Laulaja väärään aikaan väärässä paikassa – arviossa Malmivaaran ja Heikkisen Pelkkää hyvää

Heikkinen & Malmivaara. Kuvat: Otava / Antti Rintala

Laulaja noudetaan Siilinjärven rautatieasemalta taksilla. Taksimies Aaro vie Toimittajan pyynnöstä Laulajan pieneen naapurikuntaan, paikalliseen baariin, jota Aune hallitsee. Baarissa on jo aloittanut nesteytyksen Toimittaja, jonka on tarkoitus tehdä Laulajasta syvähaastattelu paikallislehteen. Illalla Laulajalla on keikka Tahkolla.

Laulaja on helsinkiläinen ja asuu Kalliossa. Hän ei mielellään puhu itsestään, ja Toimittaja onkin kaivanut tietonsa Laulajan vanhoista haastatteluista.

Baarin omistaja Aune osallistuu haastatteluun kuuntelemalla ja kertoo mielipiteensä muiden elämästä ja elämästä yleensä harkiten. Hän kertoo myöhemmin olevansa ”elämän kohtuukäyttäjä” – leski, jolta kuoli mies työn ääressä.

Laulajalla on aikuinen poika, jolle hän lähettää tupakkatauolla ääniviestejä, joihin ei saa koskaan vastausta. Välit ovat viilenneet lapsuuden jälkeen, ja Laulajalla on huono omatunto yksinhuoltajuudesta ja poissaoloista.

Toimittaja on 10-vuotiaan tytön yksinhuoltaja. Vaimo on kuollut paikkakunnalla auto-onnettomuudessa. Toimittaja kirjoittaa kylän ihmisistä ja uutisista, kohujuttujen tekeminen on hänellä vielä kokematta. Toimittaja päihtyy ja hänen huumorin varjolla sanomisensa on tarkoitus loukata Laulajaa.

Ensimmäiseen kysymykseen, ”mitä kuuluu”, Laulaja vastaa että pelkkää hyvää. Toimittaja vastaa, ettei kenellekään kuulu pelkkää hyvää. Tämä on alkuasetelma, jonka kautta käydään läpi useamman paikalla olevan ihmisen elämää, pienin huomautuksin ja avautumisin.

Päähenkilöiden elämän tärkeissä tapahtumissa vaikuttaa olleen mukana paljon draamaa. Tässä tapaamisessa alkoholilla on osuutta asiaan ja se notkistaa juttujen jatkoja.

* *

Laura Malmivaaran ja Antti Heikkisen yhteistyö on yllättävää. He ovat rakentaneet Pelkkää hyvää -romaanin (Otava, 2025) tekstin kuin käsikirjoituksen, ilman esityksen ohjeita. Vastauksia he jakavat moniin vaikeisiin tai sattumanvaraisiin kysymyksiin, joskus merkityksellisesti miettien tai toista ärsyttäen. Avautumisista on eniten hyötyä hahmoille itselleen.

Päähenkilöt Toimittaja ja Laulaja saavat juttuihinsa sivuhuomautukset kokeneelta Aunelta, joka osaa elää sen mukaan mihin taito ja halu riittää. Taksinkuljettaja Aaro on mies, joka yrittää viimeisinä vuosinaan korvata poikana olemisen äidilleen.

Kirja alkaa kevyistä heitoista ja siirtyy tarkempien tietojen kautta draamaan, jota pehmennetään mustalla huumorilla. Elämä on rankkaa niin maaseudulla kuin kaupungissa ja siitä selviää helpommin asioita salaamalla. Pienet valheet tunnustetaan, kun totuus alkaa yllättäen tuntua paremmalta.

Kirja on nopealukuinen. Tapahtumien ja kohtaamisten aiheina ovat ihmisenä olemisen perusasiat, joita käsitellään huumorin, kieltämisen ja myöntämisen kautta. Kaikki sanailut ja tarinat ovat nautinnollista luettavaa.

* *

Antti Heikkinen on kirjoittanut useita antoisia elämäkertoja, viimeksi Seela Sellasta (2025) ja Eila Roineesta (2024; lue arvio). Fiktiivisistä romaaneista hänen uusimpansa on Baarijakkara (2024; lue arvio).

Laura Malmivaara on näyttelijä, laulaja, valokuvaaja ja kirjailija. Hänen esikoisromaaninsa Vaiti (2021) oli autofiktiivinen tarina. Edellinen romaani, Iltatähti, ilmestyi vuonna 2024.

Heikkisen ja Malmivaaran yhdistävät huumoria ja draamaa tavalla, jolla he onnistuvat kertomaan elämän tärkeistä asioista ja sattumista. He kirjoittavat asioista ja maailmasta, jonka he tuntevat ammattiensa puolesta hyvin.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua