KIRJAT | Petri Uusikylän ja Harri Jakosen toimittama tietokirja koostuu 12 artikkelista, jotka käsittelevät systeemistä muutosta yhteiskunnan, organisaation ja yksilön kannalta.
”Kirjan alkuosa upottaa maallikon syvälle tietoteoreettiseen käsiteviidakkoon, mutta loppuosa palkitsee sinnikkään lukijan.”
ARVOSTELU
Petri Uusikylä & Harri Jakonen (toim.): Epävarmuuden aika – kuinka ymmärtää systeemistä muutosta?
- Into Kustannus, 2023.
- 306 sivua.
”Ekosysteemisen yhteistoiminnan edellytyksiä voidaan tukea innovaatioportfolioilla, jotka perustuvat systeemistä muutosta vaativien haasteiden tunnistamiseen, portfolion vaikuttavuuden keinojen hahmotteluun, vaikuttavien projektikokonaisuuksien hahmotteluun sekä jaetun ymmärryksen luomisen, päätelmien tekemisen ja toiminnan muuttamisen avulla.”
Näin Epävarmuuden aika -kirja (Into, 2023) kiteyttää läpikahlaamani luvun ydinviestin. Katselen sanajonoa, mutta juoni hukkuu hyvissä ajoin ennen pistettä. Päässä alkaa pyöriä sanaleikki tieteen po(pu)larisoinnista. Abstraktista asiasta toisilleen kirjoittavien tutkijoiden artikkelikokoelmaa ei ole tarkoitettu tavallisen ihmisen ymmärrettäväksi.
Olen parantumaton systeemien säätäjä. Kuvittelin, että systeemiajattelua käsittelevä tietokirja auttaisi ymmärtämään ja kehittämään omaa toimintatapaa. Parin sadan sivun jälkeen olen valmis luovuttamaan. Jos tämä olisi tenttikirja, tuskin pääsisin läpi.
Silmäilen silti kirjan kolmatta osaa, jossa käsitellään systeemistä muutosta yksilön näkökulmasta. Hanna Paanasen ja Anna-Aurora Korkin artikkeli kollektiivisesta tiedonmuodostuksesta poikii päätöksen uudesta palaverikäytännöstä. Joutavasta jaarittelusta päästään asian ytimeen, kun jokainen kertoo alkajaisiksi omat tavoitteensa palaverille. Samalla hahmottuu, millä tiedoilla ja asenteilla kukin aihetta lähestyy.
Oivalluksesta innostuneena jatkan JP Jakosen artikkeliin. Johtajia kouluttava tutkija-kirjailija havainnollistaa viestiään talolla, jonka eri kerroksista ja nurkista avautuu aivan erilainen näkymä. Vertauskuva pätee sekä yksilöihin että yhteiskuntiin. Yläkerrasta kokonaisuutta katselevan ihmisoikeus- ja ilmastonmuutoshuolet eivät tavoita aivan eri todellisuuden näkevää alakerran asukasta.
”Osa huomiotamme vaativista globaaleista haasteista on sellaisia, että valtaosa lajimme edustajista ei yksinkertaisesti näe niitä maisemassaan.”
Systeemiajattelussa pyritään rakennuksen katolle. Sieltä nähdään kokonaisuus, mutta ymmärretään myös alempien kerrosten rajattu näkymä ja siihen vaikuttavat tekijät.
Suurta osaa maailmasta ja ihmisistä kiinnostaa MM-futisjoukkueen Fifa-ranking eikä ihmisoikeustilastosijoitus. Asiat eivät korjaannu yläkerroksesta huutelemalla, vaan se pikemminkin kasvattaa vastakkainasettelua. Erilaisen kuvakulman huomiotta jättäminen johtaa hedelmättömään dialogiin, maailmankuvalliseen ohipuhumiseen ja empatian puuttumisen tuottamaan vihapuheeseen.
”Kun puhutaan asiasta kuin asiasta, on aluksi katsottava, mistä kerroksesta käsin puhuja tuon asian näkee, eli mikä on hänen maisemansa.”
Systeemiajattelu etsii järjestystä kaaoksen keskeltä
Yläkerroksista aukeavat näkymät kokonaisuuteen ovat varsin tuore ilmiö. Yksilöiden ja yhteiskuntien kannattaisi kuitenkin kavuta korkeammalle, koska globaali maailma on vuorovaikutusten verkosto. Monimutkaisessa systeemissä kaikki vaikuttaa kaikkeen. Paikalliset asiat muuttuvat helposti maailmanlaajuisiksi ja maailman tuulet puhaltavat joka kolkkaan.
Vielä muutama sukupolvi sitten Suomessa elettiin omavaraiselämää savupirteissä. Maanviljelyksestä teollistumisen kautta palveluiden aikaan siirtynyttä yhteiskuntaa ei voi hallita edellisten kehitysvaiheiden keinoilla.
Maailmassa suolletaan joka kolmas minuutti sama määrä dokumentoitua dataa tai tietoa kuin on tuotettu aikojen alusta 2000-luvun alkuun saakka. Soluista DNA:han edennyt tutkimus selvittää yhä yksityiskohtaisemmin, miten maailma toimii.
Tutkimus- ja hallinnonalojen siilot ja hierarkia ovat taanneet, että jokainen pysyy omalla tontillaan. Mutta ei ole tutkimuslaitosta, virastoa tai ministeriötä, jolle kokonaisuus kuuluisi.
Systeemiajattelu etsii kaaoksen keskeltä systeemiin sisäänrakennettua järjestystä ja tekee sitä näkyväksi. Jos halutaan saada aikaan pysyviä ja vaikuttavia muutoksia, täytyy tuntea systeemi ja vaikuttaa siihen.
Ongelmat ovat kietoutuneet yhteen
Yhteiskunnan suuret muutokset eivät etene budjettivuosiksi pilkottujen hallituskausien aikana eikä yrityksen kurssi korjaannu tuloskvartaalin aikana. Yhden osa-alueen muutos muuttaa kokonaisuutta ja aiemmat valinnat vaikuttavat tuleviin valintamahdollisuuksiin. Ongelmat ovat yhteen kietoutuneita, ja lisäksi ilmaantuu yllätyksiä. Vaalikeskusteluissa väännetään vappusatasesta, mutta ratkaistavaksi tuleekin maailmanlaajuinen pandemia ja energiakriisi.
Merkittävä osa globaaleista ongelmista on seurausta systeemisistä vääristymistä talouden ja politiikan kansainvälisissä sopimuksissa.
Ukrainan sodan aiheuttama energiakriisi paljasti, että suomalaisten sähkölasku määräytyy saksalaisten maakaasusta maksaman hinnan perusteella. Kytkentää ei helppo irrottaa, joten jokainen maa sinnitteli kriisitalvesta tukihimmeleiden avulla. Niiden vuoksi harva suomalainen pystyy ennakoimaan tai laskemaan energiakustannuksiaan hyvitysten, veroalennusten ja -vähennysten ja Kela-tukien jälkeen.
Oikeita asioita väärin vai vääriä asioita oikein?
Monimutkaiset systeemit eivät ole yksinomaan ihmisen luomia. Myös luonto muodostuu toisiinsa kytkeytyvistä systeemeistä. Ekosysteemeissä kaikki vaikuttaa kaikkeen ja ekosysteemit vaikuttavat toisiinsa. Ihmisen olemassaolon kannalta ongelmallista on se, että ihmistoiminta muuttaa ekosysteemejä ennen kokemattomalla vauhdilla. Sen seurauksia ovat muun muassa luonnon monimuotoisuuden romahdus ja ilmastonmuutos. Kun lajikirjosta tuhoutuu lajeja, ennakoimattomat vaikutukset leviävät systeemissä.
Suomen tärkeimpiä paloja maailman luontosysteemissä ovat metsät, järvet ja suot. Suomalaisluonnon tuhoutumisen indikaattoreita ovat esimerkiksi vanhoissa metsissä ja kosteikoissa elävät linnut. Monimuotoisuutta hoidetaan rakentamalla linnuille pesiä. Jos ilmastonmuutokseen tartutaan samalla tavalla, ongelma ratkeaa hiilidioksidimittareita säätämällä.
Luontokadon ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat elinehtoja, mutta toimet uhkaavat joitain elinkeinoja. On parempi tehdä oikeita asioita väärin kuin vääriä asioita oikein.
Jokaisella kuluttajavalinnalla on maailmanlaajuisia seurauksia. Suurimpia ne ovat vauraassa Euroopassa, joka tuo suuren osan tarvitsemastaan muualta, koska metsät on hakattu ja mineraalit kaluttu jo aikoja sitten.
Yksittäisen ihmisen vaikutusmahdollisuus on pieni systeemin kannalta, mutta suuri hänen itsensä kannalta. Osansa kokonaisuudessa ymmärtävä on oman elämänsä subjekti, mutta omaa napaansa tuijottava ajautuu objektiksi.
Systeemi paljastuu, kun sitä yrittää muuttaa
Epävarmuuden aika -teoksen 12 artikkelissa tarkastellaan systeemistä muutosta yhteiskunnan, organisaatioiden ja yksilöiden näkökulmasta. 23 kirjoittajaa kertoo systeemiajattelun tutkimisesta, ohjaamisesta ja johtamisesta. Tietoteoriaa avataan arkimaailmasta poimituilla esimerkeillä ja kuvaajilla. Artikkeleiden päätteeksi on koottu johtopäätöksiä ja kolme ydinviestiä.
Vaikka kirjoittajat yrittävät kääntää vaikeita termejä ymmärrettäväksi, systeemistä muutosta yhteiskunnassa ja työelämässä käsittelevät kaksi ensimmäistä osaa vaativat lukijalta melkoista sinnittelyä. Sinne tänne on kuitenkin ripoteltu helmiä:
”Mikäli emme vaihda suuntaa, päädymme juuri sinne, minne olemme kulkemassa.”
”Emme voi ratkaista ongelmia ajattelemalla samoin kuin ongelmia luodessamme.”
”Syvällinen ymmärrys systeemistä syntyy vasta, kun sitä yritetään muuttaa.”
Seinätauluiksi sopivien ajatusten tarjoama lukupalkinto auttaa kahlaamaan kolmanteen, helppolukuisempaan osaan. Sen jälkeen tekee mieli aloittaa alusta. Ehkä vika ei olekaan kirjoittajissa vaan lukijassa. Vaikeat teoriat aukeavat, kun on virittynyt asiaan ja näkee ympärillään systeemitason ongelmia, joihin mutkikkaita malleja sovittelee.
Päätösosa tarjoaa systeeminsäätäjälle innostusta ja kannustusta. Koko ajan muuttuvaa systeemiä ei voi pysäyttää tutkittavaksi, ja sen muuttaminen on loputonta kokeilua.
Tommi Liljedahl
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Neonkaupunki-fantasiatrilogian päätösosa jää hiukan sekavaksi – arviossa Luutivoli
KIRJAT | Susanna Hynynen ja Dess Terentjeva ovat luoneet hienon slaavilaisfantasian, mutta sen kliimaksi kompastelee langanpätkiinsä.
Punaisten pako päättyi Lahden edustalle vappuna 1918 – arviossa Tuomas Hopun Tien päällä Lahti
KIRJAT | Tuomas Hoppu huipentaa kirjasarjansa Suomen sisällissodasta. Matkan varrella tuhottiin Vesilahti perusteellisemmin kuin mikään muu kunta sodan aikana.
Romaani täynnä tapahtumia ja historiaa – arviossa Kahdeksas elämä (Brilkalle) osa 1
KIRJAT | Nino Haratishvilin romaani kertoo ihmisistä Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa; jotkut se heitti vallan huipulle, toiset vankityrmiin ja kuolemaan.
Poika joka huusi sutta – arvioitavana Louise Pennyn Pedon mieli
KIRJAT | Rikoskomisario Armand Gamachesta kertovan Three Pines -dekkarisarjan yhdestoista osa on luotettavaa laatua moneen kertaan palkitulta Louise Pennyltä.
