Lukupäiväkirja 2025: osa 5 – Kuvakirjoista ja Ulysseksesta

Kuva: Mikko Saari

Toukokuussa jatkuu kuvakirjateema. Nyt painopiste on ollut vanhemmissa merkkiteoksissa. Sama meno tulee jatkumaan kesäkuussakin. Luin Päivi Heikkilä-Halttusen oivan tietokirjan kuvakirjoista ja olen nyt ottanut asiakseni perehtyä huolella hyviin kuvakirjoihin. Hyllyssä odottaa jo toistakymmentä kirjastosta lainattua kuvakirjaa. Suosittelen: kuvakirjat ovat erinomaisen antoisa kirjallisuuden muoto, etenkin kun keskittyy niihin parhaisiin.

Muuten en ole toukokuussa ehtinyt lukea paljoakaan. Aikaa on mennyt paljolti Factorion ja Magicin pelaamisen parissa, ja maantiepyöräilykausikin on nyt kunnolla alkanut. Kesäkuussa on pyrkimystä ehtiä lukea taas vähän enemmän. James Joycen Ulysseksen sain sentään loppuun, hyvissä ajoin ennen asettamaani Bloomsdayn takarajaa.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Aikaisemmin arvioin kaikki lukemani kirjat; nyt olen päättänyt päästää tästä rajoituksesta irti. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne kesäkuun aikana.

* *

Kaunokirjallisuus

Colette: Puhdas ja epäpuhdas (S&S 2025, suom. Sampsa Laurinen) – Tämä meni vankasti sivistyslukemisen puolelle. Kuuntelin hehkutusta muun muassa Kulttuuriykkösestä, mutta ihan en Coletten tajunnanvirralle lämmennyt. Kirjalla oli hetkensä; Eleanor Butlerin ja Sarah Ponsonbyn elämän kuvaus oli kirjan parasta antia. Coletten keskusteluille eri ihmisten kanssa en taas syttynyt oikein mitenkään. Piirtää kirja kuitenkin jonkunlaista kuvaa erilaisten marginaali-ihmisten elämästä belle époquen aikaan ja kytkökset Proustiin ovat tietysti kiinnostavia. Arvostan suomentajan henkilöluetteloa kirjan lopussa, se tuli tarpeeseen. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

Rachel Cusk: Kulkue (S&S 2025, suom. Kaisa Kattelus) – Perinteisen romaanin säännöt ja konventiot hylännyt kirja käsittelee taidetta, identiteettiä ja yhteiskunnan rakenteita. Siinä on esseemäisyyttä, mutta se on kuitenkin selvästi kaunokirjallinen teos. Kirja kertoo joukosta taiteilijoita, kaikki nimeltään G, ja puhuu heistä tavalla, jossa identiteettien rajat liukenevat. Mukana on myös nimetön minäkertoja, jonka kautta kerrotaan joukko kohtauksia. Sukupuoli, identiteetti, taiteilijuus, häpeä – siinä osa teemoista, joihin Cusk palaa teoksessa kerta toisensa jälkeen. Ei mitään kevyttä luettavaa; tämä on taidokkaasti kerrottua ja syvällistä. Arvioni Kulttuuritoimituksessa.

James Joyce: Ulysses (Gaudeamus 2012, suom. Leevi Lehto) – Yritin lukea tätä aikoinaan, kun tämä uusi suomennos oli verrattain tuore. Silloin en päässyt pitkälle. Nyt Proustin jälkeen tuumin, että tämä sopisi seuraavaksi pidemmäksi projektiksi. Paljon nopeampihan tämä oli: aloitin vuodenvaihteessa ja ennen Bloomsdayta oli valmista! Mitään en kyllä lukemastani ymmärtänyt. Ulysses on aivan käsittämätön kirja. Päällisin puolin sen tapahtumat on kyllä tiivistettävissä melko napakasti kuvaukseksi siitä, mitä Bloomsdayn (sattumoisin sama päivä, jona Bobrikov murhattiin) aikana tapahtuu, mutta kerroksia on sitten reilusti: viittaukset Odysseukseen ovat se ilmeisin kerros, Hamletiin on joku suhde, Irlannin suhde Englantiin kiinnostaa Joycea kovasti myös, ja paljon paljon muutakin tästä löytyy. Lehdon suomennos on akateemisen sorttinen lähdeviitteineen; niistä osan olisin siivonnut pois, mutta osa oli kovinkin hyödyllisiä. Hurja työmaa tämä suomennos on ollut, mutta on Lehdolla toki ollut merkittävästi tavanomaisia käännösprojekteja enemmän lähdemateriaaliakin käytössään. Hauska luku-urakka tämä oli, mutta en tätä ihan kevyesti kenellekään suosittelisi.

Raisa Jäntti: lepatus pilke (Enostone 2025) – Elämän lyhyyttä ja toivoa, linjaa vähäsanainen takakansi tätä runoteosta. Runot etenevät aukeamalta toiselle, merkitykset seuraavat perässä. Lukija ymmärtää, mitä ymmärtää, mutta kielellisesti tämä on niin kaunista, että ei haittaa, jos tuntuu että merkitysten kanssa olen muutaman askeleen perässä. Kiinnostava, viehättävä kokonaisuus. Ei helppo, mutta palkitseva. Arvioni Kirjavinkeissä.

Andrei Kurkov: Kiovan korva (Otava 2025, suom. Arja Pikkupeura) – Vuoden 1919 Kiovaan sijoittuvassa rikostarinassa eletään vallankumousten levottomuuden keskellä. Samson menettää kirjan alussa isänsä ja korvansa, mutta päätyy työskentelemään miliisissä. Puna-armeijan sotilaiden rötöksistä kietoutuu auki rikosjuttu, jossa murhia ja vaarallisia tilanteita riittää. Ympärillä pyörii jatkuva kaaos. Kirjassa on mukana kevyesti maagisia elementtejä, jotka jäävät kuitenkin aika vähälle käytölle. Dekkariksi tämä ei ole alkuunkaan tarpeeksi iskevä; ilmankos tätä markkinoidaan Otavan kirjaston laadukkaana maailmankirjallisuutena eikä dekkarina. Ei hullumpaa haahuilua, mutta Kiovan mysteerit -sarjan kakkososa ei näillä näytöillä lukulistalleni pääse.

Pontus Purokuru: Keskeytysten arkisto (Kosmos 2025) – Odotin hieman huolestuneena raskassoutuisempaa filosofointia, mutta tämä olikin varsin kepeää luettavaa. Kirja koostuu lyhyistä katkelmista ja poukkoilee aiheesta toiseen sujuvasti. Parhaimmillaan kirja on rennosti nokkela ja tarjoilee hyviä oivalluksia ja jopa sitä filosofista pohdiskelua. Toisinaan taas tuntuu, että jonkun lupaavan ajatuksen kehittely jää vähän kesken. Osa tyylillisistä kokeiluista on minun makuuni huteja, mutta se on toki odotettavissa. Nopealukuinen, kiinnostava kokoelma erilaisia tekstejä, ja epäilemättä kirja, jonka pariin voi myöhemminkin palata. Arvioni Kirjavinkeissä.

Elizabeth Strout: Burgessin pojat (Tammi 2025, suom. Kristiina Rikman) – Tässä kohtaa luen uusia Strouteja ennen kaikkea tottumuksesta. Tai uusia ja uusia – tämähän on vuodelta 2013 ja edeltää esimerkiksi kaikkia Lucy Barton -kirjoja. Burgessin perheen kuvaus käsittelee kolmen sisaruksen ajautumista erilleen. Kolmikkoa yhdistää Mainessa sattuva somalisiirtolaisiin kohdistuva välikohtaus, jossa syypäänä on sisko Susanin poika. Veljekset Jim ja Bob tulevat avuksi, vaihtelevalla menestyksellä. Moniääninen teos tarkastelee tilannetta monesta näkökulmasta ja pohdiskelee vakavia. Strout on kyllä taitava ja tämä on hyvin sujuva kirja, mutta samalla mietin, kuinka paljon valkoisten hyväosaisten amerikkalaismiesten tarinoita minun on tarpeen vielä lukea. Arvioni Kirjavinkeissä.

Vy Tram: Stigma (WSOY 2025) – Suomenvietnamilaisen Chin elämä on vaikeaa. Taustalla on hurjat kiintymyssuhdetraumat: isä vain katosi ja äiti on perinteisen armoton ja vaativa. Self help ei auta, kun päihteet ja mielenterveysongelmat vievät mukanaan ja ongelmat pahenevat, kun niitä korjatakseen sotkee asioitaan entisestään. Melkoinen kehittymättömyyskertomus siis, mutta löytyy tästä jokunen positiivinenkin sävy. Nopealukuinen kirja jätti ristiriitaiset fiilikset: päähenkilö on aika raskas, itsekeskeinen ja ikävä ihminen, asetelma on aika lohduton ja ankea. Toisaalta ankeillekin tarinoille on paikkansa, eikä Chin taustalla toisaalta kovin paljon ihmettele, miten asiat ovat kääntyneet. Lukukokemus oli joka tapauksessa sen verran sujuva, ettei harmittanut, että tämänkin luin.

Maarit Verronen: Sunfloweria (Aviador 2025) – Tällä raksisi ruutuja Maarit Verronen -bingosta: päähenkilönä on neuvokas, mutta vähän ulkopuolinen ja aika sukupuoleton nainen, ihmisillä on kummalliset nimet ja kaikenlaista omituista tapahtuu, mutta asiat kuvaillaan kuitenkin eleettömästi. Kulttuuriväen matka sotaa käyvään Sunfloweriaan on tietysti ilmeinen Ukraina-allegoria. Matkalla on mukana niin vilpittömiä kulttuurinystäviä, panokset paremmin ymmärtäviä ihmisiä kuin suoranaisia Greatwrathenian eli Venäjän hyödyllisiä idiootteja, myyriä ja suoranaisia sabotöörejä. Juonenkäänteitä riittää ja varsinkin loppu käy hurjaksi – vaikka Verronen kuvaa senkin omaan vähäeleiseen tyyliinsä. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Tietokirjallisuus

Dan Egan: Paholaisen alkuaine – Elämä fosforin varassa (Aula & Co 2025, suom. J. Pekka Mäkelä & Reea Ruusuvuori) – Tämä kirja on ollut varauksissani vuodesta 2023 asti. Nyt se vihdoin saapui! Teos on ravisteleva kuvaus fosforin merkityksestä maataloudelle ja ylipäänsä elämälle. Yksi maailman yleisimmistä alkuaineista on sekä elämän edellytys että sen tuhoaja. Tämä ei todellakaan ole mitään hyvän mielen kirjallisuutta: moni lienee kuullut, miten fosfori rehevöittää vesistöjä, mutta ongelman laajuus ei välttämättä ole tuttu. Tämän luettuasi olet luultavasti jossain määrin kauhuissasi. Kirja alkoi hyvin, mutta loppupuoli oli hyvin USA-keskeinen ja kävi vähän pitkäveteiseksi, vaikka järisyttäviä ympäristötuhoja kuvasikin. Kokonaisuus on kuitenkin silmiä avaava ja etenee enimmäkseen sujuvasti.

Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle kuvaa ja tarinaa (Etana Editions 2025) – Pitkän linjan lastenkirjallisuuden asiantuntijan tietokirja kuvakirjoista käsittelee aihetta syvällisesti. Se esittelee kuvakirjojen monet mahdollisuudet ja kehottaa innokkaasti lukemaan monenikäisille lapsille kuvakirjoja laajalla skaalalla. Erityisesti Heikkilä-Halttunen liputtaa riittoisiksi kuvakirjoiksi nimeämiensä laatukirjojen puolesta: nämä ovat kuvakirjoja, joissa riittää syvyyttä kerta toisensa jälkeen. Kirjassa on paljon ohjeita varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen opettajille; osa neuvoista tuntuu monen muun asian kuormittaman vanhemman näkökulmasta raskailta. Perusydin on kuitenkin selkeä ja tärkeä: kuvakirjat ovat arvokkaita ja tärkeitä. Heikkilä-Halttusen into kuvakirjoja kohtaan tarttuu ja ainakin minulle kirjasta kertyi pitkä lista kiinnostavia kuvakirjoja luettavaksi. Kuvakirjakustantamo Etana Editionsin julkaisema ja Jenni Erkintalon kuvittama kirja on myös ilahduttavan värikäs ja houkuttelevan näköinen. Kati-Annika Ansaksen arvio Kulttuuritoimituksessa.

Jani Kaaro & Väinö Heinonen: Mistä minut on tehty? Pieni geeniopas (Into 2024) – Mitä ovat geenit ja kuinka ne vaikuttavat? Palkitun Evoluutio-tietokirjan tekijät kertovat lapsille ymmärrettävästi geeneistä. Kirja ei väistele yksityiskohtia, joten aikuislukijakin oppii varmasti jotain uutta. Alun yleisemmän selityksen jälkeen kirjassa esitellään esimerkkejä ihmisiin vaikuttavista geeneistä, tunnettujen historiallisten henkilöiden geenipoikkeamista, geenimanipulaatiosta ja epigenetiikasta. Hyvin selitettyä ja kuvitettua tietoa riittää runsaasti.

Tony Kirkham & Katie Scott: Puut (Nemo 2024, suom. Anneli Viherä-Aarnio) – Tämä lasten tietokirja kiinnitti huomiota silkalla koollaan, kirja on 38 cm korkea. Kirja on täynnä tietoa puista jaoteltuna kasvillisuusvyöhykkeittäin. Runsas kuvitus on kauttaaltaan käsinpiirrettyä ja tuo mieleen vanhat opetustaulut. Olisin kaivannut hieman enemmän kuvia kokonaisista puista, nyt kuvitus keskittyy paljon yksityiskohtiin: kukkiin, siemeniin, lehtiin, pieniin oksanpätkiin. Onneksi kokonaisten puidenkin kuvia löytyy. Välillä olisin halunnut tekstin jatkavan myös vähän syvemmälle, mutta on tässä toki lasten tietokirjaksi varsin paljon asiaa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maria Laakso: Taltuta klassikko! Olipa kerran lasten- ja nuortenkirjallisuus (Tammi 2024) – Kolmas klassikontaltutusopas ottaa haltuun lasten- ja nuortenkirjallisuuden. Käsittelyssä on 16 lanuklassikkoa meiltä ja maailmalta, kuvakirjoista satuihin ja varhaisiin nuortenkirjoihin. Siinä sivussa tulee taas kunnon annos kirjallisuustiedettä ja kirjallisuushistoriaa. Rojolan kuvitus tuo mukavasti lisäväriä, mutta parhaan potkun kirjalle antaa Laakson säädyttömän hauska tyyli. Näiden klassikoiden parissa ei ole tylsää! Toivottavasti sarja saa vielä jatkoa: Laakso voisi pureutua vaikkapa genrekirjallisuuden klassikoihin. Arvioni Kirjavinkeissä.

Anni Pyykkö & Eveliina Netti: Ruokatutkijat (Lasten Keskus 2025) – Venni ja Lyly -sarjan toisessa kirjassa ollaan edelleen ruoka-aiheen äärellä. Nyt tarkastellaan, miksi aina ei voi syödä mitä haluaa. Mitä terveellisesti syöminen oikein tarkoittaa? Mitä kaikkea hyvää ruoasta saa ja miten ruoka muuttuu ravinteiksi? Kirja suhtautuu syömiseen tutkitun tiedon mukaisesti, mutta sopivalla rentoudella. Mukana on edeltäjän tavoin konkreettisia reseptejä ja ohjeita ja myös erillinen vinkkiosio koko perheen hyvästä syömisestä aikuisille. Ravitsemussuositukset selitetään ytimekkäästi ja saarnaamatta.

Helga West: Puhu nukke (Otava 2025) – Esseitä saamelaisnaisen näkökulmasta? Mikäpä ettei! Henkilökohtaiset esseet liikkuvat Tenojoen maisemissa ja käsittelevät saamelaisuutta ja kolonialisoituun alkuperäiskansaan kuulumista terävästi. Aiheita löytyy myös kansainvälisen popkulttuurin puolelta. Saamelaisuus herättää Suomessa valtaväestössä herkästi kiukkua ja tämäkin esseekokoelma mennee monilla tunteisiin. Hyvin tässä kuitenkin avataan kokemusta vähemmistöön kuulumisesta ja rasistisia rakenteita. Vaikka valkoihoinen saamelainen pääseekin monessa tilanteessa tummaihoista helpommalla, kolonialismin taakat painavat nykysaamelaistenkin harteilla. Tätä kokemusta West avaa esseissään hyvin. Myös ihan tavallinen naiseus tuntuu olevan joillekin miehille vaikea juttu sietää. Lisää ääntä ja melua tyttöydestä ja alkuperäiskansoista maailmaan kyllä mahtuu.

* *

Kuvakirjat

Baek Heena: Taikakaramellit (WSOY 2025, suom. Riina Vuokko ja Janne Tynkkynen) – Upea kuvakirja on toteutettu valokuvaamalla pienoismalleja. Tekijä on taustaltaan animaattori; kuvitus voisikin olla stillikuvia nukkeanimaatiosta. Hahmot ovat todella ilmeikkäitä ja toteutuksessa on huolehdittu yksityiskohdista viimeisen päälle. Yksinäisyyttä ja yhteyden kaipuuta käsittelevä tarina on perinteistä lastenkirja-ainesta ja mietitty sekin. Kannattaa tutustua, tämä oli vaikuttava teos.

Kaisa Happonen & Joonas Utti: Piste (WSOY 2019) – Hauska kuvakirja kertoo pisteen tarinan. Kaikki hurjatkin jutut päättyvät aina pisteeseen, joten pisteen on oltava paikalla. Pisteeltä on mennyt hermot kaikenlaisiin hulluihin tarinoihin. Hänelle riittää! Mutta kyllähän se yksi hurja avaruuskoirajuttu pitää vielä kertoa! Samassa paketissa on siis kaksi tarinaa. Se avaruuskoirajuttu on tosin vähän tylsä ja tavanomainen, mutta tarinoihin ristiriitaisesti suhtautuvan pisteen osuus oli oivallinen. Kokonaisuutena tämä kuvakirja kallistuu kuitenkin selvästi plussan puolelle.

Jon Klassen: Haluan hattuni takaisin (WSOY 2013, suom. Pirkko Harainen) – Kuvakirjaklassikko yhdistelee lakonista tekstiä vähän jähmeää kuvitukseen. Yhdistelmä toimii kuitenkin erinomaisesti, sillä selkeälinjaisilla hahmoilla on pistävä katse, joka porautuu suoraan lukijan sieluun. Aukeama, jossa jänis ja karhu tuijottavat toisiaan, on kaikessa yksinkertaisuudessaan upea. Tekstin ja kuvan välillä on myös herkullinen ristiriita ja tarinassa on sopiva annos jännittävää julmuutta. Ei siis ole ihme, että Päivi Heikkilä-Halttunen tätä vielä vuonna 2025 suosittelee kuvakirjoja käsittelevässä tietokirjassaan. Suosittelen minäkin: tämä on ensiluokkainen kuvakirja.

Ulf Stark & Linda Bondestam: Ennen näkymättömiä eläimiä (Teos ja Förlaget 2016, suom. Liisa Ryömä) – Monta kuvakirjaa tehnyt kaksikko on tällä kertaa tehnyt kirjan eläimistä. Nämä vain ovat mitä oudoimpia otuksia, joista on runoiltu selitykset. Bondestamin kuvitukset ovat tuttua huippulaatua ja Starkin pienet lorumaiset kummalliseen kallellaan olevat runot ovat taiten suomennettuja. Runoissa on oivaa riimittelyä, rytmi vain välillä on vähän vaikeasti hahmotettavaa – lukijan pitää siis olla tarkkana. Onhan toisaalta virkeää, ettei mennä ihan helpoimman kautta. Outojen otusten ja lapsellisten lorujen ystäville tämä eläinkirja on takuuhurmaavaa luettavaa.

* *

Uutuuskirjat

Teoksen kuvaston kanteen päässyt Emmi Itäranta kiinnostaa tietysti. Uusi romaani Lumenlaulaja on fantasiaa ja kertoo Louhen syntytarinan. Marjo Niemeltä olen lukenut tähän asti kaikki romaanit, eikä Pienen budjetin sotaelokuva tule olemaan poikkeus. Käännöspuolelta R. F. Kuangin Katabasis pääsee helposti listalle, sen verran mainioita Kuangin romaanit tähän asti ovat olleet.

Tietokirjoista Minna Lindgrenin Klassinen sekametelisoppa on helposti mukana, Lindgrenin humoristiset tietokirjat musiikista ovat olleet ihastuttavia. Olivia Laingin uusi Ruumiin rajat – Kirja vapaudesta on myös kiehtova, Laing teki edellisellä kirjallaan vaikutuksen. Juha Hurmeen uusi teos Suomen nuijituin nainen – Anni Polvan elämä ja teokset on luonnollisesti listallani, Hurme on vain niin hyvä ja aihekin kiinnostaa.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua