Jos kauas on huono näkyvyys – arviossa Pirkko Saision Ilmestyskirja

Pirkko Saisio. Kuvat: Pirjo Honkasalo / Siltala

Onko elämän rajallisuuden kohtaaminen kirjailijalle selkeämpää ja jotenkin paketoitavampaa kuin normi-ihmiselle?

Taiteilija katsoo ihmistä, toista lajinsa edustajaa, kohteena, josta muokkaa mieleisensä oman sapluunan mukaan.

Kirjailija selittää elämää.

Entä kun kohde onkin minä itse? Kun elämän rajallisuus tulee vastaan lääkärin puhelinsoitolla? Kun syöpäepäily muuttuu todeksi ja hoito käynnistyy.

Sillä ei-toivotulla matkalla saa oikeasti jännittää, onko kasvain ehtinyt levitä, onko leikkaus mahdollinen ja miten sädehoito tepsii.

Pirkko Saisio sairastui, niin kuin joka kolmas suomalainen jossakin elämänsä vaiheessa, syöpään.

13. kesäkuuta 2025 luottokynegologi soittaa puhelun, jossa yhden prosentin todennäköisyys muuttuu todeksi.

Saisio on yhtä kauhuissaan ja ihmeissään kuin kuka hyvänsä oman elämänsä poikkeusoloihin joutuessaan. Elämässä alkaa uusi lähtölaskenta.

On kuunneltava lääkäreitä ja noudatettava ohjeita, että hoitopolku onnistuu.

On vastattava puhelimeen oudosta numerosta, vaikka yleensä koettaa sitä välttää.

Taasko siellä on joku seminaariin pyytäjä tai haastattelua kärkkyvä?

Saisio on kirkas kertoja. Lyhyt lause ja kuvauksen selkeys yhdistyvät armottomaan historiatietämykseen ja Helsingin kortteleihin. Autofiktio kulkee.

Nyt kun eteenpäin ei tarkkaan enää voi nähdä, Saisio katsoo taaksepäin, sukuun, omaan kehitykseensä ja töihin, rakkaaseen, jota Etsityksi tässä kutsutaan, lapsiin ja lapsenlapsiin.

Kaikki saavat tarkan, hellänkarkean huomion.

* *

Miksi kirjan nimi on Ilmestyskirja (Siltala, 2026)?

Apostoli Johannes kirjoitti kirjan ollessaan karkotettuna Patmoksen saarelle roomalaisten vainojen aikana 90 jKr.

Monet lukevat Johanneksen Ilmestyskirjaa tämän ajan kauhujen kehyksessä. Ilmestyskirjan petoja ovat Putin, Trump ja Kim Jong-un, Elon Musk ja Mark Zuckerberg, muiden muassa.

Syvempi tulkinta kirjoituksista näkee niissä lohdutuksen, rauhan ja rakkauden sanoman.

Pahaa on, mutta sille löytyy kukistajansa. Jumalan armo pysyy.

En pysty arvaamaan, miksi Saisio haluaa kirjansa kuulostavan raamatulliselta. Ilmestyskirja on toisaalta hauska sanana, aika lopullinenkin.

Koen, että Saisio tuntee saaneensa ansaitsemattoman armon, kun sairaus saadaan aisoihin ja on aika kävellä lääkärin vastaanotolta puhtailla papereilla – vaikka soturit Todennäköisesti ja Luultavasti katsovatkin ironisesti hymyillen ovenpielessä.

Sairauttaan ei voi valita. Se tulee, jos on tullakseen, haastaa ja vaatii, pakottaa pohtimaan mennyttä ja olemaan varovainen tulevaisuuden suhteen.

Mutta moni asia kirkastuu ja terävöityy elämän rajallisuuden kehyksissä.

Sinä elät, vielä. Katso nyt tarkkaan ja nauti, jos osaat.

Moni asia on ilmestystä ja ilmiömäistä, kun vain malttaa katsoa, ”samalla kun koko aurinkokunta syöksyy seitsemänsadantuhannen kilometrin tuntivauhtia jonnekin, kukaan ei tiedä minne ja miksi, luultavasti sinne, jossa eteenpäin ja taaksepäin ovat identtiset kaksoset”.

Opettajan oppikoulussa kateederille nostama miniaurinkokunta, staattinen maailmankaikkeus, pyöritti aurinkoa ja taivaankappaleita ikuisessa varmuudessa.

Nyt on toisin. Me matkustajina koetamme pysyä pallon matkassa avaruudessa, joka laajenee ja kaareutuu.

Ja vielä ovat ne ilmiöt, joilla ei ole edes nimiä.

On siinä Ilmestyskirjaa kerrakseen.

* *

Saision Ilmestyskirja, omanlaisensa syöpäpäiväkirja, ei ole hirveän kiinnostunut saamistaan hoidoista.

Asiantuntijuus saa hoitaa sen puolen. Ja Maisa.

Sen sijaan Saisio kirjaa tarkasti ylös kohtaamiaan potilaita kohtalon kypärineen.

Mitä hirvittäviä iskuja onkaan ehtinyt saada romaninainen, joka odottaa vastaanottoa samaan aikaan. Hänet on löydetty ja elvytetty hakattuna mustasta muovisäkistä kaatopaikalta ja ruumissäkistä sairaalasta.

Silti hän kykenee halaamaan Etsittyä tämän turhautuessa pysäköintiautomaatin kanssa ja luomaan hetken yhteyden.

Kaikki itkevät. Saisiokin, ensimmäistä kertaa sitten diagnoosinsa kuultuaan.

Sillä ”itkeminen on tässä nyt nuotio, se lämmittää meitä kaikkia, paitsi rumaan aamutakkiin pukeutunutta, joka vihdoin rohkaistuu lähtemään, korvat ja posket rusottaen”.

Kohtaus on suurenmoinen ja tosi. Se on suoraan teatterista ja näytelmäkirjailijan kuvailema.

Tämä on Saision erikoisalaa. Tunnekuva, jolla on tavallisuuden jalat.

* *

Saisio kirjoittaa venäläisten klassikkokirjailijouden tyyliin.

Hänkin rakastaa juoruilua.

Silloin todelliset ihmiset ovat N.N. tai J.K. tai L.J. tai K.K.

K.K. on kaikkien, tai ainakin tietyn sukupolven tuntema suuri ohjaaja, äänekäs taistelulaulujen laulaja, opettaja, jonka hyväksyntää Saisio tunnustaa hakeneensa koko yhteisen ajan.

Kun K.K. sitten haurastuu ja muistin navigaattori pettää, vanha minä jatkaa työtään tarjoten näytelmiä ja ohjauksia oppilaiden johtamiin teattereihin.

Sehän on, mitä teatterilainen tekee. Armoton on hetki, jonka Saisio kertoo viimeisestä tapaamisesta hoitokodissa.

K.K. leikkii mielellään huivileikkejä. Hän on siirtymässä sille puolen, mistä odotetaan kirkkaita kuvia ajan ja ikuisuuden rakenteista.

K.K. istuu ikkunan ääressä vain lasin erottaessa hänet maan ja taivaan ykseydestä.

Ja Saisio on tallentamaisillaan kuvan aarrearkkuunsa, kun kohde purskahtaa nauruun:

”Täältä etäältä kun kaikkea katselee niin… humpuukiahan tää on koko homma.”

* *

Saisiota voi lukea vaikka aforismeina. Edellinen teos Suliko (2024; lue arvio) on Stalinin muotokuva tämän rakastaman gruusialaisen kansanlaulun Sulikon ja siihen kätkeytyvän myyttisen sielun saartamisesta.

Suliko on omaan virtsaansa lopulta suistuvan suurmiehen koko laskeva, vainoharhainen kaari. Saman toivomme näkevämme kahden suurvallan nykyjohtajien mausoleumina.

Mutta meille ei taideta sitä iloa antaa. Kansa suojelee kasvattiaan loppuun asti. Hirviöillä on lisäksi monta päätä.

Ilmestyskirja on pehmeä pielus elämän illassa maailmanmenoa tarkkailevalle.

Sopuisa ja rakastava läheisilleen, varsinkin kertojan teini-ikäisille lapsenlapsille, joista niin moni asia on pelkästään noloa.

Elämänmenoa sekin vuonna 2026.

Anne Välinoro

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua