Elämä on parasta alkoholia – arviossa Apollinairen Alcools

Kuvat: Wiki Commons / Parkko

Guillaume Apollinaire -kirjailijanimellä tunnettu Guillaume Albert Wladimir Alexandre Apollinaire de Kostrowitzky syntyi Roomassa vuonna 1880. Katolilaiset koulut hän kävi Monacossa ja Ranskassa, kunnes asettui kaksikymppisenä Pariisiin. Ranskan pääkaupungista tuli yksi aikansa tärkeimmistä taiteen keskuksista, jonka taiteilijapiireissä Apollinaire liikkui kuin kala vedessä.

Apollinairelta on suomennettu muutama teos aiemmin, kuten eroottista kirjallisuutta parodioiva romaani Hirveä Hospodar ja novellivalikoima Murhattu runoilija. Alun perin vuonna 1913 ilmestynyt Alcools on suomennettu osin aiemmin, mutta uusi Janne Salon suomennos (Kustannusliike Parkko, 2024) käsittää koko teoksen. Aiempi osittainen suomennos vuodelta 1977 on Jukka Kemppisen kääntämänä.

Ensimmäistä kertaa surrealismi-termiä käyttänyt Apollinaire vaikutti taidekriitikkona useiden taidesuuntausten kehitykseen. Tuija Vertaisen kirjoittamassa erinomaisessa esipuheessa todetaankin:

”Apollinaire oli tavalla tai toisella mukana kaikissa aikansa keskeisissä avantgardistisissa taidesuuntauksissa. Hänellä tuntui olleen poikkeuksellinen kyky aistia näkemiensä asioiden uutuus ja merkityksellisyys.”

Alcools-teoksen runot sijoittuvat kirjallisuushistoriallisesti symbolismin ja surrealismin välimaastoon, ensimmäisestä vaikuttuen ja jälkimmäistä edeltäen. Modernin suuntaan teosta vei Apollinairen päätös jättää viime hetkellä käsikirjoituksesta pois kaikki välimerkit. Modernimpien runojen joukossa on myös romanttisempi sarja reiniläisrunoja ja pään nyökkäyksiä symbolismin suuntaan. Siitä on tosin taitettu peistä, onko kyse symbolistisen kuvakielen ironisesta käytöstä.

* *

”Kaikkien edesmenneiden sukupolvien perinteet painavat vuorenraskaina elävien aivoja”, Karl Marx sanaili kirjoittaessaan meitä ennen eläneiden ihmisten vaikutuksesta tähän hetkeen.

Apollinairen voi sanoa kokeneen erityisen raskaasti menneiden perinteiden painon, kuten kokoelman avaavan ja sen keskeiset teemat esittelevän Vyöhyke-runon ensimmäisissä säkeissä:

”Lopulta olet väsynyt tähän vanhaan maailmaan / Paimen oi Eiffel-torni siltojen katras määkii tänä aamuna / Kylliksi olet elänyt Kreikan ja Rooman antiikissa”

Runosta käy ilmi teoksen sijoittuminen aikojen ja esteettisten käsitysten väliin: mukana on juuri rakennettu Eiffel-torni, mutta kyllästymisestä huolimatta klassiset antiikin ihanteet ovat edelleen läsnä.

Apollinaire kirjoitti taidekriitikkona kuvataiteessa juuri keksitystä kubismista, jonka edustajien piiristä hän tunsi henkilökohtaisesti muun muassa Pablo Picasson. Myös runouden kentällä koettiin polttavaa tarvetta uusille näkökulmille ja lähestymistavoille. Tällaista uutta henkeä (l’esprit nouveau) Apollinaire peräänkuulutti muutama vuosi Alcoolsin ilmestymisen jälkeen pitämässään tunnetussa esitelmässään.

Kustannusliike Parkko tekee käännösrunouden eteen tärkeää työtä. Alcools on komea paketti, joka sisältää suomennoksen lisäksi viereisellä sivulla kulkevan alkuperäisen ranskankielisen tekstin, laajan esipuheen, Apollinairen elämää kertaavan aikajanan ja suomentajan huomautuksia runoihin. Vaikka ei tuntisi entuudestaan Apollinairea, kattavasti kontekstoituun runoteokseen on helppo tarttua ja päihtyä runouden alkoholeista.

Juho Narsakka

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua