Mikä Yhdysvaltoja oikeasti vaivaa – arviossa Marko Maunulan erinomainen analyysi Arvoitus nimeltä Amerikka

Marko Maunula. Kuvat: Niclas Mäkelä / Otava

Elettyäni elämästäni eri vaiheissa yhteensä puolitoista vuotta Yhdysvalloissa olen pitänyt itseäni jonkinlaisena amerikkalaisuuden tuntijana.

Nyt luettuani Marko Maunulan kirjan Yhdysvalloista ja amerikkalaisista tunnustaudun amatööriksi. Hirveän paljon on etenkin maan historiassa sellaista, mitä en ole oivaltanut ja osannut ottaa huomioon.

Maunula on osannut – etenkin siksi, että hän on asunut USA:ssa 34 vuotta ja osoittanut oppineisuutensa muun muassa päätymällä historian professoriksi georgialaiseen Claytonin valtionyliopistoon.

Suomalaisillekin Maunula on niin sanotusti tv:stä tuttu. Amerikan-selittäjillä on ollut viimeisimmän vuosikymmenen ajan runsaasti kysyntää A-studioissa ja vastaavissa. Aina kun Maunula on poikennut Suomessa, on häntä haastateltu ajankohtaisohjelmissa.

Parasta mediasisältöä ovat kuitenkin hänen kolumninsa Suomen Kuvalehdessä. Niissä hän on avannut ajatteluaan ja elämäänsäkin niin perusteellisesti, että tiedämme hänen olevan Yhdysvaltojen ja Suomen kaksoiskansalainen, aviossa Ruotsin ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalaisen kanssa, äänestäneen usein republikaaneja mutta nyt ajoittain pohtivan myös palaamista vanhaan kotimaahansa sen takia, että meno Amerikassa on äitynyt Donald Trumpin valta-aikana paitsi arvaamattomaksi myös ahdistavaksi etenkin akateemisille ajattelijoille.

* *

Maunulalta tänä syksynä ilmestyneen Arvoitus nimeltä Amerikka -tietokirjan (Otava, 2026) tärkein ominaisuus on Yhdysvaltojen nykyisyyden selittäminen historian opeilla. Kirjoittaja riisuu historian valheellisesta hohdostaan ja analysoi sen raadollisuutta niin raadollisesti kuin kukaan vain voi.

Itse aion ottaa ensimmäiseksi opiksi sen, etten enää kehu Yhdysvaltojen ja sen perustuslain kirjoittajien jaloa yksimielisyyttä. Oikeasti he olivat aika ajoin toistensa kimpussa ihan yhtä lapsellisesti kuin vaikkapa Trump ja Joe Biden.

Ensimmäinen temppu, jolla me amatöörit yritämme näytellä Amerikka-asiantuntijaa, on sen korostaminen, että Yhdysvallat ei ole yleistettävissä. Että amerikkalaisuus on erilaista eri puolilla valtakuntaa. Mutta kun meitä sitten pyydetään luettelemaan, millaisiin kokonaisuuksiin maa jakautuu, niin saamme kakistetuksi lähinnä sen, että toiset ovat kovin konservatiivisia ja toiset liberaaleja. Sekä sen, että Etelässä on köyhää, Lännessä lämmintä, New Yorkissa maailmankylä ja joka puolella mannerta kauhean paljon ja kovin erilaisia kirkkoja.

Maunulan kirja antaa sisällön amerikkalaisille heimoille ja maantieteellis-kulttuurisille alueille, joita on ainakin yhden pätevän luokittelun mukaan yhteensä yksitoista. Niillä on esimerkiksi sellaisia nimiä kuin Jenkkilä, Keskimaa, El Norte, Uusi Ranska ja Suur-Appalakkia. Kuulostaa melkein Sormusten herralta tai Handmaid’s Talelta, mutta on tarkemmin totta.

* *

Yhteentoista jakautumisen lisäksi Yhdysvallat on toki myös kahtia revennyt. Mutta Maunula pystyy osoittamaan, että kansakunta on halkaistu kahteen blokkiin harvinaisen monella eri tavalla. Liberaali–konservatiivi-jaon tai republikaanien ja demokraattien vastakkainasettelun lisäksi on tunnistettavissa rikkaiden ja köyhien kuilu sekä monta muuta erottelua.

Mutta merkittävimmäksi kahtiajaoksi näyttää tällä vuosituhannella nousseen kaupunkien ja maaseudun etääntyminen toisistaan niin taloudellisesti kuin ajatuksellisesti. Tämä polarisaatio ei ole poistunut edes heimojen sekoittuessa ja heimoerojen hämärtyessä.

Kaikkea tätä ja paljon muutakin amerikkalaisuuden kirjoa Maunula kuvailee suorastaan vangitsevasti. Hän tekee sen myös ihailtavan tiiviisti. Markku Henriksson kirjoitti taannoin Yhdysvaltojen alueen historiasta yli 900-sivuisen järkäleen, joka sekin on erinomainen, mutta Maunula kykenee vielä paremmin kytkemään menneet ajat nykyisyyteen – ja sehän historioinnin perimmäinen tarkoitus kuuluisi kai olla.

* *

Lisäksi Marko Maunula on osannut kehittää amerikkalaisille tyypillisiä onelinereita eli lyhyitä ja oivaltavia määritelmiä, joita lukija voi sitten lainata loistaakseen älypäänä keskusteluissa kavereiden kanssa. Sellaisia oivalluksia kuin että amerikkalainen politiikka on kontaktilaji ja että köyhä amerikkalainen kokee olevansa miljonääri, joka on vain ajautunut väliaikaisiin vaikeuksiin.

Siis yleistyksiäkin Yhdysvalloista ja amerikkalaisuudesta löytyy kirjasta, joka kuitenkin pääasiassa pyrkii kyseenalaistamaan yleistyksiä. Oma suosikkiyleistykseni on lainaus historioitsija David Boorstinilta: amerikkalaiset ovat kansa, jolla on geneettinen taipumus uskoa mainoksiin.

Oikeastaan ainoa asia, joka tökkäsi Maunulan analyyseissa, oli sanan rotu käyttäminen kirjan osiossa, jossa käydään läpi amerikkalaisen rasismin perintöä. Modernin tieteen mukaan ihmislaji ei jakaannu rotuihin, joten tieteilijän soisi välttävän sanaa, vaikka kirjoittaakin rasismin turmiollisuudesta ja rasismin kitkemisen tarpeellisuudesta.

Matti Mörttinen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua