Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Manka ylistää koko listan täydeltä höyrylaivojen kiireetöntä, tärinätöntä ja hiljaista menoa.

Olennainen osa omaa kesääni on lähes parikymmentä vuotta ollut elämä ja työskentely eri höyrylaivoilla Suomessa. Kiireetöntä, tärinätöntä ja hiljaista menoa suomalaisessa järvi- tai saaristomaisemassa; höyryn ja halkojen tuoksua; ylipäätään suomalaisen matkailun kulttuurihistoriaa ja -perintöä. Vaikka kuukausi vaihtui jo elokuuksi, niin höyrymaailmaan ehtii vielä tutustua tänäkin kesänä ja samalla tukea eräänlaista kulttuurityötä.

Tässä viisi höyryvinkkiä satunnaiselle matkailijalle eli kaikille avoimia mahdollisuuksia päästä kiinni höyrymaailmaan.

1

Suomen pohjoisimman höyrylaivan, Koudan (1921), nykyiset omistajat ovat jo kahdeksan vuotta tehneet hienoa työtä höyrylaivaperinteen elvyttämiseksi Kajaanissa ja Kainuun merellä eli Oulujärvellä. Markkinointi, esittelyvideot ja tuotteet ovat olleet poikkeuksellisia tässä paikoin melko konservatiivisessa skenessä. Kouta lopettaa varsinaiset yleisöristeilynsä tänään perjantaina (2.8.), mutta syyskuussa on oivallisia mahdollisuuksia (7., 13., 14., 20. ja 21.9.) sukeltaa mukaan teatteriesityksen ja höyrylaivaristeilyn yhdistelmään. Tuolloin nimittäin itse Eino Leino astelee Kouta-laivalle kertomaan tarinoita lapsuudenmaisemistaan ja matkustajat pääsevät osaksi tarinaa. Palellakaan ei tarvitse, kun halkokäyttöisellä höyryllä riittää mukavasti lämpöä ja sisätilaa. Ylipäätään erikoisristeilyiden ajatus on mainio: höyrylaivalta voi jo sinänsä, tilana, löytää fiilistelyportin menneisyyteen, mutta liian harvoin sitä on missään hyödynnetty kunnollisten tarinoiden tai esitysten muodossa. Tällaista lisää!

2

Tarjanne (1908) on harvinainen alus. Se on Suomen viimeinen – ja sitä myöten ainoa – perinteisessä, pitkässä reittiliikenteessä oleva höyrylaiva: vieläpä alkuperäisellä Virrat–Tampere -reitillään, jota vuodesta 1934 lähtien on kutsuttu Runoilijan tieksi. Alkuperäinen seitsemän tai kuuden päivän vuorotahti on tosin hiipunut neljään eikä reittiä ajeta enää päivässä edestakaisin. Matkailijan kannalta toki muutokset perinteeseen voivat joskus olla myös hyviä: esimerkiksi Virtain lähtöaika on muuttunut aamuneljästä kymmeneen ja maitoa, lehmiä, hevosia sekä lampaita on nykyään harvemmin kyydissä – sokerilasteista ja öljytynnyreistä puhumattakaan. Myös matkustusluokat ovat poistuneet, joten nykyään yläkannella saa tavallinen pulliainenkin tallustella.

Matkan voi tehdä päivässä perinteisenä rengasmatkana: bussilla pääsee takaisin tai laivan hytteihin voi jäädä yöksi ja tehdä kahden päivän höyryturneen. Jo yhden päivän (8 h) laivamatka on oikein hyvää rauhoittumista, vaihtuvien maisemien tuijottelu suorastaan mindfullnessia. Tampereelta lähdettäessä maisemat muuttuvat moneen kertaan: Muroleeseen asti kuljetaan aavoja selkiä, siitä Ruovedelle reitti on vehmas ja Ruovedeltä Virroille puolestaan enemmän kansallisromanttista erämaata ja saaristomaista maisemaa. Maisemia ihaillessa syöminen on keskeinen osa kokemusta ja Tarjanteella ehkä vielä hieman enemmän: yläkannen ruokasalin sanotaan olevan Akseli Gallen-Kallelan suunnittelema, kun alus kunnostettiin takaisin matkustajalaivakäyttöön Tarjanteen erikoisen sotalaivaepisodin jälkeen.

Harmi, etteivät vanhat tarjoilijakutsunapit enää toimi, vaikka ovatkin paikallaan…

3

Savonlinnassa höyrylaivamoguli Leinosella on käytössään peräti kolme höyrylaivaa: omat Punkaharju (1905) ja Paul Wahl (1919) sekä Savonlinnan maakuntamuseolta vuokralla oleva Savonlinna (1904). Laivoilla ajetaan 1,5 tunnin maisemaristeilyitä ja lisäksi perinteistä 2,5 tunnin reittiliikennettä Punkaharjulle. Kumpaakin voi suositella maisemien ja fiiliksen puolesta.

Norppabongareille tarjoutuu rasvatyynenä päivänä oivalliset mahdollisuudet harrastukseensa hiljaisesti etenevillä höyrylaivoilla. Esimerkiksi itse tein kesällä 2016 aluksilla työskennellessäni 13 norppahavaintoa, joten bongaus on ihan mahdollista. Osa kippareista näkee niitä joka päivä, mutta tähän on syytä suhtautua kuten savolaispuheeseen ylipäätään: omalla vastuulla.

Joka tapauksessa kolme valkokylkistä matkustajahöyryä Savonlinnan satamassa ja vesillä on kaunis näky. Etenkin halkokäyttöinen Savonlinna-laiva, ”Saimaa Express” on upea: tyylikkäät salongit ja pienet hytit tarjoavat mielikuvitukselle hyviä aineksia hahmotteluun, millaista matkanteko oli ennen Savonlinnan ja Lappeenrannan välillä. Laiva muuten toimii sesonkiaikaan myös majoituspaikkana, mikäli haluaa kokea hieman erilaisen majoituksen vaikkapa oopperavieraana.

4

Höyrylaiva Suomi (1906) ei enää aja perinteistä Jyväskylä–Lahti-reittiään, vaan tekee sen sijaan lounas- ja illallisristeilyitä Jyväskylästä Päijänteen pohjoisosiin elokuun loppuun asti. Massiivisen oloisella Suomi-laivalla kannattaa tiedustella konemestarilta lupaa vierailla konehuoneessa – kuten tietysti muillakin edellä mainituista laivoista – vaikka tekniikka ei sinänsä kiinnostaisikaan: toimiva höyrykone edustaa futuristista estetiikkaa (*) parhaimmillaan: liikettä ja koneellista voimaa, tekniikan (kuviteltua) voittokulkua. Muuten risteily kuluu hyvin esimerkiksi ruokailun merkeissä. Pikanttina yksityiskohtana laivabaarissa on muuten peräsimen akseliin kiinnitentty pyörivä pöytä – juomasi voi olla käännöksessä naapurin ulottuvilla.

5

Oma viikonloppuni elo-syyskuun vaihteessa kuluu Mustanlahden satamassa, kun yhdistyksemme ylläpitämä höyrylaiva Näsijärvi II täyttää 90 vuotta ja satamaan saapuu tapahtumaa juhlistamaan muitakin höyryjä. Ohjelmassa on puolesta päivästä lähtien avoimet ovet laivoilla, yleisöristeilyjä ainakin Näsijärvi II:lla ja Alinalla sekä laivojen regattapurjehdus, jota voi ihastella vaikkapa Särkänniemen Rantaterassilta. Alukset saapuvat takaisin satamaan neljän maissa, jonka jälkeen laivat tekevät höyryvisseleillään yhteisvislauksen, joka kuulunee kauas koko Tampereen alueella.

Tapahtuma on samalla osa ensimmäistä koko perheen Tampere Lakeland Festivalia, jolla juhlistetaan alueen järviluontoa koko viikonlopun ajan. Myös moottorilaiva Intti kuljettaa tapahtumassa väkeä tapahtumassa, joten kaupunkilaisille on tuona päivänä helppoa päästä järvelle katsomaan kaupunkia hieman eri perspektiivistä kuin normaalisti.

Mikko Manka

(*) Estetiikasta sivuhuomautuksena todettakoon, että höyrylaiva Näsijärvi II:n konetta käytettiin Talmud Beachin ja Faarao Pirttikankaan Myllypuron Mäntä -musiikkivideossa, joskaan estetiikka ei ehkä ollut futuristista, vaan enemmän ”paulihokkaslaisuutta”.