Valérie Perrin. Kuvat: WSOY
KIRJAT | Ranskalaiskirjailija Valérie Perrinin uusin romaani on kirja ystävyydestä ja siitä, mitä kaikkea se kestää.
”Keskeistä on tunnesiteiden voima. Kirjan ystävykset ovat erilaisina ja kaikkine vikoineenkin rakastettavia.”
ARVOSTELU

Valérie Perrin: Kolmikko
- Suomentanut Saara Pääkkönen.
- WSOY, 2026.
- 617 sivua.
Adrien, Étienne ja Nina ystävystyivät kymmenvuotiaina. Kunkin sukunimi alkaa kirjaimella B ja he osuvat koulussa samalle luokalle. Ystävyys jatkuu yli murrosiän kuohujen, vaikka kolmikossa on kaksi poikaa ja yksi tyttö.
Ihastua voi toisiin tyttöihin tai poikiin, ei kolmikon kesken. Nina kertoo pojille tyttöjen murrosiän jutut ja pojat puolestaan omansa. Vaikka Étienne on parantumaton flirttailija, Nina on hänelle neutraali, ”sukupuoleton vyöhyke”.
Kaikki kolme ovat jollakin tavalla erilaisia kuin muut ikäisensä. Heidän perhetaustansa poikkeaa tavallisesta. Étiennen perhe kenties on normaalein, mutta hänelläkin on ongelmia isänsä kanssa. Nina kasvaa isoisänsä hoivassa, ja Adrien on yksinhuoltajaäidin lapsi.
”Heistä kolmesta Étienne on kapinallisin, Adrien herkkänahkaisin ja Nina tunteikkain.”
Kolmikko pitää yhtä, kunnes kohtalo erottaa. Tulee aika, jolloin ystävät ajautuvat eri paikkakunnille ja tuskin edes puhuvat toisilleen. Ninan avioliitto, poikien lähtö opiskelemaan Pariisiin ja uudet, erilaiset urat ja väärinkäsityksetkin vievät niin erilleen, että ystävyys tuntuu olevan mennyttä.
Tarvitaan monia erilaisia käänteitä, ennen kuin kolmikko jälleen löytää toisensa. Tärkeä osa on Étiennen sisarella Louisella, Adrienin salanimellä kirjoittamalla kirjalla sekä kadonneilla kirjeillä. Arvoitus on myös Virginie, jonka ajatukset Valérie Perrin kirjoittaa minä-muodossa.
Perrinin kirjaan jännitettä tuo erikoinen katoamistapaus ja ruumislöytö, joka kietoutuu myös kolmikon tarinaan. Tapahtumat avautuvat vähitellen, kahdessa eri aikatasossa. Menneessä kolmikko kasvaa aikuisiksi ja tässä hetkessä – kirjassa vuodessa 2017 – vedetään langat yhteen.
* *
Kolmikko (suom. Saara Pääkkönen; WSOY 2026) sijoittuu burgundilaiseen La Comellen pikkukaupunkiin. Seutu on Perrinille tuttua, sillä hän itsekin on lähtöisin Burgundista.
Perriniltä on aiemmin suomennettu kaksi romaania, Vettä kukille (2023) ja Sunnuntain unohdetut (2025; lue arvio), joista jälkimmäinen on Perrinin esikoisromaani. Vettä kukille oli kuitenkin Perrinin varsinainen läpimurtoteos.
Varsinkin Vettä kukille piti otteessaan ja kirjan jännite säilyi loppuun saakka. Kolmikko kärsii mielestäni hieman teemojen hajoamisesta. Sukupuoliroolit, löytöeläinten kohtalo ja erilaisten perhetragedioiden moninaisuus tuntuvat yhteen romaaniin paljolta. Kirja on kuitenkin pitkähkönäkin viihdyttävää luettavaa.
Keskeistä on tunnesiteiden voima. Kirjan ystävykset ovat erilaisina ja kaikkine vikoineenkin rakastettavia. Taustat ovat erilaiset, myös persoonat, mutta aina on yhdessä kolmikko käsikkäin: Nina keskellä, Étienne vasemmalla puolella ja Adrien oikealla.
Marjatta Honkasalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kolmekymmentä vuotta Yleisradion historiaa – arviossa Yleisön ilona, poliitikkojen harmina
KIRJAT | Marko Tikan ja Turo Uskalin teos luotaa perinpohjaisesti satavuotiaan Yleisradion viimeisimpiä täysiä vuosikymmeniä. Se on Yle 100 -tutkimusohjelman viimeisin teos.
Hammaslääketieteen opiskelijat kokevat koston – arviossa Mikko Koivusalon Siihen loppui satumaa
KIRJAT | Teatterintekijänä tunnetun Mikko Koivusalon toisen dekkarin keskeistä antia ovat hahmojen tavalliset tekemiset ja epätavalliset ajatukset.
Andrus Kivirähkin mielikuvitus kantaa kaikenikäisiä – arviossa Oskarin ihmepuhelin
KIRJAT | Maaseutulomallaan tylsistyvä Oskar onnistuu vahingossa rakentamaan puhelimen, jolla hän saa yhteyden esineisiin.
Ylevistä tavoitteista käytännönläheisiin harjoitustehtäviin – arviossa Ympäristökasvatuksen menetelmäkirja
KIRJAT | Essi Aarnio-Linnanvuoren teos on toimiva sekoitus käytännönläheisistä toiminnallisista menetelmistä ja niiden tutkimuksellisesta perustasta.




