Kuvat: Jonne Räsänen / Otava
KIRJAT | Enni Mustonen hautasi vuosi sitten Ida Erikssonin, ja nyt hänen uusi sarjansa sukeltaa 1700-luvun aatelisperheen elämään.
”Mustonen on onnistunut pudottamaan edellisen kirjasarjan maneereita pois.”
ARVOSTELU
Enni Mustonen: Kasvattitytär
- Otava, 2023.
- 400 sivua.
Olin epäileväinen. Olin niin ihastunut Ida Erikssonin juurevaan, jalat maassa olevaan hahmoon, että epäilin voiko Enni Mustosen uusi kirja olla yhtä hyvä kuin Syrjästäkatsojan tarinat.
Kasvattitytär (Otava, 2023) onnistuu kuitenkin odotuksiani paremmin ja todistaa, että Mustonen on sujuva tarinoitsija; sivu toisensa jälkeen uppoaa tajuntaan. Kirjan sävy on erilainen, jotenkin herraskaisempi, kun aatelisia ollaan. Mustonen on jopa onnistunut pudottamaan edellisen kirjasarjan maneereita pois. Enää hahmot eivät puhu puoliääneen läheskään niin usein.
Kasvattitytär, jota kutsutaan Hedda Nooraksi, päätyy enonsa perheeseen kasvatiksi hänen omien, Ruotsissa asuvien, vanhempiensa köyhdyttyä niin, että he katsoivat tyttärellään olevan paremmat eväät elämään Suomessa. Kasvattitytär kasvaa serkkujensa kanssa. Tarinan alussa hän on 16-vuotias hyvän perheen tytär, joka tuumii olevansa tavallaan kuin yksi sisaruksista mutta kuitenkin erilainen.
Jotain samaa Hedda Noorassa ja Ida Erikssonissa on. Kun Hedda Noora lähtee suvun omistuksessa olevaan hieman syrjäiseen Frugårdin kartanoon, hänellä on vastassaan halvaantunut, omissa ulosteissaan makaava emäntäpiika, hunningolla oleva palvelusväki, epärehellinen sisäkkö ja varasteleva vouti. Hedda Noora ei nyrpistä nenäänsä vaan ryhtyy työhön. Hän aloittaa puhdistuksen, jonka jälkeen Frugård voi taas kutsua itseään kartanoksi.
Hedda Noora suorastaan viihtyy kädet savessa ja on kova tekemään työtä aamusta iltaan. Hän on ainoa, joka ei karsasta Reetta Heikintytärtä tämän ulkonäön takia vaan näkee tämän hyvät ominaisuudet. Ida-sarjassa vilahti tuon tuosta Enni Mustoselle tärkeän Pohjanmaan ihmisiä, ja Reetta Heikintytär on tämän kirjan pohjalaisvivahde.
Kun aatelisia ollaan, tärkeintä on naittaa tyttö hyvin. Rakkauselämän puolesta en kerro mitään, saatte itse lukea.
Kirjan lopussa on sanasto, johon on koottu oudolta kuulostavia sanoja, se kannattaa katsoa jo alussa. Sanastosta opin, että mamselli tarkoitti porvarisneitoa ja neidiksi kutsuttiin aatelisneitoa.
Elina Talvio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.
Kuolemaa ja kummitustarinoita – arviossa Marianna Karttusen Karjalaista kalmanväkeä
KIRJAT | Ovatko kalmanväen mätänevät ruumiit toimineet esikuvina kauhuelokuvien zombie-hahmoille?
Niina Holopaisen maaginen realismi pysyy kasassa ja lumoaa vaikka enemmänkin sitä olisi saanut olla – arviossa Graniittijalka
KIRJAT | Satavuotias rintamamiestalo kertoo selviytyjänaisten tarinaa. Graniittijalka tarjoilee yllätyksiä ja synkkyyttä, mutta myös toiveikkuutta.
Arttu Tuomisen tarinoissa selviytyminen näyttää olevan sattumaa – arviossa Kide-trilogian toinen osa Hydra
KIRJAT | Arttu Tuomisen teokset ovat kotimaiseksi jännityskirjallisuudeksi harvinaisen vauhdikkaita; hän ei kirjoita suomalaisista keskivertorikoksista.