Kuva: Atena
KIRJAT | Roope Lipasti onnistuu hienosti tavoittamaan suomalaisten absurdeja piirteitä ja kirjailijan ammatin erikoisuuksia.
”Lipasti pistää itsensä peliin ja sukeltaa omaan elämäänsä kirjailijana, perheenisänä ja keski-ikäisenä suomalaismiehenä.”
ARVOSTELU

Roope Lipasti: Porakonekirjoittaja
- Atena, 2023.
- 234 sivua.
Lietolainen Roope Lipasti on ansioitunut sekä lastenkirjailijana että aikuisille suunnatuilla romaaneillaan. Lastenkirjoista Lätkä-Laurit, Aavepartiot sekä historialliset sarjat Viikinkisolmu ja Palavan kaupungin lapset keräävät vuodesta toiseen lukijoita. Aikuisille suunnatuista teoksista tuoreimmat, Aviotärähdys (2020) ja Mikael Agricolan elämään pohjautuva Mikaelin kirja (2021), ovat vahvistaneet mielikuvaa Lipastin kirjallisesta monipuolisuudesta. Vahvan humoristisuuden ohella myös tummemmat sävyt ovat saaneet teoksissa onnistuneesti sijaa.
Nyt Lipasti pistää itsensä peliin ja sukeltaa omaan elämäänsä kirjailijana, perheenisänä ja keski-ikäisenä suomalaismiehenä. Lyhyitä lukuja ja herkullisia kohtaamisia sisältävä Porakonekirjoittaja (Atena, 2023) painottuu avaamaan suomalaisen kirjailijan elämää kirjailijavierailuineen ja messuineen ja ihmisten ennakko-odotuksia siitä, millainen julkkiskirjailija varmastikin on. Yleensä ylimielinen ja virtsaa päässä.
Samalla päästään tutustumaan Lipastin perhe-elämään, harrastuksiin ja elämään keski-ikäisenä miehenä, jonka paikat alkavat liikunnallisesta elämästä huolimatta huolestuttavasti krempata. Uhkaavat vatsavaivat leimaavat koko kirjaa, kirjan lopulla toteutuvaa tutkimusaikaa odotellessa. Samaan aikaan myös onnettomuus iskee, onneksi se aiheuttaa vain ruhjeita ja mustelmia. Työhaastattelussakin käydään työterveys ja eläke silmissä, mutta humoristin tulevaisuusvisiot karkaavat liian korkeisiin sfääreihin työhönottajien makuun.
Vaikka Lipasti tuo elämän eri puolien ja erilaisten ihmisten kohtaamisineen esille moninaisesti myös ikäviä asioita ja synkempiä pohdiskeluja, on kirjassa toistuvasti sen verran osuvia humoristia heittoja ja sanavalintoja, että ne saavat hörähtelemään ääneen. Lipasti osaa ainakin kirjassaan laukoa kaiken maailman idiooteille juuri niitä tilanteisiin sopivia vastaheittoja, jotka itsekin oivaltaa aina vasta jälkikäteen – ”Noinhan sille olisi pitänyt sanoa!”
Siinä missä Lipasti onnistuu kertomaan paljon itsestään, läheisistään, naapureistaan ja kirjailijan ammatin eri puolista, hän kertoo samalla hienosti myös suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen karikatyyrisistä hahmoista, kaikentietäjistä, ahkerista ja nöyristä puurtajista, yleiskieltäjistä, aikuisista, lapsista ja eläkeläisistä. Porakonekirjoittaja on hersyviä hetkiä tarjoileva ja toimivasti soljuva sukellus suomalaisen kirjailijan arkeen.
Ilkka Valpasvuo
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Veri ei kaipaa varjoja – Agatha Christien Surma suviyössä hylkää nordic noirin synkkyyden
KIRJAT | Pokkarina julkaistu novellikokoelma on klassinen, englantilaisen rikoskirjallisuuden taidonnäyte, jossa korostuvat älyllinen päättely sekä arvoituksen ratkaisijan rooli.
Seinillä voi olla korvat, mutta osaavatko ne puhua? Arviossa Pirkko Soinisen taiteilijakotiteos Siellä missä sydän on
KIRJAT | Kirjailija Pirkko Soininen vieraili kahden vuoden aikana aistimassa tunnelmia museoiduissa taiteilijakodeissa. Näistä kokemuksista syntyi kirja Siellä missä sydän on.
Mitä suren, kun suren purettua rakennusta? Arviossa Pelastakaa talot! Purkuvimmaa purkamassa
KIRJAT | Iida Kalakoski ja Riina Sirén avaavat purkuhuoli-käsitteen avulla moninaisia tunteita, joita rakennuksen purkaminen meissä herättää.
Nelikymppisen naisen suunnanmuutos – arviossa Maija Kajannon Tilinpäätös
KIRJAT | Puistokadun pesula -sarjan toisessa osassa tasaista elämää elävä nainen joutuu lomautetuksi ja päätyy pyyhkimään pölyjä paitsi isoisänsä kuolinpesästä myös omasta elämästään.




