Angela Childs (Zoë Kravitz). Kuva: HBO Max
ELOKUVA | Älykkäistä ja kärkevistä elokuvistaan ja tv-sarjoistaan tunnettu Steven Soderbergh sortuu lopulta yksinkertaisiin ratkaisuihin elokuvassa Kimi.
”Miksi mieshahmot voivat aina elokuvissa olla vahvoja jo tarinan alusta lähtien, mutta naishahmojen täytyy kasvaa siihen väkivallan ja raiskausten kautta?”
ARVOSTELU

Kimi
- Yhdysvallat, 2022
- Ohjaus: Steven Soderbergh
- Käsikirjoitus: David Koepp
- Katso: HBO Max.
Kimi (2022) on rikostrilleri tekniikasta. Suuryrityksen lanseeraama Kimi on avustava järjestelmä, jolta saa Amazonin Alexan ja Applen Sirin tapaan pyytämällä vastauksia, musiikkia ja vaikkapa valojen himmennystä. Vastavuoroisesti Kimin käyttäjäkokemusta parannetaan tallentamalla kaikki ihmisten sille antamat käskyt ja korjaamalla ne, jotka eivät ole toimineet. Kuuntelun symbolina toimii päähenkilö Angela Childsia (Zoë Kravitz) piinaava hammassärky. Kaikki foliohattumiehet ja agenttitarinoita seuranneet tietävät hampaisiin asennetuista mikrofoneista.
Ohjaaja ja tuottaja Steven Soderbergh tunnetaan älyllisten ja haastavien ajatusten käsittelemisestä elokuvissaan. Hänen viime vuosien parhaita tuotoksiaan ovat olleet posketon taloussatiiri The Laundromat sekä epätavallinen rikosdraama Mosaic. Soderberghin tavaramerkkinä voi pitää rikkaiden ja valtaapitävien kritisoimista ja väärinkäytösten paljastamista.
Kimissä Angela on hautautunut korona-aikana kotiinsa ja tarkkailee naapureitaan asuntonsa suurista ikkunoista, aivan kuten James Stewart teki Hitchcockin Takaikkunassa. Stewartin esittämä L.B. Jefferies oli asuntonsa vanki murrettuaan jalkansa ja kiikaroi pihapiirinsä asuntoihin muun tekemisen puutteessa.
Kovasti toivoo, että Angela olisi koronan ja sen voimistamien aspergerin oireiden uhri, mutta ei, taustalla on hyökkäyksen kohteeksi joutuminen ja sen aiheuttamat traumat. Soderberghilla on kuitenkin sen verran taitoa, ettei katsojaa piinata välähtelevillä takaumilla.
* *
Elokuvan alkupään tapahtumat on sijoitettu yhteen asuntoon. Tekniikka toimii päähenkilön apuna, mutta sitä käytetään myös häntä vastaan. Elokuva onkin kissa-ja-hiiri-leikki, jossa osat vaihtuvat ja tekniikka on vuorotellen sekä hyvä isäntä että huono renki. Mutta miksi mieshahmot voivat aina elokuvissa olla vahvoja jo tarinan alusta lähtien, mutta naishahmojen täytyy kasvaa siihen väkivallan ja raiskausten kautta? Eikö menneisyyden haamuista vapautumiseen ole muuta keinoa kuin hankkiutua pahiksista eroon teloitustyyliin?
Kimi on korona-aikaan sidottu elokuva, jossa maskit, käsidesit ja sulkutila ovat keskeisessä roolissa. Olisi vain toivonut, että älyllisyys ja poleemisuus olisivat jatkuneet aivan elokuvan loppuun saakka, eikä se olisi sortunut pelkkään rymistelyyn.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Myrskyn ikkuna -elokuvassa sääennusteet antavat lähtömerkin Normandian maihinnousulle
ELOKUVA | Anthony Marasin ohjaama Myrskyn ikkuna kuvittaa 1900-luvun historian keskeisimpiin kuuluvan sotilasoperaation edellytysten määrittelyä.
Paul Greengrassin Kapina kertoo väkivaltaista tarinaa keskiajan Englannin talonpoikaiskapinasta
ELOKUVA | Ikävän hajanaiseksi leviävä Kapina-elokuva ottaa aiheekseen meillä varsin vähän tunnetun tapahtuman keskiaikaisen Englannin historiasta.
Yksi tarina terveydenhoidon kriisistä – arviossa ensi-iltaelokuva Hetki ennen valoa
ELOKUVA | Klaus Härön uusimmassa elokuvassa kohtaavat sairaanhoitajien ongelmat työssä ja arjessa. Mukaan mahtuu paljon asioita, jotka saavat miettimään.
Kasvattitytär palaa yllättäen mehiläistarhaajan elämään – arviossa The Rivals of Amziah King
ELOKUVA | Andrew Pattersonin elokuva hunajatilan pitäjästä ja tämän kasvattityttärestä tuo mieleen maalaiselokuvien klassikot, joissa ratkottiin ongelmia ja välissä musisoitiin.




