Kapteeni Shackleton, Endurancen hylky ja tutkimusmatkojen ikuinen lumo – arviossa Jukka Tuhkurin Jään voima

Kuva: Siltala / Esther Horvath / Falklands Maritime Heritage Trust

1900-luvun alkuun mennessä olivat eurooppalaiset miehet ja jokunen Pohjois-Amerikkaan asettuneiden eurooppalaisten pojanpoika tehneet uskaliaita purjehduksia ja käyneet tallomassa jälkensä melkein kaikkiin maailmankolkkiin. Etelänavallakin arktisen lakeuden yli pyyhältävä tuuli repi jo Norjan ja Iso-Britannian lippuja.

Kuuluisaan napakilpaan osallistui myös kapteeni Ernest Shackleton. Pääpalkinto meni Roald Amundsenille, mutta toisin kuin maanmiehensä ja kollegansa Robert Scott, Shackleton oli sentään elossa ja laati uuden suunnitelman. Retkikunnan tavoitteeksi asetettiin kauttakulku koko Etelämantereen yli, rannalta navan kautta vastarannalle.

Urotekoa ei suoritettu suunnitelman mukaan. Kuitenkin kapteenista tuli yksi polaarihistorian tunnetuimmista nimistä ja jään alle uponneesta Endurance-laivasta maailman toiseksi kuuluisin hylky.

Shackletonin matka sisältää kaikki kuolemattoman kertomuksen ainekset. Alussa oli rohkea suunnitelma, jota toteuttamaan haettiin kyvykkäitä yksilöitä. Miehistön alle hankittu maailman vankin laiva purjehti kauas kohti tuntematonta kohtaloa. Ahtojäät purivat kiinni aluksen kylkiin. Kuukausien lusimisen jälkeen laiva upposi ja miehistöllä oli edessään täpärien pelastusten täplittämä jäätikkövaellus.

Retkikunnan pelastautuminen Elefanttisaarelle tarjosi yhdenlaisen muunnelman aution saaren teemasta. Kapteenin ja mukaan valittujen luottomiesten matka pelastusveneellä yli aution ja myrskyävän eteläisen Atlantin on edelleen merkkiteko purjehduksen ja navigoinnin historiassa.

Viimeisessä säkeistössä Shackletonin balladi moduloidaan. Miehet rantautuivat väärälle puolelle Etelä-Georgian saarta ja joutuivat ylittämään käymättömän korpimaan.

Syntyi tarina, jossa Britannian laivaston autoritäärisimmistä perinteistä poikkeava, uudenlainen, mutta yhtä kaikki ylivertainen kapteeni johti joukkonsa turvaan kuoleman hyytävistä kynsistä. Tarinassa kuvattujen tapahtumien paikkansapitävyyttä tukivat miehistön matkalla pitämät päiväkirjat. Riitasoinnut voi laittaa kunkin kirjoittajan luonteen heikompien piirteiden piikkiin. Suosittua sankarirunoelmaa kuvitti Frank Hurley suurin vaivoin pelastettu lasinegatiiveille tallennettu kuvakokoelma.

* *

Jukka Tuhkuri kertoo tunnetun tarinan hyvin. Jään voima – Kertomus Endurancen uppoamisesta ja löytämisestä -kirjan (Siltala, 2024) alussa hän sitoo tutkimusmatkan taitavasti aikaan ja käy läpi matkan taustalla vaikuttaneita oloja ja aatteita. Naparetkien historiasta mainitaan myös ne useimmiten unohdetut ruotsalaiset ja japanilaiset kuuraparrat.

Jään voima on perustellusti perusteellinen kirja. Tuhkuri kirjoittaa tietosisällön tieteentekijän tarkkuudella juuttumatta kuitenkaan yksityiskohtien ahtojäihin.

Aalto-yliopistossa jäätä tutkivan Tuhkurin omakohtainen kokemus ja nykypäivän polaaritutkijoiden suhteellisen turvalliset työskentelyolosuhteet sijaavat toisen tason sadan vuoden takaisten koettelemusten rinnalle. Tuhkuri seilasi Weddellinmerelle S.A. Agulhas II -aluksella. Kansainvälisen Endurance 2022 -retkikunnan päätehtävä oli paikallistaa hylky. Löytöretken lisäksi laivalla tehtiin mittauksia jäästä ja sen alukselle aiheuttamasta kuormituksesta sekä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta jäähän ja merenkulkuun.

Omista kokemuksista kirjoittaessaan Tuhkuri tuottaa hyvin juoksevaa tekstiä, jossa tunteet välittyvät. Jää, tuuli ja varsinkin pingviinit kuvataan lumoavasti. Paljon lukeva kirjoittaja tipauttaa sivun laitaan Alastalon saliin viittaavan heiton, kuin ohimennen. Valkoinen valas, vanha merimies, Kipling ja Dickens löytävät luontevasti paikkansa, eikä tämäkään suomalainen saata kirjoittaa merestä mainitsematta Muumipappaa.

Vaikka aikataulun mukainen kotiinpaluu on nykyään todennäköisempää kuin laivan murskautuminen jäihin ja keripukin sijasta torjutaan Corona-virusta, ovat tutkimusmatkailijan tunteet satelliittipuhelimien aikakaudella perustaltaan samat kuin sata vuotta sitten.

Lähtiessä jätetään tuttu taakse ja läheiset rannalle. Matkalla ollaan omalakisessa erillismaailmassa. Tavoitteiden saavuttamiseen ja perille pääsemiseen kuuluu riemun rinnalla luopuminen ja haikeus. Erityistä huomiota Tuhkuri kiinnittää ahtaasti asuvaan yhteisöön, joka voi saavuttaa tavoitteensa vain yhdessä tekemällä ja kaikkien panosta arvostaen.

Kuten jo kannessa kerrotaan, hylky löytyy. Etsintää on jännittävä seurata, vaikka lopputulos on tiedossa. Kolmen kilometrin syvyydessä makaavan hylyn päältä Tuhkuri palaa pohjoiseen ja uppoutuu arkistotyöhön. Kirjan viimeisessä osassa hän penkoo ymmärtävällä otteella toisen tutkimusmatkailijan ja polaariromantikon, kapteeni Shackletonin ja Endurance-laivan myytiksi asti toistettua tarinaa ja kertomuksesta karsittuja osia.

Jos kunnianhimoisella kapteenilla olisi ollut aikaa ja rahaa hankkia parempi laiva, olisiko hän saavuttanut tavoitteensa ja polaarihistoria jäänyt vaille ”täydellistä” tarinaa? Olisiko kuolonuhreilta oikeasti vältytty?

Kimmo Ylönen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua