Tulvien jälkeistä tulevaisuutta odottaessa – haastattelussa abstraktin bluesin ajaton mestari Mike Cooper

18.12.2020

”Musiikki ja taide tukevat solidaarisuutta ja sitovat ihmisiä yhteen”, Mike Cooper sanoo. Kuva: Mike Cooper

HENKILÖ | Jazz ja avantgarde johdattivat nuoren englantilaiskitaristin Mike Cooperin tutkimusmatkalle, jolta hän ei ole oikeastaan koskaan palannut. Kulttuuritoimitus tavoitti 78-vuotiaan maestron Espanjan Valenciasta, jossa tämä tällä hetkellä asuu.

Mike Cooper on vaeltanut kiertolaisena ympäri maapalloa reilut kuusi vuosikymmentä kohti musiikin syvintä ydintä kulkien. Hän aloitti muusikonuransa 1960-luvun alun Englannissa soittamalla folk- ja bluesbändeissä, niin John Lee Hookerin kuin Howlin’ Wolfin ja Jimmy Reedinkin taustalla.

Seuraavan vuosikymmenen alussa syntyneet arvostetut sooloalbumit kuitenkin veivät Cooperia perusbluesista abstraktimpaan suuntaan. Jazz ja avantgarde johdattivat kitaristin tutkimusmatkalle, jolta hän ei ole oikeastaan koskaan palannut.

Kulttuuritoimitus tavoitti maestron Espanjan Valenciasta, jossa tämä tällä hetkellä asuu.

* *

Mike Cooper syntyi vuonna 1942 Englannissa, mutta asui nuoruusvuotensa Australiassa. Seuraavat vuosikymmenet hän on vaeltanut Beirutista etelänmeren saarivaltakuntien kautta takaisin Eurooppaan, koskaan menettämättä viehtymystään elämään maailmankansalaisena. Valenciaan hän muutti puolisonsa kanssa Roomasta marraskuussa 2019.

– Viimeinen vuoden puolikas ei ole ollut kovin paha, siis tähän mennessä. Olen 78-vuotias, joten ensimmäisen kuukauden aikana en juuri saanut poistua asunnostamme. Kävelin puolisoni kanssa rakennuksemme katolla päivittäin pari kilometriä ennen kuin koronasulku avautui hiukan. Sen jälkeen pääsimme ulos pariksi tunniksi päivässä, ja onneksi lähellämme on uimaranta.

– Olimme juuri alkaneet tutustua täkäläisiin musiikkipiireihin, kun Espanja suljettiin täysin kolmeksi kuukaudeksi. Eikä se ole siitä juuri auennut. Eli tunnemme suurin piirtein samat muutamat ihmiset kuin vuosi sitten, eikä kielitaitoni ole juuri kohentunut.

Etätyön ammattilainen

Koronakaranteeni voi toimia myös inspiraationa. Cooper onkin julkaissut tänä vuonna useita levyjä. Innokkaana kokeilijana hän on osallistunut vuosien varrella lukemattomiin yhteistyöprojekteihin, ja tänä vuonna niitä on ollut tavallistakin enemmän.

– Olen ollut todella tuottelias, osittain ehkä siksi, etten ole voinut järjestää konsertteja kuin netin kautta. Olen kuitenkin tehnyt yhteistyötä muun muassa Rova Saxophone Quartetista tutun Jon Raskinin, lap steel -kitaristi Scot Rayn ja kitaristi Jim Macaulayn sekä Elliot Sharpin kanssa.

Elliot Sharp on tunnettu newyorkilaiskitaristi, joka on soitellut niin Kronos Quartetin kuin Debbie Harrynkin kanssa. Cooper ja Sharp julkaisivat aiemmin tänä vuonna Long Distance Information -albumin Bandcampin kautta.

Cooper kertoo soittaneensa Sharpin kanssa livenä vain kahdesti, kerran Roomassa ja kerran New Yorkissa. Uusi levy syntyi tiedostonvaihtona näiden kahden kaupungin välillä.

– Olen tuntenut Miken kauan. Minuun tekee vaikutuksen hänen kykynsä luoda syvää lyyrisyyttä ja blues-tunnelmaa mitä kulmikkaimpiin musiikillisiin abstraktioihin. On aina ilo tavata Mike ja soittaa hänen kanssaan, koska joka ainoa tilanne on täynnä yllätyksiä.

Uudet horisontit

Mike Cooper tunnetaan kenties parhaiten folk- ja bluespohjaisesta varhaistuotannostaan, ja nämä syvät vaikutteet kaikuvat myös hänen uusimmassa musiikissaan. Mutta mies katsoo aina eteenpäin, uusia horisontteja kohti, aina uudistuvana ja uusista asioista kiinnostuneena.

– Pitkään pidin itseäni laulajana, en kitaristina. Soitin kitaraa vain lauluni tueksi, jopa silloin kuin toimin pääasiallisesti bluesmuusikkona.

–Nyt olen työstänyt monen vuoden ajan Spirit Songs -projektia, johon pilkon ja paloittelen sanoituksia Thomas Pynchonin Painovoiman sateenkaari ja V -romaaneista William Burroughsin cut-up-metodilla. Minulla ei ole valmiita laulumelodioita tai harmonisia rakenteita näihin. Taustat on improvisoitu.

Pari vuotta sitten Cooper teki yhteistyötä kokeellisen ranskalaisbändin Hifiklubin kanssa. Hifiklub on tunnettu kollaboraatioistaan niin Sonic Youthista tutun Lee Ranaldon kuin Minutemen- ja Stooges-basisti Mike Wattin kanssa. Yhteistyön idea pohjautui Robert Flahertyn tunnettuun elokuvaan Aran-saarten mies.

– He olivat ajatelleet minua pääasiallisesti kitaristin rooliin. He olivat varanneet upean studion merenrannalla Toulonissa. Tunsin kuitenkin itseni ikään kuin kolmanneksi pyöräksi, koska siinähän heillä on kaksi todella hyvää kitaristia omasta takaa. Vedettyämme purkkiin muutamia äänityksiä kaverit kysyivät haluaisinko laulaa. Totta kai! Mutta mitä?

– Tunsin Flahertyn elokuvan entisestään, ja googlailtuani aiheesta lisää löysin John Millington Syngen kirjoittaman teoksen, Aransaaret, joka oli ilmaiseksi saatavilla. Latasin kirjan koneelle ja työstin niistä Burroughs-tyyliin lyriikat seuraavalle päivälle. Aamulla bändi soitti minulle edellispäivän nauhat, joihin improvisoin lauluosuudet kerralla purkkiin.

Kokeellista eksotiikkaa

Mike Cooperin uusin albumi Playing With Water ilmestyi juuri australialaisen Room40-levy-yhtiön kautta. Vinyylinä ja digitaalisesti saatavilla oleva albumi on valloittavan kokeellinen, mutta kuitenkin varsin helposti lähestyttävä yhdistelmä ambientia äänimaisemaa, exotica-musiikkia, krautrockia, etnoa ja toki myös bluesia.

– Minulla on iso arkisto erilaisia soundeja ja kenttä-äänityksiä. Joskus otan vain kitaran käteen ja alan improvisoida ilman sen kummempia taka-ajatuksia. Kun tulee aika säveltää, käyn nauhat läpi ja etsin niistä ideoita, jotka voisivat toimia pohjakivenä jollekin uudelle. Soitan noiden palasten päälle ja lisään tarvittaessa kollaasimaisesti mukaan uusia äänityksiä. Yritän kuitenkin rakentaa kaiken kohtuullisen simppelisti.

Pääosin kitaralla ja loopeilla toteutettu Playing With Water on täynnä tunnelmallisia äänityksiä, jotka herättävät mielikuvia ja visuaalisia väreitä silmien sulkeutuessa. Ehkä voimakkain näistä on 20-minuuttinen, hypnoottinen La Malvarosa, joka on saatavana vain digitaalisesti.

– Saattaa kuulostaa siltä kuin olisin rakentanut kappaleen studiossa, mutta kyseessä on live-äänitys; soitan kaikkia instrumentteja samanaikaisesti. Olen soittanut pienen pätkän livenä ja loopannut sen toistamaan itseään. Siitä olen saanut pohjan, jonka päälle rakentaa. Ja kun kun äänitän lisää pieniä osioita, jotka kierrätän mukaan soittamalla niitä jatkuvasti edellisten päälle, kappale kasvaa.

– Soitan kappaleessa kymmenkielistä lap steel -kitaraa, Samsung-tabletilla John Cage pianosovellusta ja toisella tabletilla syntikkasovellusta. Nämä kaikki menevät neliraitamikserin kautta Zoom-sampletrackiin, jota käytän sämpläämiseen ja looppeihin. Soitan myös kitaraa erinäisillä esineillä, kuten e-jousella tai viulujousella, joka saa aikaan – varsinkin bassokielien kohdalla – sellomaisen soundin. Olo on kuin jonglöörillä.

Playing With Water on voimakkaan moderni ääniteos, joka saattaa kuulostaa aluksi erikoiselta populaarimusiikkiin tottuneelle kuuntelijalle. Perkussiot ja kitarakuviot liikuttavat kappaletta voimalla eteenpäin ja herättävät kuuntelijan mielikuvituksen.

– Etsin tällä albumilla nimenomaan tunnelmaa. Voit lojua riippukeinussa kuulokkeet korvalla ja keinahdella unen ja valveillaolon rajamailla rommilasi kädessä ilman että sinun tarvitsee istua ja keskittyä.

– Rakastan joitakin niin sanottuja ”vaikeita” elokuvantekijöitä, kuten Raúl Ruizia. Yhdessä kirjassaan hän sanoi olevansa aina iloinen, kun joku nukahtaa kesken hänen elokuvansa, koska herätessään tämän tarvitsee itse täyttää menettämänsä hetket omalla mielikuvituksellaan. Pidin tästä ajatuksesta, kenties siksikin, että silloin kun vielä saimme käydä elokuvissa, otin usein torkut elokuvan alussa.

Maailmankansalainen

Playing With Water ottaa nimensä James Hamilton-Patersonin samannimisestä kirjasta. Cooper on ollut vuosikymmeniä kiinnostunut valtameristä ja rannikkoalueista, ja hänen ensimmäinen itse julkaisemansa levy, vuoden 1999 Kiribati, oli omistettu tämän Tyynenmeren saarivaltion kansalaisille. Hän jakoi tuolloin, kuten nytkin, huolen ilmaston lämpenemisestä ja merenpinnan nousemisesta, joka uhkaa tuhota niin pieniä saarivaltioita kuin isompia rannikkokaupunkeja.

– Kaupungit, kuten Venetsia, Bangkok, Jakarta, Lontoo, Manhattan – tai melkein mikä tahansa rannikkoalueella tai suuren joen lähellä oleva kaupunki – kärsivät vakavista tulvista. Niistä voi hyvinkin tulla lähitulevaisuudessa asuinkelvottomia. Bangkok tunnettiin joskus ”Kaakkois-Aasian Venetsiana”. Olen ollut kaupungissa monsuunikauden aikana ja nähnyt veden nousevan kauppojen ja talojen lattian läpi. Jakarta uppoaa tällä hetkellä niin hälyttävän nopeasti, että Indonesian hallitus rakentaa uutta pääkaupunkia Kalimantaniin.

Cooper on yhtä lailla huolissaan ihmisen ja luonnon suhteesta toisiinsa.

– Ilmastonmuutos sekä lajien luonnollisten elinympäristöjen tuhoutuminen häiritsevät tasapainoista suhdetta luontoon. Alkuperäiskansat ja pienet, usein paimentolaiset rannikkoyhteisöt, ovat hyvin tietoisia tästä balanssista, ja teollistuneen maailman tunkeutumisella heidän elämäntapaansa on usein katastrofaalisia vaikutuksia. Sillä tulee olemaan samanlaisia vaikutuksia ja seurauksia myös meihin.

– Tällä levyllä on kenttätallenteita Pulau Ubinista, Ko Phayanista, Ko Lantasta, Sri Lankalta, Bangkokista, St. Luciasta ja Martiniquesta; kaikki paikkoja, jotka odottavat tai jo elävät tulvanjälkeistä tulevaisuutta. Voimme todennäköisesti odottaa tulevaisuutta, jossa kaikki kaupungit – tai Wetropolikset – kelluvat vesistöjen ja vesiviljelyalueiden yllä ja synnyttävät kaiken ruokamme, jota tuuli-, aurinko- tai vuorovesi- ja aaltoenergia auttavat meitä tuottamaan. Valtameret peittävät 70 prosenttia maapallon pinnasta, joten se on maailman suurin aurinkoenergian kerääjä.

Mika Cooper ei usko, että taide tai musiikki muuttaa mitään suoranaisesti.

– Mutta se voi lisätä ihmisten tietoisuutta asioista, minkä jälkeen he he voivat tehdä asioiden eteen jotakin, joko poliittisesti tai suoralla toiminnalla. Se voi tapahtua vaikka jakamalla videoita.

– Näitkö sen videon, jossa joku ihmetteli kuinka paljon muovia löytyy jokaisesta teepussista? Melkein kaikki ihmiset käsittelevät teepusseja päivittäin ajattelematta niitä sen kummemmin. Joku kuitenkin huomasi tässäkin ongelman, dokumentoi sen laboratoriossa ja kertoi asiasta suorasanaisesti. Yhtiöt, jotka käyttävät muovia teepusseissaan, joutuvat huomioimaan asian, ja muutos on mahdollinen. Musiikki ja taide tukevat solidaarisuutta ja sitovat ihmisiä yhteen. Se on tärkeää.

Mike Cooperin Playing With Fire on saatavilla Bandcampin kautta digitaalisena tai vinyylinä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua

Pin It on Pinterest

Share This