Elina (Ella Mettänen) ja Akseli (Verneri Lilja). Kuva: Katri Dahlström
KOLUMNI | Maarit Saarelainen kirjoittaa Tampereen Pyynikin kesäteatterissa ensi-iltansa saaneen Täällä Pohjantähden alla -näytelmän herättämistä ajatuksista.
”Meidän tulee kunnioittaa jokaista yhteisömme jäsentä yhtä arvokkaana ja tärkeänä.”
”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi”
Tunnistitko?
Kyllä. Olet oikeassa.
Näin alkaa Väinö Linnan ikoninen klassikkotrilogia Täällä Pohjantähden alla. Teksti sai Sami Keski-Vähälän kristallinkirkkaasti dramatisoiman ja Antti Mikkolan väkevästi ohjaaman ensi-iltansa Pyynikin kesäteatterissa 9.6.2023.
Linnan fiktiivinen teksti on piirtynyt niin vahvasti kansakuntamme kollektiiviseen muistiin, että jokaisessa esityksen lauseessa helähtää historia. Siinä vyöryvät muistot, meidän juuremme.
Täällä Pohjantähden alla -esitys koskettaa, liikuttaa ja menee suoraan sieluun ensimmäisestä kohtauksesta alkaen. Näyttelijäensemble kantaa kiihkeää tarinaa kuin soihtua ikään.
* *
Itänaapurimme Venäjän hyökkäys Ukrainaan tuo sodan lähelle ja iholle. Kuten Pohjantähden saagassakin jokainen sodan turha uhri on jonkun lapsi, veli, sisko, isä tai äiti.
Mieleen nousevat Lauri Viidan säkeet:
”Suvimaisema:
lahdentyven, saunaranta ja vene
ja helle, männyntuoksu,
kukat, välkkyvät kalat,
lapsi, lapsia, lapset
ja vanha onnellinen kaiku:
Isä hei!”
* *
Epäoikeudenmukaisuus ja viattomien kärsimykset lietsovat tyytymättömyyttä. Katkeruus ja viha ovat huonoja kumppaneita demokraattisessa yhteiskunnassa. Vallanhimo ja empatiakyvyttömyys näkyvät myös meillä, meidän ajassamme.
Meidän tulee kunnioittaa jokaista yhteisömme jäsentä yhtä arvokkaana ja tärkeänä. Juuri nyt tarvitsemme Pohjantähden räätäli Halmeen humanismia, uskoa sivistykseen ja koulutukseen.
Me tarvitsemme tätä Pyynikin kesäteatterissa näkemäämme huikeaa draamaa muistaaksemme. Me tarvitsemme taidetta ymmärtääksemme ja saadaksemme perspektiiviä elämäämme.
Ihminen on luotu elämään, ei tappamaan.
Maarit Saarelainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Akvavitixin ovela Norma – Bellinin oopperasta kuultiin Savonlinnassa konserttiversio
KOLUMNI | Oopperajuhlat vetelee viimeistä viikkoa, bonus-viikkoa. Jos et ehtinyt alkujuhlien yleensä kotimaisin voimin tehtyihin ensi-iltoihin, heinäkuun finaali kertoo mitä muualla osataan.
Uneton yö luokkahuoneen lattialla – vapaaehtoistyöläisenä Valkeakosken Työväen Musiikkitapahtumassa
KOLUMNI | Sari Harsu availi oluttölkkejä ja opetteli käyttämään kassajärjestelmää vapaaehtoisena festivaalityöntekijänä Valkeakoskella.
Jälkimietteitä Christopher Nolanin The Odyssey -elokuvasta – uusi katsominen kirkasti nähtyä
KOLUMNI | Nolan tekee kahdenlaisia elokuvia: niitä, joissa hän venyttää genre-elokuvia taiteellisempaan suuntaan, ja niitä, joissa hän kiskoo taide-elokuvaa lajityyppielokuvan suuntaan.
Toiveena superhäät?
KOLUMNI | ”Jos joku asia voi mennä pieleen, se yleensä menee”, kirjoittaa Komediateatterin Täydelliset häät katsonut Maarit Saarelainen.