Ylevistä tavoitteista käytännönläheisiin harjoitustehtäviin – arviossa Ympäristökasvatuksen menetelmäkirja

Essi Aarnio-Linnanvuori. Kuva: Santalahti / Tampereen yliopisto

Eri oppiasteiden opetussuunnitelmista löytyy monenlaisia ympäristökasvatukseen liittyviä tavoitteita. Nämä tavoitteet jäävät abstrakteina leijumaan ilmaan ja käytännönläheisiä esimerkkejä ympäristökasvatuksen päämäärien saavuttamiseksi on kaivattu kipeästi opetus- ja kasvatusalalla. Tähän tarpeeseen on vastattu erilaisilla verkosta löytyvillä materiaalipankeilla, jotka tarjoavat opetus- ja kasvatusalan ammattilaisille opetusmateriaaleja ympäristö- ja kestävyyskasvatuksen toteutukseen.

Kirjassaan Ympäristökasvatuksen menetelmäkirja (Santalahti, 2026) ympäristökasvatuksen ja kestävän kehityksen yliopistonlehtori Essi Aarnio-Linnanvuori kokoaa yhteen kattavan paketin erilaisia ympäristökasvatuksessa hyödynnettäviä toiminnallisia menetelmiä. Näitä menetelmiä on kirjassa noin kuusikymmentä. Lisäksi kirjassa avataan näiden opetusmenetelmien tutkimuksellista perustaa. Näin Aarnio-Linnanvuori vastaa opetus- ja kasvatusalan nykyisten ja tulevien ammattilaisten tarpeeseen ymmärtää sitä, mihin ympäristökasvatuksessa käytetyt opetusmenetelmät perustuvat.

Toiminnalliset menetelmät löytyvät kirjasta helposti leipätekstistä selkeästi erotetuista laatikoista. Kirjassa esitellyissä menetelmissä on huomioitu monipuolisesti eri-ikäiset oppijat. Niistä noin puolelle on määritelty selkeä kohderyhmä. Tämä palvelee sellaista lukijaa, joka etsii sopivia harjoitustehtäviä tietynikäisille.

Puolessa opetusmenetelmistä puolestaan kohderyhmä jätetään määrittelemättä. Osa näistä soveltuukin mainiosti kokeiltavaksi eri-ikäisten kanssa. Usean menetelmän kohdalla kohderyhmän määrittelemättä jättäminen kuitenkin herättää hämmennystä. Esimerkiksi toiminnallisen opetusmenetelmän, jossa laaditaan muurahaiselle maisemapolku nähtävyyksineen, toteutuskelpoisuutta on hankala hahmottaa aikuisopiskelijoiden keskuudessa. Lukijan kannalta kohderyhmien täsmällinen määrittely olisikin ollut tärkeää huomattavasti useamman harjoitustehtävän kohdalla.

Lukijaa olisi palvellut myös kirjan loppuun koostettu lista niistä verkkolähteistä, joista löytyy lisää ympäristökasvatukseen soveltuvia opetusmenetelmiä ja harjoitustehtäviä.

* *

Kirja on suunnattu ensisijaisesti opettajille ja kasvattajille sekä näiden alojen opiskelijoille. Osa kirjan esimerkeistä on kuitenkin sen verran kutkuttavia, että on suorastaan sääli, jos niiden hyödyntäminen rajautuu pelkästään tavanomaisiin ympäristökasvatuksen käyttöyhteyksiin. Määrällisesti kirjassa on eniten luontoyhteyttä ja lajituntemusta tukevia opetusmenetelmiä. Juuri näiden joukosta löytyy hauskaa tekemistä niin kesämökeille ja lastensynttäreille kuin myös ihan tavalliseen arkeen, jossa tärkeimpinä ympäristökasvattajina toimivat lasten kanssa arkea elävät ihmiset.

Esimerkiksi harjoitustehtävä, jossa lajituntemusta, ja samalla myös luontoyhteyttä, vaalitaan keräämällä luonnosta kymmenen erilaista kiveä tai kymmenen hienoa asiaa munakennoihin, saa harmittelemaan, että oman lapsen kohdalla kaverisynttäreiden aika on auttamattomasti ohi. Yhtälailla kiehtova on tehtävä, jossa lasipurkkeihin kerätään tuoksuja luonnosta – purkin kantta raottamalla luonnon voi aistia vielä päiviä kesämökkireissun jälkeenkin. Tällainen luonnon moniaistillinen kokeminen lisää ympäristöherkkyyttä.

Luontoyhteyttä ja ympäristöherkkyyttä tukevat harjoitustehtävät ovat kirjan menetelmistä helpoiten toteutettavissa. Helppoudestaan huolimatta näiden menetelmien antia ei kannata väheksyä: ”Ympäristöherkkyyteen sisältyy ihmettelyn ja ihailun tunteita ja kunnioitusta ympäristöä kohtaan – eräänlaista pyhän kosketusta luontokokemuksen aikana”, kuten Aarnio-Linnanvuori asian tiivistää.

* *

Luontoyhteyttä tukevien ja lajituntemusta lisäävien harjoitustehtävien vaikutuksia on mahdollista havainnoida. On helppo nähdä muutos lapsessa ja nuoressa, joka harjoitusten kautta innostuu luonnosta aikaisemmasta poikkeavalla tavalla ja samalla oppii paremmin tunnistamaan kasveja ja muita kanssaeläjiämme sekä ymmärtämään todellisuutta niiden lähtökohdista.

Mutta miten muuttaa maailmankatsomusta, joka perustuu jatkuvaan ylikulutukseen ja ihmisten ensisijaistamiseen muiden lajien kustannuksella?

Todellinen kestävyysmurros vaatii täydellistä muutosta ajattelutavoissamme ja maailmankatsomuksessamme. Kyse on ihmis- ja kulutuskeskeisen maailmankatsomuksen perinpohjaisesta muuttamisesta.

Tällaisten tavoitteiden mittaluokka on niin valtava, etteivät luokkahuone ja luontoretket riitä. Silti jotain voi tehdä oppituntienkin puitteissa. Ympäristökasvatuksen menetelmäkirja tarjoaa kasvattajille erilaisia menetelmiä hedelmällisiin arvokeskusteluihin.

Kiinnostava on myös esimerkki, jossa vaatetusalan korkeakouluopiskelijat ovat ottaneet vastaan vaatekaapin laihduttamishaasteen. Alkuvastustuksen jälkeen kuudella vaatekappaleella pärjääminen kuukauden ajan oli lopulta usealle opiskelijoista odotettua helpompaa.

* *

Tutkimusten mukaan nuoret haluavat saada enemmän tietoa niistä mahdollisista ratkaisuista, joita ympäristöongelmiin on tarjolla. Perinteisesti opetuksessa on kuitenkin keskitytty yksipuolisesti ympäristöongelmien käsittelemiseen. Tällainen lähestymistapa ymmärrettävästi lisää lasten ja nuorten ympäristöhuolta ja -ahdistusta.

Jatkossakin on tärkeää kertoa lapsille ja nuorille esimerkiksi vaateteollisuuden aiheuttamista ympäristöongelmista. Samalla on kuitenkin tarjottava tietoa vastuullisesta muodista ja opastaa vaatteiden huoltoon, jotta lapsille ja nuorille kehittyy tarvittavat taidot saada vaatteensa säilymään pitkään hyvässä kunnossa.

Ympäristökasvatuksen menetelmäkirjaa lukiessa käy selväksi, että ympäristökasvattajalta vaaditaan paljon. On siedettävä jatkuvaa epävarmuutta, sillä ympäristökysymyksiin liittyvää uutta tutkimustietoa ilmestyy kaiken aikaa.

Lisäksi vastuulliseksi toimijaksi kasvattaminen vaatii ympäristökasvattajalta pitkäjänteisyyttä, sillä arvot ja asenteet muuttuvat hitaasti: ”vaikuttavia tuloksia saadaan vasta sitten, kun ympäristökasvatuksellinen toiminta kestää yksittäistä oppituntia pidemmän ajan”.

Marika Haataja

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua