Kuva: Teos / Liisa Takala
KIRJAT | Olli Sinivaaran Valoon, vihreään on taitavasti toteutettu tutkimus valosta, väristä ja puista.
”Teos alkaa alkukesän heräämisellä ja päättyy marraskuisiin kuviin.”
ARVOSTELU
Olli Sinivaara: Valoon, vihreään
- Teos, 2025.
- 47 sivua.
Viime vuosien runoutta on värittänyt vahva ekokriittinen juonne, jota muun muassa Virpi Vairinen ja Mikko Räty ovat käsitelleet hienoissa teoksissaan. Toisaalta esillä on myös luontosuhteen merkitys ihmiselle, kuten Tomi Kontion Tunturin luokse, rakkaan -kokoelman (Teos, 2023; lue arvio) erämaamaisemissa.
Olli Sinivaaran seitsemäs runokokoelma, Valoon, vihreään (Teos, 2025), liittyy jälkimmäiseen jatkumoon.
Sinivaaran kieltä on kuvattu ”hurmioituneeksi” ja ”vilpittömäksi”. Samat adjektiivit vyöryvät esiin koko voimalla myös näissä runoissa. Puhuja tarttuu kaksin käsin runsauteen ja pakeneviin hetkiin: ”Alkukesän koivuissa kaikki valo ja vihreä/ on nähtävissä kerralla, siihen/ ei tarvitse lisätä mitään, siihen/ jokainen hetki on liian lyhyt,/ jokainen katse liian kärsimätön.”
Kieli tekee myös kokemusmaailmasta kaikenkattavan, kun puhuja kulkee luonnossa ja toistuvasti uppoaa sinne: ”Kun metsään laskeutuu pimeä, jään sen sisään/ yhdeksi männyistä joita tällä kalliolla kasvaa.” Jopa silloin, kun luonnosta on poimittu osa rakennettuun ympäristöön, se huokuu jotain laajempaa puhujalle. Keittiöön tuodut pionit muistuttavat ”suurista tammista siellä vanhassa, valtavassa metsässä”.
Runot eivät kuitenkaan kaikessa uppoutuneisuudessaankaan ole vain tasaista innostusta. Teos alkaa alkukesän heräämisellä ja päättyy marraskuisiin kuviin. Rytmi heijastelee taitavasti muutoksia vaihdellen lyhyistä säkeistä hitaampiin säepareihin. Vahvimmillaan rytmisyys on juuri alkukesäosiossa, kun toisteisuus luo kielellistä vyöryntää niin kuin yhtäkkiä kaiken valtaava vehreys: ”Alkukesän koivut/ välkehtivät, läikehtivät, värehtivät./ Välkehtivät vihreää,/ läikehtivät keltaa, värehtivät valkeaa.”
Sinivaara on aiemmissaan teoksissaan tutkinut värejä ja valoa, ja niistä myös Valoon, vihreään elää.
Sinivaara tekee teknisesti taitavan silmänkääntötempun, sillä käytössä on pelkistetty paletti, jossa on paljon pelkkää ”vihreää” ja ”valoa”, mutta niiden asettaminen jatkuvasti uusiin yhteyksiin luo erittäin visuaalisen teoksen. Lopun vihreä näyttäytyy jo aivan erilaisena kuin äskeinen kesävihreä: ”sitä kun lumi lisää vihreää,/ on enemmän vihreää,// valkeaa, vihreää, valkeaa.”
Valoon, vihreään on näennäisesti pieni ja yksinkertainen teos. Se kuitenkin rakentaa yksinkertaisia rakennuspalikoista – puista, vihreästä ja valosta – hämmästyttävän elävän kokemusmaailman.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Uuden rikostrilogian lähtölaukaus – arviossa Koski & Fors tutkivat -dekkari Viimeinen piste
KIRJAT | Anne Hietasen ja Michaela von Kügelgenin teos aloittaa Helsinkiin sijoittuvan dekkarisarjan, jota luonnehditaan määritteellä Helsinki Noir.
Historiikki seuraa sotilasmusiikin kehitystä rumpaleista ja piipareista sotilassoittokunniksi
KIRJAT | Raine Ampuja ja Jussi-Pekka Aukia ovat uurastaneet ja saaneet aikaiseksi lähes viisisataa sivua ja runsaat kaksi kiloa sotilasmusiikin historiaa.
Seitsemäs kysymys kietoo yhteen atomipommin ja ihmiselämän ketjureaktiot sekä yritykset ymmärtää elämän tarkotusta
KIRJAT | Richard Flanaganin kirjaa pitää lähestyä ilman ennakkoasenteita. Ei pidä kysyä, onko tämä tietokirja, elämänkerta vai kaunokirjallisuutta vai kenties esseekokoelma.
Mitä nyt tapahtuu? Arviossa Jarkko Martikaisen ja Seela Sellan Keskusteluja hyvästä elämästä
KIRJAT | Jarkko Martikainen ja Seela Sella ovat saaneet tehdä juuri sitä, mihin heillä on vahva kutsumus. Siksi heidän on helppo keskustella hyvästä elämästä.