KIRJAT | Elina Airion toinen teos jatkaa omaäänisen kirjailijan kasvisymboliikan uusiin muotoihin.
Anna Hollingsworth
Veera Antsalon runoissa mekaniikkapojat palavat ja ruumiit käyvät yökerhossa – arviossa Nimettömästä
KIRJAT | Veera Antsalon runot voivat vaikuttaa pintapuolin helposti lähestyttäviltä, mutta tarkemmin luettuna ne nyrjäyttävät todellisuutta jatkuvasti uusiin muotteihin.
Hiottu runoteos esittelee ihmeitä metsässä ja kielessä – arviossa Lassi Hyvärisen Vieras metsä
KIRJAT | Lassi Hyvärisen Vieras metsä osoittaa, että myös metsästä voi kirjoittaa niin, että se on jotain absurdia ja tuntematonta.
Kuolemaa käsittelevissä runoissa sykkii elämänilo – arviossa Anja Erämajan Joku menee aina ensin
KIRJAT | Anja Erämajan kuudes runoteos on rytmin ja terävien havaintojen juhlaa. Erämaja täyttää runot osuvilla huomioilla milloin mistäkin.
Kristiina Wallinin runoissa metafyysinen teesi soi kaikilla tasoilla – arviossa Ilmaan uurtuva
KIRJAT | Kristiina Wallin luo uudessa runokokoelmassaan oman versionsa kaiken ykseydestä.
Sirpa Kyyrösen viides runoteos on vahvan fyysinen lukukokemus ilmastokatastrofista, unesta ja unettomuudesta
KIRJAT | Kyyrösen luonto- ja ympäristökuvaus on raadollista, ja Talviunia-teoksessa on vahva apokalyptinen pohjavire.