Kuvat: S&S / Siemon Scammel-Katz
KIRJAT | Taidetta, luovuutta, sukupuolta, moraalia, perhettä ja identiteettiä tarkasteleva Kulkue koostuu nimettömiksi jääviä taiteilijoita kuvaavista episodeista, joiden lomaan minäkertojan tarinat elämästään kiertyvät.
”Tämän kirjan parissa saa kokea olevansa henkevässä, älyllisessä seurassa.”
ARVOSTELU
Rachel Cusk: Kulkue
- Suomentanut Kaisa Kattelus.
- S&S, 2025.
- 206 sivua.
Ääriviivat-trilogiallaan suomalaislukijatkin lumonneen Rachel Cuskin tuorein romaani venyttää hieman romaanin määritelmää. Se on selvästi kaunokirjallinen teos, eikä sinänsä mitään hankalan kokeellista kirjallisuutta, mutta yhtenäistä juonta tai selkeitä henkilöhahmoja siitä on turha etsiä. Tässä kirjassa muoto ja käsittelytapa kuitenkin kohtaavat, joten kokonaisuus toimii.
Kulkue (S&S, 2025) käsittelee muun muassa taiteilijuutta, identiteettiä ja sukupuolen kokemusta. Cusk marssittaa lukijan eteen kulkueellisen taiteilijoita, joista kaikista hän käyttää vain nimeä G. Lukija saakin olla tarkkana erottaakseen taiteilijat toisistaan – välillä on vähän hämärää, kuka G nyt onkaan tapetilla. Sekin kuuluu asiaan. Taiteilijoiden lisäksi kirjasta löytyy nimettömäksi jäävä minäkertoja.
Kirja jakautuu muutamaan osioon. ”Sijaisnäyttelijä” kertoo kuvataiteilijasta, joka alkaa maalata tauluja ylösalaisin. Maalaako hän taulut oikein päin ja kääntää lopuksi ylösalaisin ennen signeerausta, vai maalaako hän ne suoraan ylösalaisin? Yhtä kaikki nämä uudet ylösalaiset taulut saavat ennennäkemättömän suosion ja G saa uusia paljon mainetta ja kunniaa.
Vieras nainen lyö kertojaa päähän. Tyhjästä tullut isku häkellyttää kertojan täysin. Kertoja liittää tämän dramaattisen kokemuksen muihinkin tapahtumiin, jotka ovat seurausta naiseudesta ja jotka hän on aikaisemmin sälyttänyt jonkinlaiselle vaihtoehtominälle, sijaisnäyttelijälle. Nyt odottamaton tilanne pääsi yllättämään tämän sijaisnäyttelijän, ja se järkyttää kertojaa.
”Kätilö” kertoo villistä sovinnaiseksi muuttuneesta naistaiteilijasta, joka menestyksen myötä saa miehen, lapsen ja rahaa. Taiteilijalla on vaikea suhde vanhempiinsa, mutkikas suhde galleristiinsa ja suhde aviomieheenkin osoittautuu hankalaksi lapsen saamisen myötä. Suhde oman taiteellisen työn, lapsenhoitajan ja miehen välillä aiheuttaa taiteilijalle paljon päänvaivaa. Kertoja puolestaan kuvailee vierailujaan Mann-nimisen miehen maatilan vuokramökissä. Mann on kummallinen tapaus ja vierailuihin liittyy vaikeaselkoisia kohtaamisia Mannin perheen ja ystävän kanssa.
”Sukeltaja” kuvaa kertojan vierailua taiteilija G:tä käsittelevässä konferenssissa. Illalla konferenssiväki kokoontuu syrjäiseen ravintolaan istumaan iltaa ja keskustelemaan. Konferenssijärjestelyjä on sotkenut itsemurha museossa: mies on sukeltanut kuolemaansa museorakennuksen sisällä. Taiteilija G on suuria monumentaalisia tekevä naistaiteilija, jonka teoksiin ja elämään ravintolaan kokoontunut seurue on perehtynyt. Seuraa perinpohjainen keskustelu aiheesta.
Viimeinen osio ”Vakooja” kuvaa kertojan elämää tämän äidin kuoltua. Kaikilla lapsilla on ollut hankala suhde äitiinsä ja nyt äidin kuolema yhdistää heitä uudella tavalla. Taiteilija G puolestaan on elokuvantekijä, joka on tehnyt taiteensa salanimen suojissa, jotta hänen äitinsä ei saisi tietää, millaista taidetta poika tekee. G:n veli sen sijaan on avoimessa sotatilassa lapsuutensa maailman konservatiivisten näkemysten kanssa.
* *
Kulkue on sinänsä tunnistettavaa Cuskia. Tällaisia pohdintojahan hän on teoksissaan ennenkin käsitellyt, eikä juoni ole toisaalta ennenkään ollut keskeinen osa Cuskin tuotantoa. Cusk osaa kirjoittaa sujuvasti eteneviä sivistyneitä keskusteluja – tämän kirjan parissa saa kokea olevansa henkevässä, älyllisessä seurassa. Tyyli vaatii hyvän suomentajan, mutta Kaisa Kattelus on osoittanut jo aikaisemmin olevansa Cuskin tekstin tasalla.
Naiseutta ja taiteilijuutta, taiteilijan identiteetin merkitystä teoksille, lasten ja vanhempien ja puolisoiden keskinäisiä suhteita, taidemaailman kiemuroita – Cusk pallottelee monia aiheita. Niukasti yli 200-sivuisella romaanilla on paljon sanottavaa näistä kysymyksistä kiinnostuneelle lukijalle. Juonivetoisempaa kirjallisuutta etsivän ei toisaalta kannata lähteä turhautumaan Kulkueen pariin.
Mikko Saari
msaari
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Justinen ja Hélènen elämän ilot ja surut sadan vuoden aikana – arviossa Valèrie Perrinin Sunnuntain unohdetut
KIRJAT | Valerie Perrinillä on omaperäinen tapa kirjoittaa hellästi ja humoristisesti suuristakin tragedioista.
Kadotetun maailman kartta – arviossa Ville-Juhani Sutisen Reunamerkintöjä
KIRJAT | Reunamerkintöjä on tyyliltään rönsyilevä esseeteos, joka saattaa oikealle lukijalle toimia porttina kiehtovaan, kadonneeseen Eurooppaan.
Maassa, jota ei oikeastaan ole, on sijansa myös pahuudelle – mutta onko se välttämätöntä? Siitä kertoo Maria Adolfssonin Välttämätön paha
KIRJAT | Ruotsalaiskirjailija on luonut pienen ja kiehtovan Doggerlandinsa Pohjanmerelle Skandinavian ja Iso-Britannian välimaille. Välttämätön paha on dekkarisarjan kuudes osa.
Rikoksia ja rangaistuksia syyttä ja syystä – arviossa Martta Kaukosen Poissa
KIRJAT | Poissa jatkaa Kaukosen neljän vuoden takaisen Terapiassa-dekkarin tarinaa.