Kuvat: Jonne Räsänen / Otava
KIRJAT | Enni Mustonen hautasi vuosi sitten Ida Erikssonin, ja nyt hänen uusi sarjansa sukeltaa 1700-luvun aatelisperheen elämään.
”Mustonen on onnistunut pudottamaan edellisen kirjasarjan maneereita pois.”
ARVOSTELU
Enni Mustonen: Kasvattitytär
- Otava, 2023.
- 400 sivua.
Olin epäileväinen. Olin niin ihastunut Ida Erikssonin juurevaan, jalat maassa olevaan hahmoon, että epäilin voiko Enni Mustosen uusi kirja olla yhtä hyvä kuin Syrjästäkatsojan tarinat.
Kasvattitytär (Otava, 2023) onnistuu kuitenkin odotuksiani paremmin ja todistaa, että Mustonen on sujuva tarinoitsija; sivu toisensa jälkeen uppoaa tajuntaan. Kirjan sävy on erilainen, jotenkin herraskaisempi, kun aatelisia ollaan. Mustonen on jopa onnistunut pudottamaan edellisen kirjasarjan maneereita pois. Enää hahmot eivät puhu puoliääneen läheskään niin usein.
Kasvattitytär, jota kutsutaan Hedda Nooraksi, päätyy enonsa perheeseen kasvatiksi hänen omien, Ruotsissa asuvien, vanhempiensa köyhdyttyä niin, että he katsoivat tyttärellään olevan paremmat eväät elämään Suomessa. Kasvattitytär kasvaa serkkujensa kanssa. Tarinan alussa hän on 16-vuotias hyvän perheen tytär, joka tuumii olevansa tavallaan kuin yksi sisaruksista mutta kuitenkin erilainen.
Jotain samaa Hedda Noorassa ja Ida Erikssonissa on. Kun Hedda Noora lähtee suvun omistuksessa olevaan hieman syrjäiseen Frugårdin kartanoon, hänellä on vastassaan halvaantunut, omissa ulosteissaan makaava emäntäpiika, hunningolla oleva palvelusväki, epärehellinen sisäkkö ja varasteleva vouti. Hedda Noora ei nyrpistä nenäänsä vaan ryhtyy työhön. Hän aloittaa puhdistuksen, jonka jälkeen Frugård voi taas kutsua itseään kartanoksi.
Hedda Noora suorastaan viihtyy kädet savessa ja on kova tekemään työtä aamusta iltaan. Hän on ainoa, joka ei karsasta Reetta Heikintytärtä tämän ulkonäön takia vaan näkee tämän hyvät ominaisuudet. Ida-sarjassa vilahti tuon tuosta Enni Mustoselle tärkeän Pohjanmaan ihmisiä, ja Reetta Heikintytär on tämän kirjan pohjalaisvivahde.
Kun aatelisia ollaan, tärkeintä on naittaa tyttö hyvin. Rakkauselämän puolesta en kerro mitään, saatte itse lukea.
Kirjan lopussa on sanasto, johon on koottu oudolta kuulostavia sanoja, se kannattaa katsoa jo alussa. Sanastosta opin, että mamselli tarkoitti porvarisneitoa ja neidiksi kutsuttiin aatelisneitoa.
Elina Talvio
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
”Tällainen elämä sattuu” – Jere Vartiaisen kokoelmassa ovat sosiaalisuuden konseptit sekaisin
KIRJAT | Joillakin Etäisyys, leikki -teoksen sivuilla on vain yksi säe, esimerkiksi se, jonka luin istuessani tamperelaisella terassilla seuranani vain lasi valkoviiniä ja tonnikalaleipä: ”mitä jos ei tarvitsisi aina olla ihan yksin?”
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Piispoja ja vanhapiikoja – tutkijat hämmentävät varhaismodernin ajan henkilöhistoriaa
KIRJAT | Turkulaiset ja tamperelaiset historiantutkijat porautuvat varhaismodernin ajan henkilöhistoriaan ja kehittävät sen tutkimusmenetelmiä.
Eemeli Hakoköngäs kirjoitti kelpo tietokirjan Suomen työmarkkinahistorian eräästä avainvuosikymmenestä
KIRJAT | 1990-luvulle osui valtava määrä taloutta, työmarkkinoita ja koko yhteiskuntaa muuttaneita tapahtumia, joiden vaikutukset ulottuvat tähän päivään asti.