Arja Saijonmaa. Kuva: Kansan arkisto
ELOKUVA | Marko Tallin ohjaama dokumenttielokuva kertoo laulaja Arja Saijonmaasta, joka ottaa ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista ja musiikin esittämistä.
”Dokumentti on paras näkemäni aikoihin.”
ARVOSTELU

Laula minulle Arja
- Ohjaus: Marko Talli
- Käsikirjoitus: Marko Talli & Nikke Bagge
- Ensi-ilta: 14.8.2026
Laulaja, näyttelijä ja maailmanparantaja Arja Saijonmaa antaa itsestään paljon, se selviää Laula minulle Arja -dokumentista (2026), joka juhlistaa taiteilijan pitkää uraa ja elämää. Saijonmaan elämäkertakirja ilmestyi viime vuonna ensin ruotsiksi ja hiukan myöhemmin myös suomeksi.
Marko Talli on ohjannut dokumenttielokuvan, jonka päähenkilö on avomielinen, huumorintajuinen, elämää ja ihmisiä arvostava kulttuurin moniosaaja. Ensimmäisessä kohtauksessa pääosanesittäjä etsii kiroillen henkilöllisyystodistustaan Tukholman-kodissaan päästäkseen kuninkaanlinnaan vastaanottamaan Litteris et Artibus -mitalin.
* *
Arja Saijonmaa syntyi Mikkelissä vuonna 1944 hammaslääkärin ja pianistin vanhimpana tyttärenä. Hän muutti Mikkelistä Helsinkiin opiskelemaan ja liittyi Ylioppilasteatteriin. Hän lauloi kuuluisassa Lapualaisoopperassa vuonna 1966.
Opiskelut sujuivat hyvin ja Arja sai stipendin amerikkalaisen yliopistoon. Isän kielloista huolimatta Arja lähti, opiskeli ja tykästyi amerikkalaiseen meininkiin. Hän tutustui rohkeasti maahan edullisilla bussimatkoilla. Paluu tapahtui ”liian aikaisin” isän käskystä.
Ylioppilasteatterin esityksissä Arja Saijonmaa tutustui kreikkalaisen Mikis Theodorákisin musiikkiin. Säveltäjä yllätti saapumalla Helsinkiin konserttiin. Samalla reissulla Arja sai käskyn lähteä Theodorákisin kanssa kiertueelle – ensin kuitenkin harjoituksiin Pariisiin, jossa Theodorákis eli pakolaisena.
Tästä alkoi Arjan maailmanvalloitus laulajana sekä toiminta yhteiskunnallisena osallistujana ja rauhanlähettiläänä. Myöhemmin hän oli mukana myös chileläisen Inti-Illimani-yhtyeen solistina ja pääsi näkemään kuinka diktatuuri kaatui Kreikassa vuonna 1974 ja myöhemmin vuonna 1990 Chilessä.

Arja Saijonmaa vuonna 1971. Kuva: Markku Lepola
* *
Monen tunnetun mutkan kautta Arja Saijonmaa muutti pysyvästi Ruotsiin, jossa hän asuu yhä vakituisesti. Asuntoja on tosin myös Helsingissä ja Pariisissa.
Saijonmaa on julkaissut Suomessa ja Ruotsissa yhteensä yli 30 levyä. Myöhemmin mukaan on tullut myös omia monologi- ja musiikkiesityksiä, kabareita, enimmäkseen Ruotsissa mutta myös Suomessa ja Yhdysvalloissa.
Saijonmaa muistetaan hyvin lauluistaan ystävänsä pääministeri Olof Palmen hautajaisissa. Rauhanlähettiläänä hän järjesti Norjaan konsertin, jossa palestiinalaiset ja israelilaiset lapset lauloivat yhdessä. Yllättäen väliajalla Palestiina ja Israel kirjoittivat rauhansopimuksen. Oi niitä aikoja ja uskoa tulevaisuuteen! Unicefin Hyvän tahdon lähettiläänä hän oppi, ettei auttaja saa itkeä autettavan kurjuutta.

Arja Saijonmaa täyttää joulukuussa 82 vuotta. Kuva: Yellow Film & TV
* *
Dokumentti on paras näkemäni aikoihin. Saijonmaan elämäntapa on edelleen liikkuva ja vauhdikas. Hän ottaa muut ihmiset huomioon ja rakastaa matkustamista. Musiikki kuuluu yhä vahvasti hänen elämäänsä ja uudet tähdet ovat löytäneet hänet niin Ruotsissa kuin Suomessakin.
Perhe-elämä on lapsesta asti ollut Arjalle tärkeää ja opettanut vanhempien avustuksella historian eri puolia. Kapinallinen tytär osasi ottaa asioista selvää ja sai maailmanparantajan mallin, jossa suoralla puheella on voima. Rakkauselämä jää dokumentissa vähemmälle, koska sen varaan hän ei ole panostanut. Joko työ tai parisuhde – valinta on ollut helppo. Saijonmaan puheessa on paljon asiaa ja samalla hän osaa luonnehtia elämää, maailmaa ja itseäänkin loistavasti.
Mikkeli ja sauna saavat dokumentissa oman osansa ja näyttävät yhä olevan parhaat paikat rauhoittua ja kertoilla lapsuudesta.
Marko Talli tunnetaan elokuvatuottajana ja nykyisin myös ohjaajana. Hänen tapansa tehdä muotokuvia on antoisa. Päähenkilö Saijonmaa nähdään touhuamassa arjen asioita ja etsimässä tai piilottamassa paperisia muistojaan. Kaiken tämän hän tekee hymy huulillaan kertoen samalla muistamiaan pieniä ja suuria tapahtumia.
Maija Kääntä
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tragikomedia muistuttaa siitä mihin parisuhteessa ei pidä jämähtää – arviossa The Invite
ELOKUVA | Olivia Wilden ohjaaman elokuvan teemana on Oscar Wilden ajatus: ”Ihmisen pitäisi aina olla rakastunut, siksi ei koskaan pitäisi mennä naimisiin”.
Teiniseksiä ja kauhua leirikeskuksessa – arviossa Teenage Sex and Death at Camp Miasma
ELOKUVA | Sekoitus 1980-lukuista teinislasherleffaa ja nykypäivän seksuaali-identiteettiä pohtivaa aikuiselokuvaa vangitsee hypnoottisuudellaan, kun sille antaa aikaa.
Supersankarielokuvasta Spider-Man: Brand New Day ei tullut upouutta, mutta vanhaan nojaten mennään
ELOKUVA | Supersankareista hauskimmasta on tullut yksinäinen työnarkkari. Uusimman Hämähäkkimies-elokuvan sankari on tunne-elämältään kuin pahainen koulupoika.
Isabelle Huppert piirtää muotokuvan tylsistyneestä miljardööristä – arviossa Maailman rikkain nainen
ELOKUVA | Thierry Klifan ohjaama ensi-iltaelokuva pohjautuu L’Oreal-kosmetiikkajätin perijättären Liliane Bettencourtin tarinaan.




