Isabelle Huppert piirtää muotokuvan tylsistyneestä miljardööristä – arviossa Maailman rikkain nainen

Isabelle Huppert. Kuva: Manuel Moutier

Ihmisten ja erityisesti naisten arkeen ja juhlaan kautta maailman kuuluu kosmetiikka. Maailman suurimman kosmetiikka-alan yrityksen taustalla ovat maailman rikkaimmat ihmiset.

Todellisuudesta aiheensa saaneessa Maailman rikkain nainen -elokuvassa Marianne Farrére (Isabelle Huppert) on tuon firman perijätär ja johtaja. Hänellä on kiltti ja viisas ja hillitty aviomies Guy Farrére (André Marcon), mutta rakkaus on jo muuttunut ja sulanut menneisyyteen.

Elokuva alkaa poliisin rynnätessä miljardöörin taloon tekemään kotietsintää firman kirjanpidosta. Kotietsinnän yhteydessä poliisi pidättää myös paikalla olevan valokuvaajan.

* *

Kukaan Farréren perheessä ei oikeastaan ole onnellinen. Marianne haluaa elämäänsä hauskuutta ja tapahtumia. Hänestä tehdään juttu lehteen ja sen valokuvaajana on tunnettu Pierre-Alain Fantin (Laurent Lafitte), joka on suorasukainen ja käyttää valtaansa kuvattaviinsa.

Pierre-Alain saa Mariannen innostumaan uudella tavalla kartanonsa sisustamisesta ja taiteen uudistamisesta. Asiaan kuuluisi myös taide, jota valokuvaaja itse tuottaa. Pierre-Alain alkaa pitää miljardööriä pankkinaan, jonka myöntmiä lainoja ei tarvitse koskaan maksaa takaisin. Pierre-Alain on homoseksuaali ja asuu avomiehensä kanssa. Marianne tietää sen, mutta sillä ei ole väliä, kunhan hän saa omasta mielestään ansaitsemaansa huomiota.

Mariannen perheeseen kuuluu myös tytär Frédérique (Marina Foïs), joka ottaa elämän ja työn tosissaan. Hän on naimisissa rakkaudesta, pariskunnalla on aikuinen poika. Tyttären avioliitto juutalaisen miehen kanssa on ollut aikoinaan vanhemmille järkytys, ja välit ovat olleet huonot.

Pierre-Alain vierailee Mariannen luona ahkeraan ja suoltaa satuja ja haaveitaan, joilla samalla rakentaa varallisuuttaan. Halailut, pusut ja julkisuus ovat osa heidän romanttisia kohtaamisiaan.

Lafitte. Kuva: Manuel Moutier

* *

Elokuva pohjautuu L’Oreal-kosmetiikkajätin perijättären, vuonna 2017 kuolleen Liliane Bettencourtin tarinaan ja sitä edeltäneeseen skandaaliin.

Tarinan vakaata tekemistä ja huolta huomisesta edustaa kartanon hovimestari Jerome (Raphaël Personnaz), joka haluaa kaiken jatkuvan kuten aikaisemmin, ennen valokuvaajan sotkeutumista asioihin.

Elokuvan pääroolissa on näyttävä ja taitava Isabelle Huppert, joka on ottanut käyttöön iän vaatimaa ilmetttömyyttä. Hahmo on lähipiirilleen lakoninen ja siitäkin syystä jää hetkittäin hiukan vaisuksi. Huppert kuitenkin piirtää onnistuneen muotokuvan enimmäkseen tylsistyneestä miljardööristä. Hän on terävimmillään tyttärensä, lehdistön tai poliisin toimia kommentoidessaan.

Laurent Lafitte on elokuvan tähti räiskyvän ja suustaan hulvattomuuksia suoltavan valokuvaajan ja kaikesta määräävän patologisen valehtelijan roolissa. Tarinan terävin satiiri jää Lafitten varaan.

Huppert & Foïs. Kuva: Manuel Moutier

* *

Ohjaaja-käsikirjoittaja Thierry Klifa on draamoistaan ja komedioistaan tunnettu ja kiitelty. Entinen toimittaja nappaa elokuviensa aiheet usein todellisuudesta, ja draamakomedioissa käsittelyssä ovat olleet naisten ongelmat perhepiirissä ja elämässä yleensä.

Ranskalaisnäyttelijöiden suurimmat naistähdet ovat loistaneet Klifan elokuvissa: Catherine Deneuve on nähty kolmen elokuvan pääroolissa, Emmanuel Beárt ja Fanny Ardant olivat pääroolissa edellisessä rikoskomediassa.

Tässäkin draamakomediassa alun nauru ja hämmennys muuttuu tarinan loppua kohden synkäksi huokailuksi rikkaiden erikoisista yrityksistä olla onnellinen.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua