Metafiktion klassikko – arviossa Flann O’Brienin Hullu kuningas puussa

Kuvat: Wiki Commons / Aula & Co.

Flann O’Brienin (oikealta nimeltään Brian O’Nolan) arvostettu kirja Hullu kuningas puussa (Aula & Co, 2026) alkaa useamman kerran ja siinä on monta loppua. Heti kirjan alussa sen kertojahahmo, nimetön irlantilaisopiskelija, pohdiskelee: ”Että kirjalla olisi vain yksi alku ja yksi loppu – siitä asiasta minä olin eri mieltä. Hyvässä kirjassa voi olla kolme aivan erilaista alkua, jotka liittyvät toisiinsa vain kaikkitietävän kirjailijan kautta – ja jopa satoja erilaisia loppuja, jos niikseen tulee.”

Niinpä hän aloittaa kirjan kolmella eri tarinalla. Ensin aloitetaan paholaissuvun jäsen pukka MacPhellimey, joka istuu majassaan kuusimetsän keskellä pohdiskelemassa numeroiden olemusta. Seuraavaksi kohdataan herra John Furriskey, oikein kelpo mies, joka sattui syntymään 25 vuoden ikäisenä. Mutta hän onkin fiktiivinen henkilö, kirjailija Dermot Trellisin luomus. Kolmanneksi saadaan vielä Finn Mac Cool, muinaisen Irlannin tarunhohtoinen sankari. No, luonnollisesti aloituksia on myös neljäs: se, jossa irlantilaisopiskelija syö leipää ja listaa näitä aloituksia.

Ollaan siis vankasti metafiktion äärellä. Kirjan kertoja on laiskanpuoleinen, setänsä – kolmannen asteen kirjuri Guinnessin panimolla – nurkissa asuva opiskelija, joka ei erityisemmin opinnoissaan viihdy ja mieluummin pohdiskelee kirjallisuutta ja stoutia. Tuplasti fiktiivinen kirjailija Dermot Trellis, kyyninen cowboy-romaanien rustaaja, nousee pian keskeiseksi tekijäksi, kun John Furriskey tutustuu muihin Trellisin luomiin henkilöhahmoihin, erityisesti Antony Lamantiin ja Paul Shanahaniin. Näitä henkilöhahmoja risoo kirjailija Trellisin valta heidän elämästään, joten he juonivat yhdessä: he huumaavat Trellisin niin, että tämä viettää suurimman osan ajasta unessa, mikä taas antaa henkilöhahmoille vapauden viettää haluamaansa hiljaista kotielämää.

Mutta kuka on kirjan nimen hullu kuningas puussa? No sehän on tietysti kuningas Sweeny (Buile Shuibhne), keskiaikaisen irlantilaisen tarinan päähenkilö, jonka pyhä Rónán Finn kirosi vaeltamaan mielipuolena. Tämä kertomus kytkeytyy Finn Mac Cooliin ja muihin irlantilaislegendoihin. Englanniksi kirjan nimi on mystinen At Swim-Two-Birds, joka on käännös Shannon-joella sijaitsevan Snám dá Én -kahlaamon nimestä (”kapea kahden linnun vesi”). Kuningas Sweenyn sanotaan vierailleen paikalla.

* *

Kirjaa on luonnehdittu menippolaiseksi satiiriksi. Se tarkoittaa proosamuotoista satiiria, joka on Wikipedian mukaan luonteeltaan eeppinen ja yhdistelee useita pilkanteon kohteita romaanin kaltaiseksi satiiriseksi kertomukseksi. Sen pilkan kohteena on tiettyjen yksilöiden sijasta ennemmin laajemmat henkiset asenteet. Genreen kuuluu myyttien parodiointi, fragmentaarisuus, tyylien ja näkökulmien nopea vaihtelu.

Vuonna 1939 julkaistun teoksen alkuvaiheet olivat hankalat. Lontoolainen Longman tarttui kirjaan Graham Greenen suosituksesta ja se ilmestyi maaliskuussa 1939. Toisen maailmansodan alkuun mennessä se oli myynyt vain parisataa kappaletta. Vuonna 1940 Luftwaffen pommitukset hävittivät Longmanin Lontoon-toimiston ja lähes kaikki myymättömät kappaleet. Yhdysvalloissa kirja ilmestyi vuonna 1950, eikä silloinkaan juuri käynyt kaupaksi. Näyttää siltä, että Hullu kuningas puussa onkin ollut ennen kaikkea kirjoittajien kirja: sen ystäviin lukeutuvat Greenen lisäksi Dylan Thomas, Anthony Burgess ja Jorge Luis Borges. Myös James Joyce, jonka vaikutteet näkyvät kirjassa vahvasti, piti siitä. Sittemmin arvostusta on riittänyt ja esimerkiksi sekä Time että The Guardian ovat listanneet sen sadan parhaan englanninkielisen romaanin listoilleen.

Ihan helppoa luettavaa Hullu kuningas puussa ei ole, ja minäkin suosittelen sitä ennen kaikkea kirjoittajille ja erikoisista rakenteellisista ratkaisuista kiinnostuneille. Kirjan villi metafiktiivisyys on kiinnostavaa ja moniulotteista, mutta mitä itse tarinaan tulee, teos on vaikeasti seurattava. Etenkin Finn Mac Cool -osiot suorastaan työnsivät minua pois kärryiltä, mutta pian taas kirjassa oli jotain houkuttelevampaa. Dermot Trellis -kuvio oli kaikkinensa herkullinen, etenkin kun tämän henkilöhahmot kokoontuvat yhteen hautomaan kostoa mielivaltaiselle tyrannilleen.

Suomennoksen on tehnyt Kristiina Drews, jonka käsialaa on myös aikaisempi O’Brien-suomennos, vuonna 1988 ilmestynyt Kolmas konstaapeli (postuumisti ilmestynyt The Third Policeman). Kirjan piti ilmestyä Viisaan Elämän kustantamana jo vuonna 2018, mutta silloin hanke jäi jostain syystä kesken. Onneksi se on nyt saatu valmiiksi ja julkaistua. Suomennos on hienoa työtä, ja varmasti omiaan laskemaan kynnystä tarttua tähän vähän vaikeaan, mutta merkittävään teokseen.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua