Kauempaa katsoen Pyynikin pyörivä ei muutu liian paljon. Kuvat: Matti Mörttinen
TEATTERI | Vaikka vanhat penkit korvautuvat erillisillä klaffituoleilla, ei katsomosta katoa kuin muutama hassu katsojapaikka. Klassikon ilme säilyy hämmästyttävän samana vaikka mukavuutta ja turvallisuutta tulee lisää.
Matti Mörttinen, teksti ja kuvat
Journalistinen raportointi on ihmeellinen laji. Soiden ennallistamisesta kyllä pystyy kirjoittamaan pikkukengät jalassa toimisto-oloissa, mutta kulttuurin eteen saa joskus vetää aamuvarhaisella kumisaappaat jalkaan ja sadetakin niskaan.
Tampereen myöhäsyksyinen sää kun voi tehdä vaikka millaiset tepposet. Tällä kertaa kuitenkin käy niin päin, että sade lakkaa ja aurinko puskee säteensä pilvien välistä juuri kun toimitusjohtaja Piia Soikkeli alkaa esitellä Pyynikin kesäteatteri uutta ”sisustusta”.
Maineikas pyörivä katsomo on saanut pitkien penkkien tilalle oikeat istuimet. Samalla on tehty kulku katsomoon entistä sujuvammaksi ja turvallisemmaksi. Käytävät eivät ole enää rakenteen reunoilla vaan keskellä.
Piia Soikkeli pääsee aloittamaan kesäteatterin johtamisen puhtailta penkeiltä.
* *
Upouudet klaffituolit on tehty lämpöpuupurusta, joka on kierrätysmateriaalia. Nyt ne talvehtivat yksien lumien yli, kunnes ne saavat 12. kesäkuuta 2024 alkaen palvella kesäteatterikansaa, joka tulee katsomaan Riku Suokkaan ja Heikki Syrjän uutta komediaa Karavaanari – kaikkien kaveri, jossa pääosaa esittää Lari Halme.
Kevään puolella uusitaan myös katsomon kate. Ja jotta se pysyisi uuden näköisenä vähän kauemminkin, se peitetään jatkossa kausien väliseksi ajaksi suojapeitteellä.
Kaikkiaan remonttiin kuluu Tampereen kaupungin rahaa noin 300 000 euroa.
”Istuinten osuus siitä on reilu puolet”, sanoo kaupungin tilakeskuksen puolesta projektia johtanut rakennuttajainsinööri Ismo Harju.
Teatterirakennelmat omistaa Tampere. Pyynikin kesäteatteri on vuokralainen.
Kai Hintsanen iloitsee kolme vuotta sitten esittämänsä toiveen toteutumista.
* *
Soikkeli kiitteli torstaina kaikkia uudistukseen osallistuneita, mutta erityisesti Harjua ja kesäteatterin tuottajana toimivaa Hannele Sulinia. Osansa saa myös Soikkelia ennen Pyynikkiä johtanut Kai Hintsanen, joka sai kaupungin päättäjät myöntämään rahaa sen aikaansaamiseksi, että ”kirkonpenkkejäkin huonommat” (Hintsasen ilmaisu) rahit vaihtuvat klaffi-istuimiksi.
Ja lopulta klassisen katsomon ilme ei muutu merkittävästi tai ainakaan häiritsevästi. Kriitikon näkökulmasta voi todeta kiitoksena vähintään sen, että Pynsälle ei ole viritetty stadioneilta tuttuja oransseja muovikuppi-istuimia.
Ohjeena tulevien kesien katsojille puolestaan voi tarjota vinkin: pientä pehmiketyynyä ja viileän illan varalta vilttiä kannattaa edelleen ottaa mukaan.
Ismo Harju piti syksyä oikeana aikana uudistaa katsomopaikat. Keväällä on katteen vuoro.
* *
Yksi ”ihme” on sekin, että katsojapaikat eivät ehostuksessa hupene kuin hiukan, vaikka äkkiseltään luulisi erillisten istuinten vähentävän niitä.
Numeroituja paikkoja tulee 813 kappaletta, kunhan numerolaatatkin on keväällä ruuvattu kiinni. Lisäksi etuosaan tulee joitakin invapaikkoja ja katsomon reunoille vielä joitain numeroimattomia lievästi rajoitetun näköalan alennushintaisia istumasijoja.
”Mutta tämähän on vasta ensi askel”, sanoo Soikkeli ja lupaa, että kaupungin kanssa suunnitellaan jatkossa yhä uusia aluetta elävöittäviä hankkeita. Pyynikistä halutaan kulttuuripuisto.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Monologin voisi tehdä ihan vain monologina – arviossa TTT:n Ennen kuin mieheni katoaa
TEATTERI | Riikka Papusen erinomainen roolisuoritus kannattelee Anna Jaanisoon tulkintaa Selja Ahavan kohukirjasta.
Carolus Rex yhdistää Strindbergin klassikon ja valeuutiset – ensi-ilta Telakalla
TEATTERI | Hanno Eskola dramatisoi ja ohjasi Heidi Kiviharjulle ja Jyrki Mänttärille todellisen ammatillisen haasteen. Mistä ihmeestä oikein on kysymys?
Antaa sataa vaan – Tampereen Teatterin Laulavat sadepisarat saa suun hymyyn
TEATTERI | 1950-luvun Hollywood-klassikkoon perustuvan musikaalin joka ikisen esiintyjän ilmeistä ja olemuksesta välittyy tekemisen ilo ja esiintymisen riemu.
”Ei jaksa enää 2020-luvulla kadulle lähteä, kun oli siellä jo 1960-luvulla” – Eriikka Magnusson täytti 80 vuotta
80 VUOTTA | Näyttelijä, ohjaaja Eriikka Magnussonin mielestä Suomen yhteiskunnan tila alkaa kovasti muistuttaa 1950-lukua: ”Kaikkea aikaan saatua edistystä ollaan viemässä pois.”