Kuvat: Docendo / Readme.fi
KIRJAT | Retkeilyn suosio tuottaa kirjoja, joissa reitit on esitelty huolella ja kiinnostavasti, mutta toisiin on ahdettu turhaa tavaraa.
”Kun tavallisissa retkikirjoissa on vaikea välttää toistuvia ilmauksia, geologiset ihmeet inspiroivat vivahteikkaaseen kielenkäyttöön.”
ARVOSTELU
Tuomo Kesäläinen: Suomen kauneimmat retkikohteet / Jouni Laaksonen: Päiväretkeilijän Suomi
Harri Ahonen: Suomen rannikkoreitit / Olli Järvenkylä: Aurajoen retkeilyopas
Yksi valtti on ylitse muiden kesäisen Suomen retkeilijällä. Päivä ei lopu ennen aikojaan, kun valoa riittää myöhäisellekin paluumatkalle.
Totisesti riittää nautittavaksi myös polkuja, soita, pirunpeltoja, jättiläiskiviä ja könkäitä. Sekä hulppeita näkymiä vaaroilta, tuntureilta ja rannoilta.
Keväällä on ilmestynyt ainakin neljä opaskirjaa, jotka saattelevat päiväretkeilijän kohtuullisen helposti luontokohteisiin. Tekijät ovat kaikki tuotteliaita retkikirjailijoita.
* *

Tuomo Kesäläinen. Kuva: Tuomo Kesäläinen
Geologia kummallisuuksia
Tuomo Kesäläinen rajaa oppaansa sataan geologiseen erikoisuuteen ja nimeää ne Suomen kauneimmiksi retkikohteiksi (Readme.fi, 2026; 335 sivua).
Kauneus on kulkijan silmässä, mutta valitut sata paikkaa ovat kieltämättä kiehtovia. Ne eivät ole vain erikoisia kivenlohkareita ja hiidenkirnuja vaan listassa on avaria soita, jännittäviä luolia, laajoja dyynejä, vesistöjä halkovia harjuja, turkooseja lähteitä, korkeita putouksia, jylhiä kuruja ja muita aarteita.
Suomessa jääkauden massiivisten voimien jälkiä pääsee näkemään paremmin kuin missään muualla.
Kesäläisen teksti on taipuisaa. Kun tavallisissa retkikirjoissa on vaikea välttää toistuvia ilmauksia, geologiset ihmeet inspiroivat vivahteikkaaseen kielenkäyttöön. Kirjaa lukee mielikseen, vaikkei heti matkalle aikoisikaan. Valokuvat välittävät toiset tuhat sanaa.
QR-koodista avautuva Retkikartta on oiva opas kuhunkin kohteeseen. Kirjan sivut kaipaisivat myös karttoja, joista näkisi kerralla esimerkiksi maakunnalliset sijainnit.
Pirkanmaan kummallisuuksia on viideltä paikkakunnalta. Ruovedeltä esitellään Ryövärinkuopan lähde, Siikanevan suolakeudet, Helvetinkoulun rotkolaakso ja Ollinkiven siirtolohkare. Kivi on muuten maamme ensimmäinen vuoden 1923 luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu kohde. Nokialta nostetaan ontto Pirunpesäkivi. Valkeakoskelta ja Virroilta katsastetaan supat Linnanhauta ja Ilmarisenhauta. Jämijärvellä supan eli harjukuopan nimenä on kuvaavasti vati.
* *

Jouni Laaksonen. Kuva: Viena Laaksonen
Kokeneen kulkijan valinnat
Jouni Laaksonen on valinnut Päiväretkeilijän Suomi – Ahvenanmaalta Nurmekseen -kirjaansa (Docendo, 2026; 327 sivua) 350 päiväretkikohdetta Kalajoki–Nurmes-linjan eteläpuolelta.
Suurin osa reiteistä on kansallispuistojen ulkopuolelta. Laaksonen toivookin, että kulkijoiden virrat jakautuisivat Suomessa nykyistä tasaisemmin, jolloin suosikkikohteiden herkkä luonto säästyy liialliselta kulumiselta.
Jokaisen reitin esittely alkaa terävästi kolmella perustiedolla: valtit, vaativuus ja tieto siitä, ovatko merkinnät kunnossa.
Viimemainitun tiedon ajantasaisuus on oleellista. Laaksonen huomauttaa, että ”retkeilyn palveluvarustuksen kultakausi oli ja meni”. Pitkospuut ja tulipaikkojen polttopuut eivät ole itsestäänselvyyksiä, kun Orpon hallitus leikkasi rajusti Metsähallituksen Luontopalveluiden rahoitusta.
Taustatiedot ja reittikuvaukset ovat tiiviit, informatiiviset ja realistisen kuuloiset.
”Täytyy tietää, että pärjää ja mieluiten vielä viihtyykin kivikoissa”, varoittaa tekijä esimerkiksi Kontiolahden Kolvananuuron vaativasta rotkolaaksosta.
Karttojen, joiden pohjana on Maanmittaushallituksen avoin data, mittakaava on valittu kirjaan sopivaksi. Seuraavaan painokseen kannattaa lisätä vielä QR-linkit Retkikarttaan, jolloin sijainti suhteessa ympäristöönsä selvenee.
Pirkanmaalta valokiilassa ovat Valkeakosken Rapolan Linnavuoren ”mahtava monipuolinen muinaisuus”, Lempäälän Pikku-Birgitan rengasreitti, Sastamalan erämainen Ritajärvien ympäristö, Tampereen Kintulammin reitit, Oriveden Eräpyhän ja Pukalan polut, Ruoveden Siikaneva ja Virtojen Torisevan rotkojärvet.
Jouni Laaksosen pitkä kokemus ammattimaisena retkeilykirjoittajana näkyy joka sivulla.
Kirjan lopussa on lista yli 70 opaskirjasta 2000-luvulta, jos haluaa tutustua vielä muihin reitteihin omalta seudulta. Laaksonen ystävällisesti suosittelee kollegojensa teoksia, vaikka omakin urakka on kuluttanut puhki jokusenkin parin vaelluskenkiä.
* *

Harri Ahonen. Kuva: Petteri Arminen
Retkeilyä rannikolla
Tamperelainen Harri Ahonen on rajannut Suomen rannikkoreitit – Pohjanlahti ja Perämeri -oppaansa (Docendo, 2026; 250 sivua) omaperäisesti varsin kapealle vyöhykkeelle. Reitit kattavat meren rannikkoa Kemin seudulta Satakuntaan.
Kohteita kertyy kaikkiaan yli 220, mutta joukkoon on ahdettu useita vain 200–500 metrin pyrähdyksiä lintutorneille. Takakansi kyllä väittää lyhimpien reittien olevan pari kilometriä.
Osa kohteista on saaristossa, joten patikointiin voi yhdistää melonnan tai venematkan mantereelta.
Kartat ovat kirjan kompastus. Liian moni niistä on pientä tihrua eikä houkuttele retken suunnittelemiseen, saati poluille lähtemiseen.
QR-karttalinkkejä ei ole, mutta tarkasti merkitty osoite riittää nettinavigointiin. Symbolit kertovat kunkin kohteen perustiedot.
Ahonen välittää esipuheessa runsaat kiitokset rannikon kunnille ja kaupungeille, samoin monille yrityksille. Kiitosten erityinen syy jää mainitsematta. Jotain paljastaa se, että monien kaupunkien kohdalla reitiksi on merkitty pelkkä keskustakävely, nähtävyys tai uimaranta. Turhaa tavaraa reittikirjaan.
* *

Olli Järvenkylä. Kuva: Kim Öhman
Aurajoella ja kauempanakin
Tiiviin paikallinen on Olli Järvenkylän kolmikielinen Aurajoen retkeilyopas (Readme.fi, 2026; 383 sivua). 70 kilometrin matka kuljettaa Turusta Kaarinan, Liedon, Auran ja Pöytyän kautta Oripäähän poluille ja luonnonnähtävyyksiin. Lisäksi parikymmentä kirjoittajaa tarinoi lyhyesti omista retkikokemuksistaan.
Omat sivunsa ovat saaneet myös muun muassa pyhiinvaellusreitit, lintu- ja näkötornit, kuntoportaat, pyöräily-, suppailu- ja melontareitit, esteettömät kohteet ja jopa koiran kanssa retkeily. Onkohan toista retkiopasta, joka neuvoo, miten kohdata susi?
Tietoa on siis paljon mutta paikoin sekavasti. Yhden paikkakunnan kohteita on ripoteltu eri lukuihin. Jostain syystä tekijä ei tyydy Aurajoen alueeseen vaan harhautuu myös muualle Lounais-Suomeen kansallispuistoihin ja saaristoon.
Kartat ovat Retkikartan tai kohteen verkkosivujen QR-koodien takana.
Valokuvia on levitetty täyttämään aukeamiakin. Moni kuva jää viitteenomaiseksi, pelkäksi kuvitukseksi. Jotkut kirjoitusvirheet pistävät silmään.
Tekstejä on käännetty myös ruotsiksi ja englanniksi, ja väljä taittokin lisää sivumäärää. Punnitsin painoksi 830 grammaa.
* *
Kirjavaa kustantamista
Kaikki neljä kirjaa ovat muovikantisia ja siinä mielessä metsässä mukana kulkevia. Mutta huoliiko sellaisen reppuun, kun kevyinkin painaa liki 600 grammaa?
Kustantaja ei ole tasalaatuisuuden tae. Kun toisen Docendon päiväretkikirjan kartat on huolella toteutettu, rannikko-oppaassa niitä pitää tutkia suurennuslasilla. Readmen geologisten ihmeiden jokainen kohde on esitelty sanoin ja kuvin loogisesti, sen sijaan Aurajoki-oppaassa sivuja on tuhlailtu yleisluontoisiin kuviin.
Matti Siippainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Aallot lyövät ja tuovat muistoja – arviossa Maylis de Kerangalin Jälkimaininkeja
KIRJAT | Jälkimaininkeja-romaani vie matkalle lapsuuden Le Havreen. Maylis de Kerangal kirjoittaa tarinaan myös yhden hyvin olennaisen osan kaupungin historiaa.
Runollinen romaani elämästä ja kuolemasta pikkukylässä – arviossa Malgorzata Lebdan Ahnaat
KIRJAT | Puolalaiskirjailija kantaa lukijaa lempeästi ja tarkkanäköisesti pitkin maaseutua, vaihtuvia vuodenaikoja, luonnon omavauhtista kulkua, sairautta ja kuolemaa.
Hajanaisia muistikuvia säästöpankkikriisistä – arviossa Häikiön ja Sinkon Suomen Säästöpankin tuho
KIRJAT | Teoksesta välittyy kuva säästöpankkiryhmästä uhrina, mikä on varsin kaukana historiallisesta totuudesta. Lähdeluettelon kapeus johtaa eräänlaiseen historiattomuuteen.
Rautanyrkki paperilla – Carl von Clausewitzin Sodankäynnistä opettaa yhä sodan dynamiikkaa
KIRJAT | ”Tähän mennessä kukaan ei ole kyennyt tarjoamaan Clausewitzia vakaampaa teoreettista perustaa yrityksille ymmärtää sotaa”, Ilmari Käihkö kirjoittaa johdannossa.




