Kuvat: Mikael Soininen / Bazar
KIRJAT | Pirkko Soininen maalaa lukijalle kuvan sitkeästä naisesta, joka taisteli tiensä miesten maailmassa kuvaajaksi ja jonka työn jälkeä edelleen ihaillaan.
”Mitä Signe itse sanoisi siitä naisesta ja valokuvaajasta, minkä Soininen hänestä piirtää?”
ARVOSTELU
Pirkko Soininen: Signe
- Bazar, 2024.
- 218 sivua.
Signe Brander (1869–1942) tunnetaan valokuvaajana, joka dokumentoi Helsingin kasvua ja muutosta 1900-luvun alussa. Hän kuvasi myös kartanoita ja sotatantereita, mutta valokuvaajasta itsestään tiedetään vain vähän.
Pirkko Soininen maalaa teoksessaan Signe (Bazar, 2024) lukijalle kuvan sitkeästä naisesta, joka taisteli tiensä miesten maailmassa kuvaajaksi ja jonka työn jälkeä edelleen ihaillaan.
Helsingin muinaismuistolautakunta palkkasi Signe Branderin ikuistamaan Helsinkiä vuonna 1906 silloin, kun matala puukaupunki vähitellen katosi kivirakennusten alta. Kiitos Branderin työn tiedämme, miltä vanha Helsinki näytti, mutta erityisesti huomio kiinnittyy ihmisiin sen aikaisissa puuhissaan ja ammateissaan. Myös eläimiä Brander kuvasi mielellään. Helsingin kaupunginmuseon valokuvista ensimmäiset tuhat numeroitua ovat Branderin ottamia ja ne ovat erottamaton osa Helsingin kuvattua historiaa.
Minä-muotoon kirjoitetussa romaanissa Brander kertoo matkastaan ammattiinsa kameran taakse, ja käsittelee myös suhdetta äitiinsä, muuhun perheeseensä ja ystäviinsä. Hän tarkastelee elämäänsä hetkellä, jolloin tietää tuskallisen hyvin sen kohta loppuvan. Brander kuoli Nikkilän sairaalan hätämajoituksessa luultavasti nälkään, kulkutauteihin tai viljakriisin ja jatkosodan aiheuttaman kurjuuden yhteisvaikutuksiin.
Kuva Signe Branderista on elävä ja todentuntuinen. Onkin ristiriitaista tietää, että isolta osalta se on kirjailijan mielikuvituksen tuotetta. Romaanin viehätyksestä huolimatta mietin, mitä Signe itse sanoisi siitä naisesta ja valokuvaajasta, minkä Soininen hänestä piirtää. Samaa mietin kaikkien biofiktiivisten romaanien kanssa – siksi on vaikea päättää, pidänkö niistä vai en.
Kirjailija mainitsee tärkeimmiksi lähteikseen Branderin valokuvat, sillä niiden ottopaikoissa kuvaaja on eittämättä käynyt ja niissä esiintyvät ihmiset tavannut. Se ei ole paljon kokonaisen elämänkerran pohjaksi.
Leena Reikko
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Neonkaupunki-fantasiatrilogian päätösosa jää hiukan sekavaksi – arviossa Luutivoli
KIRJAT | Susanna Hynynen ja Dess Terentjeva ovat luoneet hienon slaavilaisfantasian, mutta sen kliimaksi kompastelee langanpätkiinsä.
Punaisten pako päättyi Lahden edustalle vappuna 1918 – arviossa Tuomas Hopun Tien päällä Lahti
KIRJAT | Tuomas Hoppu huipentaa kirjasarjansa Suomen sisällissodasta. Matkan varrella tuhottiin Vesilahti perusteellisemmin kuin mikään muu kunta sodan aikana.
Romaani täynnä tapahtumia ja historiaa – arviossa Kahdeksas elämä (Brilkalle) osa 1
KIRJAT | Nino Haratishvilin romaani kertoo ihmisistä Georgian sosialistisessa neuvostotasavallassa; jotkut se heitti vallan huipulle, toiset vankityrmiin ja kuolemaan.
Poika joka huusi sutta – arvioitavana Louise Pennyn Pedon mieli
KIRJAT | Rikoskomisario Armand Gamachesta kertovan Three Pines -dekkarisarjan yhdestoista osa on luotettavaa laatua moneen kertaan palkitulta Louise Pennyltä.
