Teemu Kylvön veistoksia ja Marita Kouhian maalauksia. Kuvat: Petri Hänninen
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Petri Hänninen on tehnyt kesäbiennaalikierroksen Etelä-Suomen maisemissa.
1
Biennaalit ovat nykyään suurta huutoa, vaikka aivan yhtä hyvin voisi käyttää termiä kesänäyttely. Se olisi useimmiten kuvaavampikin, mutta kyllähän biennaali kuulostaa vetävämmältä.
Finlayson Art Area ja sen kylkeen pystytetty Tampereen taidemuseon Taidevaltakunta ’26 -biennaali tarjoavat runsain määrin ihmeteltävää.

Huh, onneksi tuota ei tapahtunut mulle! Moka-museo-installaatio.
Omaan huumorisuoneeni iski häpeän hetkiä käsittelevä Moka-museo-installaatio, joka avaa tieteellisen tutkimusnäkökulman mokailuun. Kukapa ei olisi joskus mokannut, ja installaatiosta voi löytää vertaistukea. Aina joku on mokannut pahemmin.
Moka-museossa mokille on annettu latinankieliset nimet ja luotu taksonominen puu. Mokat on jaettu yksilötason mokiin, vuorovaikutustason mokiin, järjestelmätason mokiin sekä ajallisesti laajentuneisiin mokiin. Niiden alalajeina ovat muun muassa kognitiiviset mokat, sosiaaliset mokat sekä normirikkomukset. Ja niin edelleen.
Museossa on nähtävillä mokien pohjalta tehtyjä taideteoksia. Minä ainakin hihittelin, ja muut näyttelyvieraat pitivät minua tärähtäneenä. Taisin mokata.

Elias Langin veistos niiden pienimmästä päästä.
Media 54:n liiketilasta löytyy Elias Langin jättiläisveistoksia, jotka sopivat entiselle tehdasalueelle kuin nakutettu. Mutta ovatko veistokset teollisuuskoneita, moottoreita vai antiikkikalusteita? Hauskat yhdistelmät synnyttävät runsaita mielikuvia.
Finlayson Art Area sekä Taidevaltakunta ’26 Tampereen Finlaysonilla 16.8.2026 saakka.
2
Fiskarsin ruukissa järjestettävä Fiskars Village Art & Design Biennale sekä siitä reilun kivenheiton päässä sijaitsevassa Billnäsin ruukissa esillä oleva Human Nature -taidenäyttely tyydyttävät kesäreissaajan taidenälkää.
Sekä Fiskars että Billnäs ovat molemmat idyllisiä kesän pysähdyspaikkoja. Teoksia on koottu sinne tänne, ja samalla voi pistäytyä pikku puodeissa ja kahviloissa.

Pasi Orrensalo: Red Volvo.
Fiskarsilla Pasi Orrensalon alumiinille printatut teokset herättävät ajatuksia niin roskaamisesta, tuhosta kuin teosten tekotavoista. Hanna Bayerin ja Iris Orasjärven Näkymätön valtameri -teos tavoittelee mielikuvituksellista merimaisemaa muun muassa luiden, posliinin ja tekstiilien avulla.

Hanna Bayer ja Iris Orasjärvi: Näkymätön valtameri.
Billnäsissä Teemu Kylvön lasiveistokset ovat koko näyttelyn ydin (katso jutun pääkuva). Sienimäisten veistosten pehmeät mutta raikkaat värit ovat ilo silmälle. Töitä voisi kutsua jopa meditatiivisiksi, sillä niiden katselu rauhoittaa. Veistosten jälkeen koko näyttelyä katsoo aivan toisin silmin, kuin olisi vasta herännyt.
Human Nature -taidenäyttely Billnäsissä 16.8.2026 saakka ja Fiskars Village Art & Design Biennale Fiskarsissa 30.8.2026 saakka.
3
Art ’26 -nykytaidenäyttely Mustion linnalla on myös koottu useisiin pieniin rakennuksiin. Taideretkeilijä kokee löytämisen iloa poukkoillessaan kartanon tiluksilla, ja infotaulut päivittävät kävijän kartanon historiaan. Paikalla on myös Mustion Linnan kesäteatteri, joten ehkä tänne pitää tulla ensin kesänä pitemmäksi aikaa.

Yksi Anne Siirtolan Oranteista.
Anne Siirtolan Orantit ovat hauraita pienoisveistoksia, joita täytyy kumartua katsomaan tarkemmin. Teoksissa on yksinkertaisesti jotain sietämättömän viehättävää.
Matti Reivi tekee yhteiskunnallisia huomioita erikoisilla veistoksillaan. Ilmassa leijuvan pihaharjan piikkien paikalle vaihdetut lyijykynät ja kuulokkeiden sisältä korviin huutava suu synnyttävät kussakin kokijassa omanlaisiaan mielikuvia.
Art ’26 -nykytaidenäyttely Mustion linnalla päättyi 2.8.2026.

Matti Reivi: In the Works.
4
Jos taide on vain elitisteille, niin heitä on sitten todella paljon. Serlachiuksen taidemuseolla Mänttä-Vilppulassa oli parkkipaikat pullollaan aivan tavallisia Mitsubishejä sun muita. Taide todellakin kiinnostaa kansaa.
Taiteen supertähti Anish Kapoor on rahdannut paikalle kokonaisen salin täyttävän Edeltäjä-veistoksen. Lisäksi Kapoorilta on näyttelyssä maalauksia, parabolisia peilejä ja tottakai Vantablack-teoksia, jotka ovat niin mustia, ettei teoksen muotoa erota kuin sivusta katsottuna.

Anish Kapoor: Edeltäjä.
Serlachiuksen Pääkonttorilla on esillä Viljami Heinosen maalauksia sekä Anssi Kasitonnin taidetta ja elokuvia. Kasitonnille taide ei ole vakava asia. Teosten nimet ovat ala-aste-tasoisia sanaleikkejä, ja aiheet sivuavat lapsuuden ihannoinnin kohteita.
Kun taiteesta aletaan väkisin vääntää vakavaa ja puhuttelevaa, siitä katoaa luovuus. Kasitonnin omintakeiset askartelut ja elokuvat, jotka on tehty vielä esikuviaankin huonommin, kertovat suuresta ilosta ja vapaudesta. Katsojakin voi vapautua nauramaan.

Anssi Kasitonni: Puuttuva lenkki.
Inhoan sanaa representaatio, mutta Kasitonnin töihin se sopii kuin nakutettu. Wikipedia kertoo, että taiteessa representaatio korostaa kuvatun kohteen ja itse kuvauksen eroa. Esimerkiksi maisemasta tehty maalaus on maiseman representaatio, uudelleenesittäminen.
Kasitonnin työt ovat kuin eräänlainen maailman luonnos. Se, miltä tavallisten esineiden mallikappaleet olisivat voineet näyttää, ennen kuin niistä valmistettiin lopullinen, valmis kappale.

Anssi Kasitonnin Sakke-videota varten tehty pahviauto on pienempi kuin luulin.
Ei pidä myöskään unohtaa Kartanon klassikot -näyttelyä, jossa on esillä Serlachiuksen taidesäätiön omistamia teoksia. Näyttelyssä on teoksia esimerkiksi Albert Edelfeltiltä, Helene Schjerfbeckiltä ja Claude Monet’lta. Mukava myös nähdä, ettei Akseli Gallen-Kallelallakaan ole aina ollut hyvä päivä (teos oli niin härski, etten viitsinyt edes ottaa siitä kuvaa).
Viljami Heinosen Somewhere in Between ja Anssi Kasitonnin Below Zero -näyttelyt Serlachiuksen Pääkonttorissa 30.8.2026 saakka ja Anish Kapoorin näyttely Serlachiuksen Kartanolla 4.4.2027 saakka.
5
Hämeenlinnan taidemuseo esittelee Antti Laitisen ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan taidetta.
Antti Laitisen teokset onnistuvat sekä yllättämään että panevat pohtimaan. Piirroksilta näyttävät teokset paljastuvat valokuviksi, ja videolla seisova puu romahtaa yllättäen kasaan. Mutta onko taiteilijalla oikeus muokata luontoa vääristävällä tavalla? Onko se ekologista?

Antti Laitisen risuveistos.
Olisin ollut harmillisen pettynyt, ellei Takalo-Eskolan näyttelyssä olisi ollut mukana yhtäkään taiteilijan tavaramerkkiä, eli videoteosta, jossa taiteilija hilluu alasti. Olihan siellä.
Antti Laitisen Sisällä metsä -näyttely Hämeenlinnan taidemuseossa 18.10.2026 saakka ja Ilkka-Juhani Takalo-Eskolan Arvoitus 11.10.2026 saakka.
Petri Hänninen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (4.8.2026): Manserock-viikko, Testamenttini, Teatterikesä, Missä kuljimme kerran, The Bear
Jussi Kareisen listalla on nostalgista musiikkia, elämänmakuista muistelmakirjalllisuutta, kulinaristista televisiota ja Teatterikesää.
Parasta juuri nyt (3.8.2026): Pierre Christin, Amerikan vallankumous, Odysseia, Oppenheimer, Hiljainen tyttö
Antti Selkokari on ihastellut ranskalaiskäsikirjoittajan laajaa sivistystä, kolmen vuoden takaista suurelokuvaa ja irlantilaiselokuvan pientä helmeä.
Parasta juuri nyt (31.7.2026): Kumaus-festivaali, Via Karelia, Saimaa Film Festival, Rata-Ryhmä
Aija Käkelä-Laineen listalla on tuore tulkinta Juhani Ahon klassikkoteoksesta, elokuvia eri puolilta maailmaa sekä uuden nykytanssiryhmän avausesitys.
Parasta juuri nyt (28.7.2026): Isen tarinat, Alice Oswald, Kirjojen luontaiset viholliset
Juho Narsakka on lukenut vanhaa ja uutta runoutta sekä tutustunut kirjojen luontaisiin vihollisiin.




