Kuva: Nonstop Entertainment Ab / Yle
ELOKUVA | Sherylle ja Lilaalle muusikkous, metallin kutsu ja bändin perustaminen oli maailman tärkein asia. Sirens-dokumentti on toivon kuvaus.
”Sirensin naiset haluavat elää niin kuin tuntevat. Siksi heidän herkkyytensä ja pohdintansa on elokuvan tärkein anti.
Ei ole turvallista kotona, ei ole turvallista rakastaa, ei ole turvaa ystävyydessäkään.
Viiden libanonilaisnaisen thrash metal -bändi Sirens on silti jotakin turvallista ja toivoa luovaa seetripuiden ja pommien, mellakoiden ja sähkökatkojen Beirutissa.
* *
Legendaarinen kaupunki on taas kerran pantu polvilleen.
Talous on kaiken fyysisen lisäksi raunioina, pakolaisten määrä naapurivaltio Syyriasta ylittää kaiken sietokyvyn pienessä kuuden miljoonan asukkaan valtioissa. Leirit lisäävät levottomuuksia.
4.8.2020 Beirutin satamassa räjähti pommi tai useita, ja 218 ihmistä kuoli.
Rita Baghdadi on omistanut dokumenttinsa Sirens (2022) näiden ihmisten ja isänsä muistolle.
Tunnin ja vartin dokumentti on kaunis, tunteellinen ja vierellä kulkeva syväsukellus kaukaiseen maahan, jota en tunne juuri muusta kuin uutisotsikoista.
Lähi-idän Levantin alueen kriisit toistuvat, koska rajat vedettiin alun perin mielivaltaisesti ja viivottimella. Kukaan ei saanut oikeutta. Ääri-islamistinen terroristijärjestö Hizbollah ottaa tilanteesta hyödyn ja mellastaa alueiden rajapinnoilla sekasortoa lisäten.
* *
Mutta ihmiset, tavalliset ihmiset, elävät arkea, osoittavat mieltä ja luovat uutta.
Sirens syntyi vuonna 2015 kahden nuoren sähkökitaristin Sheryn ja Lilaan kohdatessa. Heille muusikkous, metallin kutsu ja bändin perustaminen oli maailman tärkein asia.
Naiset saivat mukaan kolme muuta ja syntyi Slave to Sirens. Klubikeikoilta tie aukesi jopa Glastonburyn festivaalille.
Mutta jos olet Libanonissa queer, lesbo ja nuori nainen, olet vaarallinen. Homoseksuaalisuus on Libanonissa edelleen rikos, josta voi pahimmassa tapauksessa saada jopa kuolemantuomion.
Beirutin klubeilla asiaan suhtaudutaan vapaamielisesti, mutta julkihomous on suuri riski.
* *
Sirensin naiset haluavat elää niin kuin tuntevat. Siksi heidän herkkyytensä ja pohdintansa on elokuvan tärkein anti.
Lilaa Mayassi asuu äitinsä kanssa. Äiti hoputtelee tytärtään naimisiin, sillä vain niin kodista lähdetään.
Tyttären vastaus on hyvä muistutus äidille aikojen muuttumisesta:
”Sinähän elät edelleen 1960-luvulla. Silloin perustettiin perhe valokuvan perusteella ja lapsia oli niin paljon, etteivät nimetkään jääneet mieleen.”
”Ja nyt mennään yhteen internetissä”, sivaltaa äiti.
Dokumentti on silti toivon kuvaus. Bändi on hajota, mutta löytää itsensä uudelleen.
Valtavasta rauniopalatsista lähetetty sinfoniakonsertti näyttää Lilaan ja Sheryn kepittämässä Led Zeppelinin Kashmiria.
Ja ruudun edessä äiti on haljeta ylpeydestä.
Jos et Lähi-Idästä mitään tiedä, katso edes tämä.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
92-vuotiaan viimeinen taksimatka on omistettu muistoille – arviossa Madeleinen Pariisi
ELOKUVA | Christian Caronin ohjaama ranskalainen ensi-iltaelokuva ei ole pelkästään sentimentaalista kyyneltenkaivelua vaan muotokuva oikean elämän ihmisistä.
Andrew Haigh’n elokuva kaiken ylittävän rakkauden voimasta – arviossa All of Us Strangers
ELOKUVA | Taichi Yamadan romaaniin perustuva brittielokuva kertoo elokuvakäsikirjoittajasta, joka etsii yhteyttä nuorena menettämiinsä vanhempiinsa.
Vähäeleinen dokumenttielokuva koskettaa – arviossa Wanha Markku
ELOKUVA | Markus Toivon dokumentissa on paljon sellaista, minkä voi kuvitella olevan tyypillistä suomalaista perhetodellisuutta sellaisena kuin se on pitkälle näihin aikoihin asti ollut.
Denis Villeneuven toisen Dyyni-elokuvan sankari vaeltaa tahdottomana päin kauhistavaa kohtaloaan
ELOKUVA | Dyyni: osa kaksi -elokuvasta tulee kuvaus fanaatikkojen uskonsodan synnystä ja varmasti yksi vuoden katsotuimpia elokuvia.