Kuvat: Mikael Soininen / Bazar
KIRJAT | Pirkko Soininen maalaa lukijalle kuvan sitkeästä naisesta, joka taisteli tiensä miesten maailmassa kuvaajaksi ja jonka työn jälkeä edelleen ihaillaan.
”Mitä Signe itse sanoisi siitä naisesta ja valokuvaajasta, minkä Soininen hänestä piirtää?”
ARVOSTELU
Pirkko Soininen: Signe
- Bazar, 2024.
- 218 sivua.
Signe Brander (1869–1942) tunnetaan valokuvaajana, joka dokumentoi Helsingin kasvua ja muutosta 1900-luvun alussa. Hän kuvasi myös kartanoita ja sotatantereita, mutta valokuvaajasta itsestään tiedetään vain vähän.
Pirkko Soininen maalaa teoksessaan Signe (Bazar, 2024) lukijalle kuvan sitkeästä naisesta, joka taisteli tiensä miesten maailmassa kuvaajaksi ja jonka työn jälkeä edelleen ihaillaan.
Helsingin muinaismuistolautakunta palkkasi Signe Branderin ikuistamaan Helsinkiä vuonna 1906 silloin, kun matala puukaupunki vähitellen katosi kivirakennusten alta. Kiitos Branderin työn tiedämme, miltä vanha Helsinki näytti, mutta erityisesti huomio kiinnittyy ihmisiin sen aikaisissa puuhissaan ja ammateissaan. Myös eläimiä Brander kuvasi mielellään. Helsingin kaupunginmuseon valokuvista ensimmäiset tuhat numeroitua ovat Branderin ottamia ja ne ovat erottamaton osa Helsingin kuvattua historiaa.
Minä-muotoon kirjoitetussa romaanissa Brander kertoo matkastaan ammattiinsa kameran taakse, ja käsittelee myös suhdetta äitiinsä, muuhun perheeseensä ja ystäviinsä. Hän tarkastelee elämäänsä hetkellä, jolloin tietää tuskallisen hyvin sen kohta loppuvan. Brander kuoli Nikkilän sairaalan hätämajoituksessa luultavasti nälkään, kulkutauteihin tai viljakriisin ja jatkosodan aiheuttaman kurjuuden yhteisvaikutuksiin.
Kuva Signe Branderista on elävä ja todentuntuinen. Onkin ristiriitaista tietää, että isolta osalta se on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Romaanin viehätyksestä huolimatta mietin, mitä Signe itse sanoisi siitä naisesta ja valokuvaajasta, minkä Soininen hänestä piirtää. Samaa mietin kaikkien biofiktiivisten romaanien kanssa – siksi on vaikea päättää, pidänkö niistä vai en.
Kirjailija mainitsee tärkeimmiksi lähteikseen Branderin valokuvat, sillä niiden ottopaikoissa kuvaaja on eittämättä käynyt ja niissä esiintyvät ihmiset tavannut. Se ei ole paljon kokonaisen elämänkerran pohjaksi.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.
Valkokaulusrikollisuus kukoistaa, kun sille annetaan mahdollisuus – arviossa Lilja Sigurdardóttirin Verkko
KIRJAT | Lilja Sigurdardóttir jatkaa kylmän talousrikollisuuden ja sen verkkoon joutuneen Sonjan kujanjuoksun seuraamista Islannin pankkikriisin ja tulivuorenpurkauksen jälkimainingeissa.
Rasputin heilui kuin Elon Musk ja johdatti hallitsijasuvun valtansa loppusuoralle – arviossa Rasputin ja Romanovien tuho
KIRJAT | Antony Beevorin teos risupartaisesta ja palavasilmäisestä siperialaismunkista saa lukijan hellittämään kahvoista ja tempautumaan tarinaan mukaan.
Tytön kesässä yksityinen muuttuu universaaliksi – arviossa Annie Ernaux’n Tytön tarina
KIRJAT | Jokainen on joskus ollut 17–18-vuotias. Annie Ernaux kuvaa pelkistetyllä tavallaan tytön kokemuksia samastuttavasti ja koskettavasti.