Kuvat: Teos / Ulla-Maija Svärd
KIRJAT | Pärskeet-runoteos kutsuu lukijan pysähtymään arkisten yksityiskohtien äärelle.
”Hallittu, seesteinen kokonaisuus antaa tilan lukijalle.”
ARVOSTELU
Juhani Ahvenjärvi: Pärskeet
- Teos, 2024.
- 45 sivua.
Juhani Ahvenjärvi on tullut tunnetuksi taajaman tarkkailijana, joka kohdistaa katseensa pieniin ilmiöihin.
Niin runoilija tekee nytkin: Ahvenjärven yhdeksännessä kokoelmassa ollaan vesistössä, sienimetsällä ja ullakolla. Pärskeissä (Teos, 2024) merkityksellisiä arkiset pienuudet, lennätinkaapeli tai matka parkkipaikalta metsään.
Pienen kirjan runot ovat ekonomisia, muutaman säkeen tekstejä, mutta juuri niiden pienuus kutsuu pysähtymään havaintojen äärelle. Ahvenjärvi luo taidokkaasti keveillä eleillä aistivoimaisia kuvia: keveys on ”korvia raastavaa” ja tumma pilvi kuin ”ilmaan viskattu viikatteenterä”.
Kuten edellisessä kokoelmassa, Autotta Tampereen reunalla (2021), Ahvenjärvi osoittaa, kuinka raja ihmisen ja muun luonnon välissä on sumea. Toistuvaksi aiheeksi nousevat rakennetun ja rakentamattoman limittyminen: ”Moottoreiden murjomassa saaristossa on// myös mykkiä yksityiskohtia,/ kuten tuo kuuma ja keltainen teltta”. Asetelma on ennen kaikkea ihmettelyn aihe, ei niinkään arvokannanotto: ”Rakennus on suunniteltu sulautumaan luontoon: se, mikä laseista heijastuu, on oranssinruskea pilvi”.
Runot eivät esitä tulkintoja, vain havaintoja: ”katso, tällaistakin on”, ne sanovat yhä uudestaan. Hallittu, seesteinen kokonaisuus antaa tilan lukijalle.
Pärskeet on kuin runojen mattoteline, josta tulee kesäleikeissä ”laskuvarjojääkäreitä kuljettava Junkers”. Yhtä lailla Ahvenjärven runot opettavat katsomaan pientä ja arkista uusilla tavoilla.
Anna Hollingsworth
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mitä nyt pientilallinen voisi metsätilkustaan ymmärtää? Arviossa Teemu Kaskisen Yö ja usva
KIRJAT | Yö ja usva -romaanissa kirjailija Teemu Kaskinen astuu metsäntutkijoiden salaseuroihin, noihin ukkojen jaarittelumoottorilla käyviin konjakintuoksuisiin palavereihin.
Mariana Enriquez tarjoaa tasaista yhteiskunnallista kauhua – arviossa Aurinkopaikka hämärille tyypeille
KIRJAT | Argentiinalaistähden novellikokoelman uusgoottiset kertomukset ovat parhaimmillaan teräviä mutta muistuttavat liikaa toisiaan.
Postia maallikkosaarnaaja Aku Rädylle – arviossa Minna Kettusen Kirjeitä sielunhoitajalle
KIRJAT | Kirjeitä sielunhoitajalle perustuu pohjoissavolaiselle maallikkosaarnaaja Aku Rädylle 1920–1960-luvuilla lähetettyihin kirjeisiin.
Facebook-paljastuskirjaa lukiessa ei pöyristymiselle tule rajaa – arviossa Edesvastuutonta väkeä
KIRJAT | Mikäli Sarah Wynn-Williamsin koukuttavaa ja hyvin kirjoitettua teosta on uskominen, löytyy Facebookin johdosta ihmisistä itsekkäimmät.