Laulajan terveiset – arviossa Jukka Itkosen Kalevalasta kertova runoteos

Kuvat: Tammi / Lasten Keskus

Tammi on julkaissut kirjailija-runoilija Jukka Itkoselta (1951–2021) postuumisti Terveisiä Kalevalasta -lastenrunoelman (2025), jossa Itkonen ryhtyy runolaulajaksi. Teoksen on kuvittanut Tuomas Kärkkäinen.

Itkonen oli tunnetusti taitava riimittelijä, ja se näkyy myös tässä teoksessa, jonka runot on tuttuun tapaan kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Runoista on tunnistettavissa sama Itkoselle tyypillinen rytmi kuin muussakin hänen lastenrunoelmissaan.

Terveisiä Kalevalasta -teoksessa Itkonen on muokannut Kalevalan keskeiset kertomukset aika lailla uusiksi. Teos on kustantamon mukaan suunnattu noin viisi vuotiaille ja sitä vanhemmille lapsille, mutta sopii myös aikuisille, ehkä jopa paremmin kuin lapsille. Ainakin runoista saa enemmän irti, jos Kalevalan tarinat ovat lukijalle entuudestaan tuttuja.

Teoksen aukeama koostuu useimmiten yhdestä runosta ja kuvituksesta. Kuvitus on kannen lailla synkkäsävyistä ja mustataustaista. Lapsille olisi ehkä toivonut hieman kevyempää väritystä, vaikka kuvat humoristisia ovatkin, sillä lasten runokirjat ovat yleensä samalla myös kuvakirjoja, ja kuvitus auttaa lasta ymmärtämään runoja.

Kärkkäisen kuvitus tukee kyllä runojen sanomaa yhdistäen kuviin uutta ja vanhaa, esimerkiksi Pohjan Akka tarjoilee Väinämöiselle hot dogia ketsupilla ja sinapilla sekä juotavaksi coca colaa. Läpi kuvituksen seikkailee lisäksi lettipäinen tyttö, jolla on päässään kalotti, Väinämöisen siniristilakki. Hän on samanlainen tekstin ulkopuolinen hahmo kuin Mauri Kunnaksen teosten sivuilla seikkaileva Herra Hakkarainen.

Runot koostuvat muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta nelisäkeisistä säkeistöistä, joissa aina toinen ja neljäs säe on kirjoitettu loppusointuiseksi riimipariksi. Lastenloruiksi runot ovat melko pitkiä, joten ehkä aivan pienimmät eivät jaksa keskittyä niitä kuuntelemaan saati ymmärrä kaikkea sanottua. Toisaalta, kun aikuinen lukee lastenkirjaa ääneen, hänenkin mielenkiintonsa täytyy jotenkin säilyttää.

Aikuislukijalle teoksen runot tuntuvatkin lystikkäiltä, ja Kalevalan maailmaa tehdään tutuksi lämpimän huumorin kautta. Mukana on kuitenkin pienimmille lapsille melko hurjiakin säkeitä, kuten runossa nimeltä Ilmarinen takoo sammon:

”Jousi oli härkäpäinen,
täpötäynnä vihaa,

tahtoi juoda ihmisverta,
syödä ihmislihaa.”

Lisäksi runoista löytyy myös filosofisempaa pohdintaa ihmisenä olemisesta, kuten esimerkiksi runossa nimeltä Ilmarinen ja Pohjan Akka, jossa Ilmarinen selittää Pohjan Akalle Sammon olematonta olemusta.

”Eihän ihmislapsi ole
sentään aineen renki.

Aine aina katoaa,
jäljelle jää henki.

Varsinaista Sampoa ei
takoakaan voida.

Se on taito antaa oman
sisimpänsä soida.”

Viimeisessä Häät-runossa rytmi muuttuu, säkeet ovat pidempiä ja riimiin menevät myös ensimmäinen ja kolmas säe. Loppu on lastenkirjoille tyypillinen, eli onnellinen. Myös satuperinteessä tarinat päättyvät usein prinssin ja prinsessan häihin, tässä tapauksessa Ilmarisen ja Louhen.

”Seppo, hän tanssittaa Pohjolan Akkaa,
vie tanssiin Louhen, tuon morsiamen.

Hän sulhaseen lempeän katseensa nakkaa,
myhäillen ilmoille lausahtaa sen.”

Teos loppuu Laulajan päätössanoihin, jotka postuumin julkaisun myötä saavat uudenlaisia kaikuja, aivan kuin kirjailija itse jättäisi jäähyväiset lukijoilleen.

”Nyt on aika lopettaa
ja hyvästejä heittää,

mennä kotiin lepäämään
ja kahvit siellä keittää.”

Vaikka runot eivät aiheeltaan ja pituudeltaan täysin istu pienemmille suunnattuun lastenlyriikkaan, tuntuu Terveisiä Kalevalasta silti tuoreelta tavalta esittää kalevalaisia tarinoita, ja riimirunot ovat nykylukijalle lähestyttävämpiä kuin vanha kalevalamitta.

Kati-Annika Ansas

​

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua