Kuvat: Fabian Björk / Siltala
KIRJAT | Laura Kolbe on kirjoittanut mielenkiintoisen kirjan helsinkiläisravintolan historiasta, asiakkaista ja omistajasuvusta.
”Kulttuuriväki löysi Kosmoksen, kantapaikakseen sen ottivat kirjailijat, näyttelijät, poliitikot, säveltäjät ja toimittajat.”
ARVOSTELU
Laura Kolbe: Kosmos – ravintola ja perhe 1924–2024
- Siltala, 2024.
- 260 sivua.
Ravintola Kosmos täyttää elokuun 6. Päivänä 100 vuotta. Se on harvinaista ravintolalle Suomessa. Ravintoloiden keski-ikä on nykyisin noin viisi vuotta!
Lopelta lähtöisin olevat Johan Viktor ja Hilda Sofia Lindfors muuttivat Helsinkiin vuonna 1904. Pian sen jälkeen Johan suomensi nimensä Juho Vihtori Tuomikoskeksi. Hänen pojistaan Otto Selim ja Aleksanteri valitsivat isänsä sukunimen samoin kuin jo aikasemmin Helsinkiin muuttanut poika Kustaa Adolf. Nuorimmat, Yrjö Teodor ja Aino Bernhand Lindfors, muuttivat Helsinkiin 1910-luvulla. Samassa perheessä elettiin kahdella sukunimellä.
Yhteiskunnan muutoksissa vallankumouksen ja sisällissodan aikana Lindforsin veljekset olivat ajureina. Ensimmäinen veljesten yritys ravintolamaailmassa oli automaattiravintola, joka avattiin heinäkuussa 1922 ja jossa myytiin yksinkertaisia, edullisia ruoka-annoksia ja juomia myyntiautomaateista.
Kamppi oli muuttunut puutalojen kaduista suurten kivitalojen jonoksi. Wladimirinkadulta eli nykyiseltä Kalevankadulta Yrjö osti katutasosta kaksi huoneistoa, joista toiseen tuli tupakkakauppa ja toiseen ruokaravintola. Elokuussa 1924 Yrjö avasi ravintolan nimeltä Kosmos. Jälkeläisten mukaan Yrjö otti nimen samassa rakennuksessa olevasta Hotelli Cosmopolitanista.
Ajankohta ravintolan avaamiseen oli sikäli erikoinen, että kieltolakia oltiin eletty jo viisi vuotta. Alkoholin myynti oli ravintoloissa kielletty.
Kosmoksen ideana oli, että ruoka olisi edullista. Heikinkadun eli nykyisen Mannerheimintien Vanhan ylioppilastalon ylioppilaat löysivät Kosmoksen edullisen voileipäpöydän ja päivittäinen asiakaskunta varma.
Ravintolan kalustukset rakennettiin tammesta piirustusten mukaan. Sisustus oli käytännöllinen ja toimiva.
Alkuvuosina ravintola oli auki aamukuudesta päivällisaikaan ja avautui taas illalla ja sai olla auki klo 01:een.
Henkilökunta löytyi lehti-ilmoituksilla. Parhaiten työtä saivat ruotsinkielentaitoiset. Tarinoista voi päätellä, että Lindforsit olivat hyviä työnantajia.
Vuonna 1927 Yrjö myi rahapulassa Kosmoksen liiketilan osakkeet, muttei liiketoimintaa. Liiketoimintaa hoiti tuolloin Yrjön lisäksi Ida-siskon avioton poika Urho Lindfors. Vuonna 1937 Yrjö sai ostettua ravintolatilan osakkeet itselleen takaisin.
* *
Yrjö löysi vaimon postista, Ainon, hämeenlinnalaisen ylioppilaan. Aino otti liiketoiminnan hoitoonsa vuonna 1932. Kieltolaki kumottiin, mutta alkoholin myyntiin liittyi tarkkoja määräyksiä.
Uusi funkis sisustus tehtiin Kosmokseen vuonna 1932. Arvo A. Aalto suunnitteli, Eino Räsänen teki puureliefit ja huonekalusuunnittelija Eino Kyrölä yhä edelleen ravintolassa olevat kalustukset.
Vuonna 1935 Yrjö ja Aino Lindfors muuttivat nimensä Hepolammeksi. Aino oli jo siinä vaiheessa ilmoittanut ravintolaa koskevissa asiapapereissa ottavansa liiketoiminnan haltuunsa ja olevansa ”pesäerossa” miehestään Yrjöstä. Aino oli kuuluisa siitä, että hän hankki kaikki ruoka-ainekset vuosikymmenien ajan vanhasta kauppahallista.
Huomattavaa on, että myöhemminkin Kosmoksen tyylin perusta on ollut tutun ja perinteisen ruuan hyvässä laadussa ja edullisuudessa. Asiakkaiden hyvä kohtelu ja persoonallistenkin työntekijöiden ymmärrys oli omistajien tapa hoitaa asioita.
* *
Alkuvuonna 1940 Yrjö Hepolampi kuoli. Sota-aika ei ollut kenellekään helppoa ja ravintoloille aika oli erityisen haasteellista. Aino Hepolampi oli Kosmoksen omistaja ja liiketoiminnan hoitaja seuraavat 30 vuotta. Tuona aikana ongelmia aiheuttivat ravintoloiden tiuhat tarkastukset.
Jälkeläistensä mukaan Aino Hepolampi ei ollut liikenainen; hän oli ihminen, jolle pääasia oli ruuan tarjoilu, ei alkoholin. Aikakäsityksen puute toi rouvalle ja henkilökunnalle usein ongelmia.
Vuonna 1965 siirtyi Yrjön ja Ainon nuorimmainen Katri Hepolampi johtamaan Kosmosta. Hän oli jättänyt Ressun kesken ja ollut töissä Kosmoksessa jo vuodesta 1956. Myös muut lapset Ylermi ja Matti tekivät jo nuorena erilaisia töitä Kosmoksessa, mutta kumpikaan ei innostunut johtajan pestistä. Matti oli Kosmoksen eteisvahtimestarina vuosikymmeniä. Ylermistä äiti sanoi, että hän on ”hurlumhei kaveri, nautinnot olivat ensisijaisia”. Ylermi kuoli vuonna 1965 vain 38-vuotiaana.
* *
Helsinki oli 1960-luvulla yli puolen miljoonan asukkaan kaupunki. Kampin ympäristö sai linja-autoaseman, Autotalon (1958) ja Hotelli Marskin (1961). Maaltamuutto toi entistä enemmän nuortakin väkeä pääkaupunkiin.
Samaan aikaan Kosmoksesta tuli kulttuuriväen ravintola, kantapaikka. Ravintolan ottivat kantapaikakseen kirjailijat, näyttelijät, poliitikot, säveltäjät ja toimittajat.
1960-luvulla alkoi ravintolaelämäkin pyrkiä tasa-arvoisempaan asiakakohteluun. Naisetkin pääsivät asiakkaiksi ilman miesseuraa.
Irina Hepolammen johtamisen aika alkoi vuonna 1980. Kosmos oli ollut olemassa jo 50 vuotta. Kosmos oli silloin toiminimellä toimiva yritys, Irinan tultua johtoon hän ja hänen äitinsä Katri panivat Aino-mummun jättämät asiat kuntoon. Irina perusti osakeyhtiön ja toteutti sukupolvenvaihdoksen. Irina on Ylermin vanhin lapsi.
Irinan tytär Kiira alkoi johtaa Kosmosta vuonna 2014, jolloin ravintola täytti 90 vuotta. Katri Hepolampi kuoli toukokuussa vuonna 2015.
* *
Laura Kolben Kosmos – ravintola ja perhe 1924–2024 (Siltala, 2024) on helppolukuinen kuvaus 100 vuotta toimineesta ravintolasta, sen suvun omistajista ja monista erilaisista asiakkaista. Mielenkiintoista ovat myös rinnalla kerrotut tarinat yhteiskunnan suurista muutoksista politiikan, rauhan ja rauhattomuuden aikoina. Kirja kertoo tankkoja tarinoita suvun jäsenistä, joilla kaikki ei aina mennyt toiveiden mukaan.
Kosmos on erilainen kirja yrityksen ja sen omistavan suvun historiasta. Laura Kolbe on aina yhtä lukijaystävällinen kirjoittaja.
Maija Kääntä
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Filosofisen matkaoppaan reitillä makeasta la dolce vitasta hyvään elämään – arviossa Scott Samuelsonin Rooma-kirja
KIRJAT | Monet Rooman kohteet ovat tuttuja, mutta Scott Samuelsonin tapa löytää näkökulmia paljastaa sen, miten pinnallisesti me asioita usein tyydymme arvioimaan.
Nanni Balestrinin romaanissa työväki ei tyydy muruihin vaan ryntää kaduille vaatimaan kaiken
KIRJAT | Nanni Balestrinin Haluamme kaiken piirtää hurjan kuvan siitä, mitä tapahtuu kun sopiminen ei työmarkkinoilla onnistu. Suomennos on upeaa työtä.
Mitä on aika? Arviossa 100-vuotisjuhlan kunniaksi uusintapainoksen saanut Thomas Mannin klassikkoteos Taikavuori
KIRJAT | Thomas Mannin Taikavuori käsittelee aikaa, sen kulumista ja kulumattomuutta, nykyhetkeä ja ikuisuutta.
Mikko Hautalan analyysi maailmasta on omaa luokkaansa sillä hän tuntee historian ja nykyhetken – arviossa Sotaa ja rauhaa
KIRJAT | Niin Washingtonissa, Moskovassa kuin Ukrainassakin palvelleen diplomaatin teos on suositeltavaa luettavaa jokaiselle maailmanpoliitiikkaa seuraavalle.