Kuvat: Jean-François Bérubé / Bazar
KIRJAT | Rikoskomisario Armand Gamachesta kertovan Three Pines -dekkarisarjan yhdestoista osa on luotettavaa laatua moneen kertaan palkitulta Louise Pennyltä.
”Dekkarisarja pyörii tutuissa maisemissa, mutta löytää yhä keskeisistä henkilöistään kiinnostavia sävyjä.”
ARVOSTELU
Louise Penny: Pedon mieli
- Suom. Ronja Erkko.
- Bazar, 2024.
- 510 sivua.
Kanadalainen Louise Penny (s. 1958) jätti radiotoimittajan uran vuonna 1996 ryhtyäkseen kirjailijaksi. Historiallisen romaanin aloittamisen jälkeen oma genre löytyi dekkareista: vuonna 2005 ilmestynyt esikoisromaani Still Life voitti viisi esikoisteoksille tai esikoisdekkareille myönnettävää palkintoa. Teos esitteli rikoskomisario Armand Gamachen ja Three Pinesin pikkukylän Quebecissä.
Gamachen parissa Penny onkin sitten pysynyt tähän mennessä 18 romaanin verran. Ainoa poikkeus ruodusta on Hillary Clintonin kanssa kirjoitettu Terrorin valta -romaani (2021). Gamache-sarjan kirjat ovat voittaneet lukuisia dekkaripalkintoja (yksin Agatha-, Anthony- ja Macavity-palkintoja Pennyllä on kaapissa jo kymmenen) ja keränneet ehdokkuuksiakin runsaasti. Dekkarien ystävät ovat siis pitäneet kirjoista. Kanadaa ja Quebeciä on kirjoissa tehty tutuksi siinä määrin, että Penny on nimitetty sekä Order of Canadan että Order of Quebecin jäseneksi.
Suomeksi WSOY julkaisi sarjan kaksi ensimmäistä osaa tuoreeltaan: SAPO-sarjassa ilmestyivät Still Life nimellä Naivistin kuolema vuonna 2008 ja toinen osa Kylmän kosketus vuonna 2009. Sarjan julkaiseminen tyssäsi kuitenkin siihen. Bazar aloitti suomennokset uudestaan vuonna 2019 julkaisemalla uudet painokset näistä ensimmäisistä – Naivistin kuolema sai uuden nimen Kuolema kiitospäivänä – ja sen jälkeen sarjaan on ilmestynyt suomennoksia tasaista tahtia kaksi vuodessa.
Niinpä nyt ollaankin jo yhdennessätoista osassa. Pedon mieli (Bazar, 2024) sijoittuu Three Pinesin kylään. Yhdeksänvuotias Laurent Lepage tunnetaan kylässä vilkkaasta mielikuvituksestaan: hän keksii milloin mitäkin huimaa. Tällä kertaa hän kertoo nähneensä metsässä valtavan aseen, jossa oli hirviö. Tavallista satuilua, tuumivat kyläläiset, mutta sitten Laurent katoaa. Etsinnät johtavat surulliseen lopputulokseen, joka näyttää onnettomuudelta, mutta jossa eläköitynyt Gamache haistaa jotain katalampaa.
Three Pinesin läheltä löytyy kätketty salaisuus, joka johtaa aikaisempien peiteltyjen asioiden paljastumiseen ja jälleen kerran lukija saa uutta tietoa Three Pinesin asukkaiden menneisyydestä. Etenkin sekopäisen runoilija Ruth Zardon taustalta paljastuu kiinnostavia asioita. Keskiössä on tietysti edelleen Armand Gamache, joka ei voi jättää tutkimuksia, vaikka onkin jo eläkkeellä poliisista. Hänen seuraajansa Lacoste ja aikaisempi lähin alaisensa Beauvoir luottavatkin vanhaan mestariin paljon. Kiinnostava kysymys onkin, viihtyykö Gamache eläkkeellä vai tarttuuko hän kenties johonkin niistä työtarjouksista, joita tässäkin kirjassa mainitaan.
Louise Penny on rakennellut mielenkiintoisen dekkarijuonen. Jotkut sen piirteistä tuntuivat hivenen epäuskottavilta; sitä hauskempaa olikin sitten lukea jälkipuheista, miten ne perustuvat itse asiassa tositapahtumiin ja todellisiin henkilöihin. Varsinaiset dekkarijuonet eivät ole minulle koskaan olleet ihan Pennyn kirjojen keskiössä, nämä eivät ole minulle sellaisia ratkottavia arvoitusdekkareita. Mielenkiintoni kohdistuu enemmän henkilöihin ja tarinan puitteisiin. Jännitystä Penny osaa kuitenkin rakennella.
* *
Sivut kääntyvät vinhaa tahtia: Pedon mielikin on yli 500-sivuinen, mutta tuntuu parisataa sivua lyhyemmältä, niin nopealukuinen se on. Tästä kiitos kuuluu paitsi Pennylle, myös päteville suomentajille. Sarjalla on ollut useita suomentajia; tämän kirjan kääntänyt Ronja Erkko on ensikertalainen sarjan parissa ja muutenkin melko tuore tekijä, mutta on tehnyt oikein hyvää työtä.
Pedon mieli oli jälleen kerran luotettavaa Penny-laatua. Armand Gamachen seikkailujen parissa on hyvä jatkaa. Kääntämättömiä osia on vielä seitsemän, enkä usko sarjan vielä siihen loppuvan. Sarja kannattaa lukea oikeassa järjestyksessä, sillä vaikka kirjojen kuvaamat tapaukset ovatkin enimmäkseen erillisiä toisistaan, taustalla kulkee laajempi juonikuvio, jonka seuraaminen kirjasta toiseen tekee sarjasta yksittäisiä kirjoja kiinnostavamman. Yhdeksäs osa, Särö pimeydessä, paketoi pitkään taustalla edenneen juonikaaren, ja sinänsä tämä yhdestoista osa on siitä irrallinen. Jos siis haluat maistiaisen Three Pinesin maailmasta, tämän kirjan voi hyvin lukea itsenäisenä.
Mikko Saari
@mikko_lukee
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Lusun huumeperintö – arviossa Satu Krautsukin ja Sini Ahlqvistin Pirihautausmaa
KIRJAT | Suomen ja etenkin Kotkan ja Haminan huumerikollisuudesta kertovan tietokirjan koskettavinta antia ovat entisten käyttäjien omat tarinat.
Silja Järventaustan tarkkanäköisissä runoissa tutkitaan luontoyhteyttä – arviossa Vuorosana pihapiirissä
KIRJAT | Silja Järventaustan runoteos Vuorosana pihapiirissä tuo luonnon iholle omintakeisilla kuvillaan.
Totuus Sissistä on ison askelen lähempänä – arviossa Linda Huhtisen kirja Serlachiuksen unohdetuista sisaruksista
KIRJAT | Miksi historia niin usein kirjoitetaan miesten kautta, kysyy runoilija, radiojuontaja ja vapaa kirjoittaja Linda Huhtinen kirjassaan Sigrid Serlachiuksesta.
Häjyjen jälkeläiset – arviossa Härmä-aiheinen valokuvakirja Men with No Mountains
KIRJAT | Ella Kiviniemen ja Elias Lahtisen valokuvakirja myyttisestä Härmästä on veikeä keskustelunavaus maaseudun elinvoimasta. Mihin asti ”tehdään itte” -asenne voi kantaa?