Maanantairunoissa mankeloidut lakanat ja siisti kokolattiamatto riittävät – Ester Nuori Lepän runoteos

Kuvat: Otto Virtanen / WSOY

Maanantai on ”joko taas” -päivä ja arjen huipentuma. Ester Nuori Lepän ensimmäinen täyspitkä runoteos Maanantai ja mustat hitit (WSOY, 2022) vangitsee juuri tämän arkisuuden, jossa kaikki on melko pientä – ja osoittaa, kuinka minkään ei oikeastaan tarvitse olla suurta.

Teos alkaa alusta: ”kai kaikki alkoi aina taivaasta/ niin nytkin// taivas oli harmaa/ ja harmaa taivas paloi”. Tietyllä tapaa koko teos koostuu pienistä palavista hetkistä harmaudessa. Se esittelee monenlaista pienuutta: anteeksipyyntöjä, hetkiä laivan baarissa ja päivän saldo, joka on ”kaktus, raakatatska, outo jeesailija”.

Teoksen vahvimmat kohdat kasvavat juuri arkisuudesta, jota tukemaan on myös valjastettu pelkistetty ilmaisu.

Yksi mieleenpainuvimmista runoista kertoo laivamatkasta Viroon, jolle poika kutsuu sairaseläkkeellä olevan vanhempansa. Siinä ”[s]yötiin buffetista ja poika osti tax freestä pullon kirkasta./ Poika oli varannut meille hostellin./ Oli mankeloidut lakanat ja siistit kokolattiamatot./ Kierreltiin kaupungilla sen mitä mun polvet nyt kesti./ Poika osti mulle silkkihuivin. Tuhlattiin.” Kaikessa toteavuudessaan runo paljastaa jotain hyvin inhimillistä.

Runoista heijastuu välillä kaipaus johonkin suurempaan ja lopulta sen saavuttamattomuus. Yhden runon sinä ei ratkaise asioita kuten: ”planeetaltapoistumiskysymys/ järjetön rakkaudenkaipuu/ viherkasvien ja kehoni vedenkaipuu”. Välillä läpi paistaa lakoninen huumori, kun suunnitelmat ja todellisuus eivät kohtaa, kuten listassa ”MUISTIINPANONI HUIPPUNOVELLIA VARTEN”: ”piri ja dulla/ nuorisotappelu/ leijonakuningas-soundrack/ akuutit”.

Nimensä mustille hiteille teos tekee oikeutta, kun sen säkeet nousevat välillä poplyriikkamaisiksi sarjoiksi: ”Kauan olin poissa, kauan itkin/ Kuin sulttaani vaimoaan/ Kuin jumalan houkka menetettyä rakastaan”. Säkeiden sekaan on ripoteltu välähdyksiä muualtakin hauskoina pieninä iskelmäupotuksina: ”kasvonsa kirkastuvat voi kuinka hänen kasvonsa kirkastuvat/ oi tähdet tähdet aika monet”. Nuori Leppä on myös muusikko ja toiminut lavarunouden parissa, ja monet runoista toimisivatkin loistavasti ääneen esitettyinä.”

Vaikka teos on ihana arkisuudessaan, siitä jää uupumaan kohtia, jotka pysäyttäisivät vielä enemmän ja jotka toisivat lisäkierroksia ja tarjoisivat vielä vähän lisää oivalluksia. Kohdat kuten ”Toivon syntyväni seuraavassa elämässä päärynäpuuksi” jättävät tuntuman täytteenä olemisesta. Sukeltaminen välillä hieman syvemmälle korostaisi muuten pelkistettyä estetiikkaa.

Maanantai ja mustat hitit on kauniin pienimuotoinen teos pienistä elämistä, jotka ovat muuten syrjässä. Se ei ole aivan soittolista, joka jäisi kokonaisuudessaan päähän, mutta siinä on valtavasti loistavan mustia hittioivalluksia.

Anna Hollingsworth

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua