kuinka vanha katusoittaja vieressäni loihti haitaristaan tutun valssin melodiaa.

Varmaan nämä kokemukset ja kirjan lukemiseen kietoutunut viikon reissailu Puolassa toivat oman kerroksensa lukukokemukseen. Mutta ilman niitäkin eteenpäin kaunein lausein ja herkin sanankääntein etenevä romaani on koskettava ja tärkeä lukukokemus ihan jokaiselle.

Marja Heinonen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua