Kuvat: Viktor Fremling / Otava
KIRJAT | Alex Schulmanilla on harvinainen taito kuvata jotakin aivan arkipäiväistä ja pitää silti romaanin lukija otteessaan teoksen alusta loppuun.
”Koko teoksen suurin teema on rakkaus.”
ARVOSTELU
Alex Schulman: Kiirehdi rakkain
- Suomentanut Jaana Nikula.
- Nemo, 2023.
- 229 sivua.
On harvinainen taito kuvata jotakin aivan arkipäiväistä ja pitää silti romaanin lukija otteessaan teoksen alusta loppuun. Ruotsalaisella Alex Schulmanilla on tämä taito, eritoten kun hän kirjoittaa omasta perheestään. Tässä ehkä auttaa se, että perhe on hyvin värikäs ja siinä on, mistä ammentaa.
Kiirehdi rakkain (suom. Jaana Nikula; Nemo, 2023) kertoo Alexin suhteesta isäänsä, suomenruotsalaiseen Allan Schulmaniin. Allanilla oli jo yksi neljän lapsen pesue ensimmäisestä avioliitostaan. Hän avioitui toistamiseen, ja 32 vuotta Allania nuorempi Lisette Stolpe synnytti hänelle kolme poikaa. Allan Schulman loi aikoinaan Ruotsin televisioon monia suosittuja ohjelmia, kuten Hylands hörnan.
Yksi kirjan teemoista on suhde vanhenevan isän ja selvästi nuoremman lapsen välillä. Kiinnostuksen kohteet ovat erilaiset eikä kummankaan ymmärrys toista kohtaan aina riitä. Isä oli taistellut Suomen talvisodassa, tunsi Zarah Leanderin ja oli luonut Ruotsin television jo menneitä viihdeohjelmalegendoja, mutta ei tiennyt, mitä musiikkia 1970-luvulla syntynyt poika kuunteli.
Isän vanhetessa pojalle tulee pelko tämän menettämisestä. Huoli; pelästyminen puhelimen soidessa outoon aikaan, tuska siitä, että isä ei enää selviydy kotioloissa. Kaikesta tästä Schulman kirjoittaa kauniisti, koskettavasti ja ilmiselvästi kokemusasiantuntijana.
Koko teoksen suurin teema on rakkaus. Alex muistelee sekä riemukkaita että ikäviä hetkiä rakkaudella ja on selvää, että hän tietää isän rakastaneen loppuun asti lapsiaan. Kirjan alusta asti on selvää, että isä on poissa, mutta tekstissä kulkee mukana ilo siitä, että juuri hän oli Alexin isä eikä niinkään suru siitä, että hän on poissa.
Joukkoon mahtuu paljon hauskoja anekdootteja muun muassa perheen juhannustraditiosta jalkapallokentällä ja miten Alex vei isälleen hoitokotiin salaa katkarapuja ja viskiä. Schulmanilla on taito käyttää kuivaa huumoria tekemättä asioista naurettavia tai ihmisistä noloja.
Alex Schulman on kirjoittanut neljä romaania perheestään. Yhdessä hän kertoo äidin alkoholismista, toisessa romaanissa äidin isästä, tässä omasta isästään, ja myös kolmen veljeksen suhteet ovat saaneet oman teoksensa. Kaikissa näissä hän on hienolla tavalla peilannut ja pohtinut perheen merkitystä ihmiseen ja tämän käyttämiseen.
Alex Schulman itse on tunnettu ja pidetty kolumnisti, podcastien tekijä ja hänen tittelikseen mainitaan myös ”mediapersoona”. Kuuntelin kirjan alkuperäiskielellä (Skynda att älska, Bonniers 2015) kirjailijan itsensä lukemana ja se toi oman hienon lisänsä teokseen.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nautinnollinen runsaudensarvi – arviossa Kevin Chenin Aavekaupunki
KIRJAT | Aavekaupunki on Helsinki Lit -tapahtumaan saapuvan taiwanilaiskirjailijan läpimurtoteos ja se on löyhästi omaelämäkerrallinen.
Miksi ei on tärkeämpi sana kuin kyllä? Arviossa tietokirja Kuka kasvattaisi lapsesi
KIRJAT | Keijo Tahkokallio ja lahtelainen erityisopettaja Aulikki Uski käyvät kahdeksan kirjeen keskustelun, jota suosittelen vaatimattomasti jokaikisen luettavaksi.
Sankaritarina vie kotimaisen elokuvan naistekijät voittoon vaikeuksien kautta – arviossa Neitoperhot ja pahanhautojat
KIRJAT | Jaana Semeri ja Leena Virtanen muistuttavat asiallisessa tietokirjassaan, että naiset eivät suinkaan ole olleet historiallisesti kummajaisia elokuvantekijöinä.
Novellikokoelmassa menneisyys palaa takaisin aaveiden muodossa – arviossa Mariana Enríquezin Sängyssä tupakoimisen vaarat
KIRJAT | Kolmas Mariana Enríquezilta suomennettu teos käsittelee niin nuorten naisten ahdistusta kuin yhteiskunnan haluttomuutta käsitellä menneisyyttään.