Filosofisen matkaoppaan reitillä makeasta la dolce vitasta hyvään elämään – arviossa Scott Samuelsonin Rooma-kirja

Kuvat: niin & näin

Jos haluaa yltää syvälle Rooman olemuksen moniin puoliin ja antautua Scott Samuelsonin valintojen vietäväksi, löytää Rooma, hyvän elämän kaupunki -teoksesta (suom. Tapani Kilpeläinen; niin & näin, 2024) varmasti koukuttavia yksityiskohtia. Itse en alkuun ollut päästä mukaan helposti, mutta sen verran poikkeuksellisista löydöistä tuntui olevan kyse, että syytin asiasta lähinnä itseäni. Vaikka ennen pitkää sopeuduin Samuelsonin filosofiseen otteeseen, oma Rooma-kirjani on tämänkin jälkeen Pekka Suhosen personnallisia tulkintoja sisältävä, samanhenkinen Kun Roomasta tuli ikuinen (Otava, 1995).

Samuelson tuntee Rooman ilmeisen hyvin, ja erityisen hyvin tietenkin niiltä osin, jotka hän on tarkasteluunsa poiminut. Kun lopulta jäin pohtimaan, mitä teoksesta jäi saamapuolelle, se oli ennen kaikkea juuri niitä yksityiskohtia, joita Rooma on täynnä. Pitää kuitenkin olla tietävä, Samuelsonin kaltainen opas, että pystyy kaivamaan kohteista uutta ja innostavaa, etenkin innostavaa. Monet kohteet ovat näet tuttuja, mutta Samuelsonin tapa löytää näkökulmia kallistuu hyvinkin plussan puolelle ja paljastaa sen, miten pinnallisesti me asioita usein tyydymme arvioimaan.

Rooma hahmottuu kirjassa pirstaleisena, mutta niin kai tavalliselle turistille käy paikan päällä muutenkin. Kirjassa on myös tavanomaisten matkaoppaiden tapaan ehdotuksia suositeltavista kohteista. Ehkä ehdotuksista monet ovat tavanomaisia nekin, mutta Samuelson saa lukijan varpailleen: kannattaa antaa tarkastelulle kunnolla aikaa.

Itse olen pitänyt tapanani, kuten epäilemättä moni muukin, kaivella ennakkoon kaikenlaista tietoa paikoista, joihin olen menossa. Harvoinhan valmisteluja tekee liikaa. Tämän opetuksen sisäistämällä voi yhtyä kirjan takakannen hiukan isoon väitteeseen, että teoksen lukemalla Rooma näyttäytyy uudessa valossa.

Scott Samuelson viihtyy kirjassaan myös Rooman ei-katolisen tai protestanttisen hautausmaan rauhassa. Kuva: Eliisa Holstikko-Ojasen ja Risto Ojasen kotiarkisto

* *

Monille suomalaisillekin Rooman-kävijöille muistettavimpiin kohteisiin sisältyy tunnelmallinen Cimitero acattolico, ei-katolinen tai protestanttinen hautausmaa Testacciossa. Siellä lepää kuvanveistäjä Johannes Takasen seurana muitakin suomalaisia ja useita taiteilijoita varsinkin Saksasta ja Englannista. Samuelsonkin on vaikuttunut tästä rauhan tyyssijasta, jolle on haudattu muun muassa Rosa Bathurst, 16-vuotiaana Tiberiin menehtynyt kaunotar.

Rosan tapaus on elegisen murheinen. Siitä kehittyi Samuelsonin pakkomielle tarinan ”mysteerien, sekä faktuaalisten että metafyysisten, paljastamiseen”. Rosan kohtalo sai Samuelsonin ylipäätään kirjoittamaan tämän kirjan. Aina siihen ei tarvita paavia, mesenaattia tai maailmanluokan mullistusta.

”Osa syvää halua nähdä Rooma, edeltäjänään pinnallisuus kuten kaikella syvällisyydellä, on epämääräinen assosiaatio la dolce vitaan: mukavaan elämään täynnä hyvää viiniä, tuoreita vihanneksia, tyylikkäitä vaatteita, muinaisia monumentteja, nupukivikatuja ja hurmaavaa seuraa myöhään Välimeren yöhön.” Kuvassa Via Appiaa, jota alettiin rakentaa 300 vuotta eaa. Kuva: Eliisa Holstikko-Ojasen ja Risto Ojasen kotiarkisto

* *

Kun tavallinen Rooman-kävijä oletettavasti valikoi matkansa kohteiksi sellaisia, jotka tuottavat hyvää mieltä, ne saavat ymmärrettävästi aikaan tunteen siitä, että Rooma on hyvän elämän kaupunki. Eipä Samuelsonkaan väitä, etteikö miljoonakaupungissa olisi ollut ja olisi edelleenkin myös epäkohtia. Rooma on sentään maailmanmetropoli, mafian kotimaan pääkaupunki.

Paikoin pidin Samuelsonin ironisesta tyylistä, paikoin itsestään selviin asioihin kiedottu filosofinen lisä asian ”painokkuutta” korostamassa tuntui turhalta alleviivaamiselta. Välistä jäin jopa miettimään, mikä olikaan kirjoittajan varsinainen tarkoitus.

Kirjan punainen lanka hyvästä elämästä edusti kyllä sellaista tervehenkisyyttä, jolle mielessäni nyökyttelin. Ei jää epäselväksi, etteikö Samuelsonin filosofiaa kannattelisi uskonnollisuus, mitä on käsitelty muun materiaalin osana luontevasti yhtenä teoksen perustana memento mori -muistutuksineen. Kirjoittajan sanoin Rooma todella on kristittyjen tärkeimpiä pyhiinvaelluskohteita.

Risto Ojanen

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua