Outo mies Venäjältä tapetaan itärajalle, minkä myötä Arto Ratamolla on käsissään vuosisadan soppa – arviossa Shivan silmä

Kuvat: Otava / Pekka Holmström

Taavi Soininvaaran Arto Ratamoa voi tässä kohtaa nimittää hyvillä mielin Suomen James Bondiksi, takana on jo sen verran monta seikkailua pitkin pääkaupunkiseutua ja jopa Manner-Eurooppaaa. Heinäkuun alkupuoliskolla julkaistu Shivan silmä (Otava, 2026) on jo 22. Ratamo-seikkailu, ja tuttuun tapaan pieneltä vaikuttava yhteensattuma johtaa kansainväliseen kriisiin, jonka paisumista suojelupoliisin osastopäällikkö Ratamo kumppaneineen yrittää estää.

Shivan silmä alkaa suoraa toiminnasta: Afganistanista Talibania pakeneva Mariam Akram yrittää ylittää Suomen ja Venäjän välistä rajaa kuunvalossa, kun laittomalle rajanylityspaikalle ilmestyy tuntematon mies samoissa aikeissa. Miestä kuitenkin jahdataan asein, eikä pakomatka ole pitkä saati onnellinen. Ennen ammutuksi tulemista hän heittää reppunsa Akramin suuntaan, ja asiaa enempää ajattelematta Akram nappaa sen matkaansa ottaen kannettavakseen paljon raskaampia ja arvokkaampia asioita kuin aluksi ajattelikaan.

Summamutikassa tehdystä päätöksestä alkaa aivan uskomattoman monimutkainen ja monitahoinen vyyhti, joka johtaa Ratamon seikkailemaan niin Saksaan, Itävaltaan kuin Unkariinkin. Tutkimuksia ryydittää ruumisvana, joka näyttää vain kasvavan sitä mukaa, mitä sakeammaksi soppa käy.

Soininvaara on mestari punomaan monimutkaisia juonia, jonka palaset paljastuvat pikkuhiljaa eri henkilöiden kautta. Shivan silmässä juonta kuljetetaan eteenpäin Ratamon lisäksi jopa 24 muun hahmon näkövinkkelistä, pois lukien suojelupoliisin porukan tapaamiset ja muut keskustelut. Henkilöhahmojen määrä on hengästyttävä kirjan tapahtumien aikaväliin, yhdeksään vuorokauteen, nähden, ja kirjasta löytyvälle henkilö- ja termilistaukselle on todellakin tarvetta tämän tästä.

Hahmojen määrä on päätähuimaava, ja siksi jään oikeastaan kaipaamaan Ratamoa enemmän. Shivan silmästä löytyy vanhojen Ratamo-kirjojen henkeä, mutta vain ripauksittain. Kyseiset kohtaukset, kuten esimerkiksi piiloutuminen jahtaavilta crossipyöriltä Budapestin viemäristöön, ovatkin selkeästi riemastuttavimpia lukuhetkiä. Arto Ratamo on Suomen James Bond, tosin kömpelö ja sähläävä sellainen.

* *

Kuten muutkin Ratamo-kirjat, myös Shivan silmä sijoittuu nykypäivään. Suoraan tapahtumavuotta ei tietenkään kerrota, mutta teksti vilisee viittauksia globaalisti merkittäviin ja viime vuosina tapetilla olleisiin tapahtumiin. Esille nostetaan muun muassa koronapandemia, itärajan sulkeminen, uiguurien sekä palestiinalaisten kansanmurhat sekä Venäjän Wagner-palkka-armeijan hajoaminen.

Venäjältä kavallettujen tiedustelutietojen päätyminen amerikkalaisten käsiin ja suurvaltojen junailemat toisten valtionjohtajien salamurhayritykset voisivat hyvinkin olla nykypäivänä tapahtuvia, kolmanteen maailmansotaan johtavia valtiollisia salajuonia, joten realismin puutteesta Soininvaaraa ei ainakaan voi syyttää.

Napakaksi paketiksi Shivan silmä aiheuttaa aikamoisen informaatioähkyn. Soininvaaran on ylimalkaisen metodologinen nimetessään jokaisen tavaran tai tapahtumapaikan – niin ajoneuvon, aseen, kadun, ruoan, ravintolan, majoituspaikan, juoman kuin rannekellonkin – nimen tai merkin. Tyylikeinona tämä sekä elävöittää että hidastaa tekstin kulkua: nimien bongaamisesta ja tunnistamisesta muodostuu heti alkumetreillä bonustehtävä lukemisen ohelle.

Syvää immersiota himoava lukija päätyy googlaamaan niin nimetyt tavaramerkit ja tuotemallit kuin hahmojen kulkureitit ja -matkat, ehkä jopa laskemaan etäisyyksiä tapahtumapaikkojen välillä. Ylimääräinen lisätutkinta vaatii aikaa ja vaivannäköä, mutta auttaa rutkasti juonessa kärryillä pysymisessä.

Kuka tietää, ehkäpä tulevaisuudessa Ratamoista löytyy jonkinasteisia havainnekarttoja nimi- ja lyhennelistojen lisäksi. Tarvetta niille ainakin olisi, etenkin jos tulevaisuus kiskoo Arto Ratamoa yhä vahvemmin ulkomaille.

Aisha Benahmed

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua