D’Artagnan (François Civil) ja Aramis (Romain Duris). Kuva: Ben King / Pathe Films / M6 Films
ELOKUVA | Alexandre Dumas’n Kolme muskettisoturia -romaanista (1844) on tehty nelisenkymmentä elokuvaversiota. Uusin tulkinta päätyy mitä ilmeisimmin yleisösuosikiksi.
”Emme saa tietää D’Artagnanista muuta kuin että hän on nuori, innokas, malttamaton ja maalainen ja kova juoksemaan eli törmäilemään.”
ARVOSTELU
Kolme muskettisoturia: D’Artagnan
- Ohjaus: Martin Bourboulon
- Käsikirjoitus: Mathieu Delaporte
- Pääosissa: François Civil, Vincent Cassel, Romain Duris, Pio Marmaï, Eva Green, Lyna Khoudri, Eric Ruf
- Ensi-ilta: 26.5.2023
Elokuva- ja muun viihdeteollisuuden tapoihin kuuluu kierrättää ikäkuluja aiheita. Se voi olla vain sukupolvikysymys. Aina löytyy elokuvantekijöitä ja -tuottajia, jotka uskovat omaan lahjakkuuteensa niin vankasti, että juuri he pystyvät tekemään vanhoista aiheista uuden veroisia.
Näin on käynyt kerta toisensa jälkeen niin Robin Hoodille kuin Alexandre Dumas’n Kolmelle muskettisoturillekin (1844).
* *
Muskettisoturielokuvista ylivoimaisesti suurin osa on englanninkielisiä, joko Hollywoodissa tai Englannissa tehtyjä. Uusin muskettisoturielokuva on poikkeuksellisesti ranskalainen. Maailman ensimmäiset muskettisoturielokuvat olivat ranskalaisia, jo mykän elokuvan ajoilta.
Elokuvan alussa D’Artagnan (François Civil) matkaa gascognelaisesta maalaiskodistaan Pariisiin pää täynnä unelmia urotöistä kuningas Ludvig XII:n (Louis Garrel) muskettisoturikaartissa. Tuossa tuokiossa hän hankkii itselleen kaksintaisteluhaasteet.
* *
Elokuvan alkua rankkasateineen ja mudassa painiskeluineen voisi luulla melkein realistiseksi. Realistisuus on saattanut olla jossain vaiheessa lähtökohtana tälle elokuvalle, mutta ajatus on viskattu äkkiä pois perinteisen, melko tavanomaisen ja tosikkomaisen seikkailuelokuvan tieltä.
Jos elokuvan tarkoitus oli kertoa enemmän porukan kuumapäisimmästä ja kenties miekkailutaitoisimmasta jäsenestä, niin se epäonnistuu. Emme saa tietää D’Artagnanista muuta kuin että hän on nuori, innokas, malttamaton ja maalainen ja kova juoksemaan eli törmäilemään.
* *
Jo Alexandre Dumas’n alkuperäiskirjoista saattoi lukea, että D’Artagnan on teinijuntti, huonokäytöksinen häiskä, joka uskoo nuoruuden antavan hänelle etuoikeuden kaikkeen. D’Artagnan onnistuu Pariisiin saapumisensa myötä loukkaamaan kolmea muskettisoturiveteraania niin, että joutuu kolme-yhtä-vastaan miekkamittelöön.
Kun heidän säilänsä ovat kalskuneet yhteen niin, että metsä kaikuu, kardinaali Richeliun alaisuudessa toimivan kaartin jäsenet keskeyttävät muskettisoturien kielletyn yhteenoton. Siinä samassa kolmesta muskettisoturista tuleekin neljä D’Artagnanin liittyessä mukaan rökittämään Richeliun kätyreitä.
* *
Elokuva tekee muskettisotureista toimintasankareita viskaamalla heitä tilanteisiin, joista heidän ainoa selviytymiskeinonsa on sekasorron luominen, missä päähenkilö ja hänen asetoverinsa ovat erityislahjakkuuksia.
Leffa ottaa aikansa täyteen vauhtiin pääsemiseen. Pääjuonena on kardinaali Richelieun (Eric Ruf) hanke hamuta lisää valtaa häpäisemällä kuningatar Anna Itävaltalainen (Vicky Krieps) paljastamalla hänet englantilaisen Buckinghamin herttuan (Jacob Fortune-Lloyd) rakastajattareksi. Kardinaalin juonittelun myötä kuvaan tulee mukaan myös Richelieun uskollinen apuri Milady Winter (Eva Green), jonka ei tarvitse kuin naukaista taivuttaakseen miehet tahtoonsa.
Hänen majesteettinsa Ludvig XII (Louis Garrel) ei ole lainkaan huvitettu muskettisoturien kolttosista ja nuhteita saa erityisesti ruokkoamaton maalaispoika D’Artagnan (François Civil). Kardinaali Richelieu (Eric Ruf) ja sotureiden kapteeni Tréville (Marc Barbé) seuraavat moiteseremoniaa. Kuva: Ben King / Pathe Films / M6 Films
* *
Elokuvan hienoimpiin kohtauksiin kuuluu Buckinghamin herttuan tanssiaiset, joiden aikana Milady pihistää herttualta kuningatar Anna Itävaltalaisen kaulakorun. Ainakaan Dumas’n hahmojen puhetyylin juhlavuutta ei ole hukattu.
Näyttävyyttä ranskalaiselokuvassa riittää: on löydetty upeat kulissit ja kuvauspaikat. Paljon komedioita ohjannut Martin Bourboulon pitää elokuvan asiassa pysyvänä toimintaseikkailuna. Melodraamaa ja toimintaa elokuvassa annostellaan tasaisesti. Kuvaaja Nicolas Bolduc suosii räiskimispeleille ominaista ensimmäisen persoonan näkökulmakuvaa. Se tuo leffan kuviin kuin vuoristorataefektin.
* *
Näyttelijöistä Vincent Cassel on Athoksena tietenkin hyvä, muut ovat seinävaatteiksi jäävää massaa, mutta Aramiksesta (Romain Duris) elokuva tekee maskullinisuuttaan esittelevän keikarin. Porthosin (Pio Marmaï) ominaisuudet, turhamaisuus ja ahnaus kaikille nautinnoille niin ruokapöydässä kuin sängyssä, on vedetty tappiin. Aivan kuin leffan tekijät eivät muuta tuntisikaan kuin volyyminappulan.
Tämän päivän elokuvayleisölle tehty seikkailuelokuva toimii vauhdikkaana esinäytöksenä jatko-osalle Kolme muskettisoturia: Milady, jonka vuoro tulee loppuvuodesta.
Antti Selkokari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josh Margolin kunnianosoitus isoäidilleen yhdistää huumoria ja toimintaa – arviossa Thelma
ELOKUVA | Thelma ja Ben ajavat skootterilla Los Angelesiin hakemaan oikeutta menetettyään puhelinhuijarille 10 000 dollaria.
Amerikkalaista historiaa tontin, talon ja sen asukkaiden kuvittamana – arviossa Here
ELOKUVA | Robert Zemeckisin teknologiaan tukeutuva elokuva perustuu Richard McGuiren kirjaan, jossa kerrotaan amerikkalaisten historiaa yhden paikan kautta.
Eteläpohjalaiselta Saku Taittoselta sujuvat porilaismurre ja Neumannin lavaelkeet Dingo-elokuvassa Levoton Tuhkimo
ELOKUVA | Dingosta kertova Levoton Tuhkimo saa pohtimaan toden ja keksityn suhdetta. Yksi Mari Rantasilan elokuvan tärkeistä teemoista on nähdyksi tulemisen ja hyväksynnän tarve.
Conclave-elokuva tuo esiin, miten uuden paavin valintaa juonitellaan Vatikaanin suljettujen ovien takana
ELOKUVA | Jos Conclave on jotakin, niin visuaalista herkkua askeettisuuteen tottuneille pohjoismaalaisille, sikäli paljon siinä korostuvat katolisen kirkon suosima prameus ja väriloisto.
