KIRJAT | Carlos Lievosen esikoisrunoteos on kielellisesti kaunis teos, joka ei kaihda ilkikurisuutta. Vain heteissä luonto ja ruumiit rinnastuvat jatkuvasti toisiinsa.
Anna Hollingsworth
Kiivaassa monologissa osansa saavat niin myöhäiskapitalismi kuin Koskelan Jussikin
KIRJAT | Arsi Aleniuksen Katsotaanhan puhelimiakin on pelottavan osuva teos työn palvonnasta ja lukemattomuudesta.
Miira Luhtavaaran neljännessä teoksessa planeetat ja arki törmäävät – arviossa Tuhkaksi tekemisen taika
KIRJAT | Tuhkaksi tekemisen taiassa käsitellään masennusta uusperheessä niin arjessa kuin teoriassakin.
Lauri Levolan toinen teos on parhaimmillaan riemastuttavaa sekoilua – arviossa Mauri Erik Schröder Self-help
KIRJAT | Mauri Erik Schröder Self-helpin tarinoissa todellisuus on vinksallaan. Levolan kieli on usein virkistävän oivaltavaa ja kielikuvat yhdistelevät asioista omalakisesti niin, että kliseet ovat kaukana.
Seesteisissä runoissa erämaassa soi kaipuu – arviossa Tomi Kontion Tunturin luokse, rakkaan
KIRJAT | Tomi Kontion kahdeksannessa runoteoksessa liikutaan Lapin maisemissa.
Yhden yön runot vuolevat esiin erotiikkaa tarkkanäköisesti – arviossa Kaija Rantakarin Kertosäe
KIRJAT | Kaija Rantakarin neljäs teos Kertosäe piirtää tarkoin vedoin kuvan yhdestä yöstä. Teos on minimalismissaan pientä liikettä, jossa merkitykset kasvavat yksityiskohdista.