Kuva: Teos / Liisa Takala
KIRJAT | Olli Sinivaaran Valoon, vihreään on taitavasti toteutettu tutkimus valosta, väristä ja puista.
”Teos alkaa alkukesän heräämisellä ja päättyy marraskuisiin kuviin.”
ARVOSTELU
Olli Sinivaara: Valoon, vihreään
- Teos, 2025.
- 47 sivua.
Viime vuosien runoutta on värittänyt vahva ekokriittinen juonne, jota muun muassa Virpi Vairinen ja Mikko Räty ovat käsitelleet hienoissa teoksissaan. Toisaalta esillä on myös luontosuhteen merkitys ihmiselle, kuten Tomi Kontion Tunturin luokse, rakkaan -kokoelman (Teos, 2023; lue arvio) erämaamaisemissa.
Olli Sinivaaran seitsemäs runokokoelma, Valoon, vihreään (Teos, 2025), liittyy jälkimmäiseen jatkumoon.
Sinivaaran kieltä on kuvattu ”hurmioituneeksi” ja ”vilpittömäksi”. Samat adjektiivit vyöryvät esiin koko voimalla myös näissä runoissa. Puhuja tarttuu kaksin käsin runsauteen ja pakeneviin hetkiin: ”Alkukesän koivuissa kaikki valo ja vihreä/ on nähtävissä kerralla, siihen/ ei tarvitse lisätä mitään, siihen/ jokainen hetki on liian lyhyt,/ jokainen katse liian kärsimätön.”
Kieli tekee myös kokemusmaailmasta kaikenkattavan, kun puhuja kulkee luonnossa ja toistuvasti uppoaa sinne: ”Kun metsään laskeutuu pimeä, jään sen sisään/ yhdeksi männyistä joita tällä kalliolla kasvaa.” Jopa silloin, kun luonnosta on poimittu osa rakennettuun ympäristöön, se huokuu jotain laajempaa puhujalle. Keittiöön tuodut pionit muistuttavat ”suurista tammista siellä vanhassa, valtavassa metsässä”.
Runot eivät kuitenkaan kaikessa uppoutuneisuudessaankaan ole vain tasaista innostusta. Teos alkaa alkukesän heräämisellä ja päättyy marraskuisiin kuviin. Rytmi heijastelee taitavasti muutoksia vaihdellen lyhyistä säkeistä hitaampiin säepareihin. Vahvimmillaan rytmisyys on juuri alkukesäosiossa, kun toisteisuus luo kielellistä vyöryntää niin kuin yhtäkkiä kaiken valtaava vehreys: ”Alkukesän koivut/ välkehtivät, läikehtivät, värehtivät./ Välkehtivät vihreää,/ läikehtivät keltaa, värehtivät valkeaa.”
Sinivaara on aiemmissaan teoksissaan tutkinut värejä ja valoa, ja niistä myös Valoon, vihreään elää.
Sinivaara tekee teknisesti taitavan silmänkääntötempun, sillä käytössä on pelkistetty paletti, jossa on paljon pelkkää ”vihreää” ja ”valoa”, mutta niiden asettaminen jatkuvasti uusiin yhteyksiin luo erittäin visuaalisen teoksen. Lopun vihreä näyttäytyy jo aivan erilaisena kuin äskeinen kesävihreä: ”sitä kun lumi lisää vihreää,/ on enemmän vihreää,// valkeaa, vihreää, valkeaa.”
Valoon, vihreään on näennäisesti pieni ja yksinkertainen teos. Se kuitenkin rakentaa yksinkertaisia rakennuspalikoista – puista, vihreästä ja valosta – hämmästyttävän elävän kokemusmaailman.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mitä Jeesuksesta tiedetään ja mitä kuvitellaan – arviossa Historian Jeesus ja salaliittoteoriat
KIRJAT | Matti Kankaanniemi on kirjoittanut kansankielisen mutta tieteellisesti pätevän johdatuksen Jeesuksen historiallisuutta koskeviin kysymyksiin.
Dekkarin ympäristö viehättää, mutta tapahtumat hätkähdyttävät – arviossa Paula Hotin Murha Lochinverissä
KIRJAT | Paula Hotti palaa kolmannessa Halla-sarjan dekkarissa Skotlannin ylämaille, missä matkajournalisti ja kirjailija vietti kymmenkunta vuotta sitten kesiään kokkina.
Rikkaasti kuvitettu kasvutarina – arviossa Taru Kumara-Moision ja Rimma Erkon Kaislankuiske
KIRJAT | Kaislankuiske on ajankohtainen, informatiivinen, hellyttävä, hauska, oivaltava ja tunnetaitoja opettava lastenkirja.
Waltarin tunne-elämän kriisit heijastuivat klassikkokirjan hahmoihin – arviossa Panu Rajalan Sinuhen synty
KIRJAT | Sinuhen synty on peräti 45. Panu Rajalan teos. Mika Waltarin lisäksi Rajala on tutkinut monia muitakin kotimaisen kirjallisuuden mestareita, kuten Sillanpäätä, Leinoa, Kiantoa ja Meriluotoa.