Juha Kulmala. Kuvat: Lotta Dujpsund / Poesia
KIRJAT | Juha Kulmalan kuudennessa runoteoksessa Resetissä tasapainotellaan rappion ja toiveikkuuden välillä.
”Reset on rytmikäs, terävä ja oivalta kuva tästä maailmasta ja onnistuu asettamaan sen omalla tavallaan hieman uuteen muottiin.”
ARVOSTELU
Juha Kulmala: Reset
- Poesia, 2022.
- 130 sivua.
Resetissä (Poesia, 2022) ”romantiikka kuolee/ anekdoottien seipäisiin”. Juha Kulmala on aiemmin voittanut muun muassa Tanssivan karhun, ja hänen kuudes teoksensa vyöryy kaunistelemattoman maailmansa läpi kokeneen runoilijan varmoin ottein.
Runojen todellisuus on rappiolla; ne ovat pikemmin lähiökapakka kuin viinibaari. Mystinen, yliluonnollinen tai tavallisten ihmisten yläpuolella olevaksi luultu yhdistyy kaiken paljastavaan realismiin. Leikkauspöydän nurkassa voi olla purkkaa ja aivot alapestään. Yhdessä pysähdyttävimmistä kuvista ”stadion tyhjenee/ hien ja rasvan lemu laimenee kuin hikinen ja rasvainen enkeli/ olisi lentänyt hoiperrellen pois”.
Taustalla häämöttää jatkuvasti jonkinlainen Weltschmerz, joka aina välillä puskee pinnalle. Esimerkiksi Viisi viimeistä sivua pureutuu elämän säännönmukaisuuteen ja vetää lukijan rytmiseen masentuneeseen oravanpyörään: ”on toimenpiteet jotka seuraavat/ elämän ympäri/ kuin aurinkokellon varjo/ astellaan varjossa/ kohti valoisempaa, valoisammasta pois/ kierros kierrokselta/ yhä syvempää uraa/ yhä syvempää kuraa/ vielä valituskierros, yhä/ syvempää kuraa.”
Samalla rappio ja toivottomuus sekoittuvat kuitenkin rujoon kauneuteen ja lentäviin laajakuviin ja luovat kokoelmaan kiinnostavan aaltoliikkeen ruman ja ei-niin-ruman välillä. Timmelsjochin solassa matkaa tekevä runon puhuja on ”kahvista, oluesta/ liiasta sipulista ja eilisillasta vielä hieman huonovointinen”, mutta ”ylhäällä solan huippu on kokonaan pilven sisässä/ tien pintaa, kalliota, puita, aurinkoa, mitään ei ole/ vain himmeä maitovaloinen helmiäinen kuin kuvitelma/ kuoleman jälkeisestä ympäröivät meidät”. Näissä puolimaagisissa maailmoissa ”voi vetää kabareen leipäjonossa” tai ”aloittaa sivilisaation parkkihallissa”. Niissä rujous ei enää ole rajana.
Kulmalan kielen kuvallisuus iskee oivaltavuudellaan ja välillä sarkastisella otteellaan. ”Kun olin 7 pelkäsin tulisesta pilvestä/ laskeutuvaa Jeesusta ja suuttunutta bussikuskia”, puhuja paljastaa.
Museossa puolestaan ”voi vain/ seistä siinä kädet taskuissa kuin/ kakluuni, kuin jumala toisen jumalan/ biljardihuoneessa, ja vielä jos voisi pistää/ tupakiksi”. Kulmalan huomiot osaavat olla hersyttävän lakonisia, kuten kun puhuja kuvaa ”näitä täkäläisiä” toivottomiksi: ”vaikka heitä olisi/ vain kolme, kaksi heistä/ perustaisi tuota pikaa/ raha-automaattiyhdistyksen.”
Runot etenevät jazzmaisen rytmikkäästi sekoittaen tasaista tykitystä ja rikottuja säkeitä. Ehkä runolava tekisi Resetille vielä enemmän oikeutta kuin kirjaimet paperilla. Jotkut säkeet haluaa lukiessaan huutaa ääneen: ”iske!/ lapiosi läpi ruohon, sepelin ja juurten/ kaiva syvään, alle kaiken maatuneen ja kuolleen, kaiva! raunioiden läpi, alle alimmaisten luiden/ kuokaniskuin, lapiolla, pelkin kourin, kynsin/ kaiva! syvään, kaiva/ syvemmälle, kaiva! kaivaudu/ vapauteen!/ vapauteen!/ vapauteen!”
Reset on rytmikäs, terävä ja oivalta kuva tästä maailmasta ja onnistuu asettamaan sen omalla tavallaan hieman uuteen muottiin.
Anna Hollingsworth
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Marja-Leena Tuurnan uusi kirja Eeva-Liisa Mannerista on ainutlaatuinen matka luomisprosessin ytimeen – arviossa Näytän sinulle tien
KIRJAT | Marja-Leena Tuurna on kirjoittanut jatkoa vuoden 2021 Eeva-Liisa Manner -elämäkerralle Matka yli vaihtelevien äärten.
Lupaava ensiromaani pohjoisesta – arviossa Sofia Heralan Nukkuvien kukkien joki
KIRJAT | Sofia Heralan romaani pohjautuu todelliseen tapahtumaan. Viisi koululaista ja veneen soutaja hukkuivat kouluvuoden viimeisenä päivänä vuonna 1956 Liakanjoella.
Paremman tulevaisuuden toivoa Barcelonassa 1974 – arviossa Montserrat Roigin Kirsikoiden aika
KIRJAT | Kotimaassaan Roigin mukaan on nimetty niin kouluja, kirjastoja kuin katujakin, mutta Suomessa Kirsikoiden aika on ensimmäinen espanjalaiskirjailijalta käännetty teos.
Tarinoita linnanväestä – arviossa Elise Pihlajaniemen Ritareita, linnanrouvia ja merirosvoja
KIRJAT | Millaisia olivat ihmiskohtalot Suomen keskiaikaisissa linnoissa? Elise Pihlajaniemi jatkaa Linnaelämää keskiajan Suomessa -teoksen linjoilla.