Häpeä työelämässä: tunne, jolla on korkea hinta – arviossa Petri Virtasen Polttava palkka

Kirjan kannen kuvitusta. Kuva: Art House

Häpeä. Jo pelkkä sana nostaa pintaan omia kokemuksia ja niihin liittyviä kehollisia muistoja. Se kertoo siitä, kuinka syviä jälkiä häpeä meihin jättää ja miten kokonaisvaltaisesti kannamme niitä mukanamme.

Häpeä kuuluu tunteisiin, joista harva haluaa puhua, mutta jotka lähes jokainen tunnistaa. Se on poikkeuksellisen voimakas tunne, joka kohdistuu ihmisen omaan minuuteen ja kokemukseen huonommuudesta tai epäonnistumisesta, ja saattaa vaikuttaa vahvasti yksilön elämään ja hyvinvointiin.

Työelämässä häpeän kokemus voi syntyä monista syistä, epäonnistumisesta, arvostuksen puutteesta, ulkopuolelle jäämisestä tai julkisesta nöyryytyksestä. Silti häpeä jää usein muiden työelämäilmiöiden varjoon. Petri Virtasen teos Polttava palkka: Häpeän kokemus työelämässä (Art House, 2026) nostaa tämän vaikeasti sanoitettavan tunteen tarkastelun keskiöön.

”Harmiton moka, julkinen nöyryytys vai vähittäisistä yhteisön ulkopuolelle sulkemista? Työssä koetulla häpeällä on monet kasvot.” Näin alkaa kirjan esittelyteksti, joka kiteyttää hyvin kirjan keskeisen sisällön.

Moninkertainen dosentti ja tutkija Virtanen lähestyy työelämässä koettua häpeää yhteiskuntatieteellisestä viitekehyksestä käsin, yhteisöllisenä ilmiönä. Hän tarkastelee aihetta tutkimuksen ja kokemuksen rajapinnassa hyödyntäen omia kokemuksiaan, 12 henkilön haastatteluja sekä alan uusinta tutkimusta.

Kirjassa avataan häpeän vaikutuksia työyhteisössä ja millaisin mekanismein se toimii. Käy selväksi, että kyseessä on asia, joka vaikuttaa koko työyhteisöön, sen vuorovaikutukseen, ilmapiiriin ja toimintakykyyn. Häpeä syntyy työelämässäkin ennen kaikkea sosiaalisissa suhteissa ja yhteisön kulttuurisissa normeissa. Juuri tässä kirjan vahvuus on: se tekee näkyväksi häpeän kokemukseen liittyviä ilmiöitä, jotka ovat monille tuttuja, mutta joita harvoin osataan nimetä häpeän kokemuksiksi.

Kirjassa kuvataan, kuinka häpeä voi syntyä esimerkiksi epäonnistumisen kokemuksista, arvostuksen puutteesta, ulkopuolelle jäämisestä eli ostrakismista, kohtuuttomasta palautteesta tai työpaikan epäoikeudenmukaisista käytännöistä. Kyse voi olla huonosta kohtelusta, mutta myös siitä, että yhteisössä ei ole korjaavaa, oppimista ja kehittymistä tukevaa kulttuuria. Pitkittyessään häpeä voi heikentää itsetuntoa, työmotivaatiota, työhyvinvointia ja jopa työkykyä. Kyse ei siis ole aivan vähäisistä vaikutuksista.

Kirjan ansioihin kuuluu, ettei se jää pelkästään ilmiön kuvaamiseen, vaan tarjoaa myös keinoja häpeän vähentämiseen työpaikoilla. Työyhteisöllä ja johtamisella on merkittävä rooli häpeän vähentämisessä. Avoin vuorovaikutus, psykologinen turvallisuus, arvostava kohtaaminen sekä oikeudenmukainen johtaminen voivat ehkäistä häpeän syntymistä ja auttaa työntekijöitä käsittelemään vaikeita kokemuksia rakentavasti. Vastaavasti syyllistävä, vähättelevä tai pelkoon perustuva toimintakulttuuri voi vahvistaa häpeän kokemuksia. Lievänä häpeä on meille hyödyllinen tunne, joka suojaa sosiaaliselta ulkopuolisuudelta ja auttaa noudattamaan yhteisiä sääntöjä.

Kaiken kaikkiaan pohjimmiltaan kyse on siitä, miten kohtelemme toisiamme, millaisin pelisäännöin toimimme ja millaista toimintakulttuuria rakennamme. Kirja palauttaa huomion juuri näihin työelämän peruskysymyksiin: uskallammeko olla yhteisössä keskeneräisiä, miten vahvistamme osallisuutta ja toimijuutta sekä miten luomme kokemusta nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi tulemisesta?

Teos tarjoaa näkökulmia siihen, miten häpeän vaikutuksia voidaan tunnistaa ja käsitellä sekä yksilö- että yhteisötasolla, jotta työpaikoista voidaan rakentaa hyvinvointia, luottamusta ja osallisuutta tukevia ympäristöjä. Esimerkiksi kirjassa esitetty häpeäkokemuksen toimijuusrakenne havainnollistaa yhteisön roolia yksilön kokemusten käsittelyssä ja häpeästä selviämisessä positiivisen toimintamallin kautta.

* *

Luin kirjan suurella mielenkiinnolla työyhteisöjen kehittäjän, työnohjaajan ja tiimicoachin näkökulmasta. Häpeän ilmiön ymmärtäminen on näissä rooleissa tärkeää, mutta kirja puhuttelee laajemminkin kaikkia työelämässä toimivia. Se auttaa tunnistamaan kokemuksia, joille on usein vaikea löytää sanoja.

Kokonaisuutena pidin teosta kiinnostavana ja tarpeellisena puheenvuorona työelämän tunneilmastosta. Paikoitellen samat teemat kuitenkin toistuivat niin, että uuden näkökulman hahmottaminen jäi vaikeaksi. Sisältöä olisi voinut joiltakin osin tiivistää.

Palaan vielä kirjan nimeen. Polttava palkka herättää odotuksia rahaan, toimeentuloon ja palkitsemiseen liittyvästä häpeästä, mutta kirjan varsinainen painopiste on laajemmasta työelämässä koetun häpeän ilmiössä. Juuri matalaan palkkaan, asemaan tai taloudelliseen epävarmuuteen liittyvien häpeäkokemusten tarkastelu olisi ollut kiinnostava lisä tähän kokonaisuuteen.

Virtasen teos on hyvä muistutus siitä, että työelämän syvimmät haavat eivät synny itse työstä vaan siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan.

Terhi Skaniakos

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua