G Livelab Tampere korjattiin uuteen käyttöön hyvän soundin ehdoilla – tavoitteena oli paikka, jossa on hyvä soittaa ja kuunnella musiikkia

G Livelab Tampere. Kuva: Genelec

Päivi Vasara, teksti

Arkkitehti Marco Casagrande otti mieluusti vastaan tehtävän suunnitella keskellä Tampereen ydintä olevaan pannuhuoneeseen – todellakin pannuhuoneeseen – hienon keikkapaikan, jossa on hyvä soittaa ja jossa on hyvä kuunnella musiikkia.

Paikka on Tammerkosken partaalla, Keskustorin likeisyydessä. Viimeksi rakennus oli kirjaston lehtilukusali. Paikan omistaa Tampereen kaupunki. Alkujaan Frenckellin paperitehtaan pannuhuone on rakennettu vuosina 1905–1907.

Rakennuspaikka on ollut vaikea: rinne, joka laskeutuu koskeen. Perustukset olivat kuitenkin yhä kunnossa. Pannuhuone oli museoitu, tontti on kaupungin puistoa.

G Livelab Tampere toimi myös koronan ajan. Kuva: Casagrande Laboratory

Vintiltä löytynyt Stradivarius

– Pannuhuone oli kuin Stradivarius, jonka löytää vintiltä, pyyhkii pölyt ja virittää ja saa näin loistoluokan instrumentin käyttöönsä, Marco Casagrande sanoo.

Kaupunki järjesti rakennusta koskevan kilpailun, jonka voitti Muusikkojen liitto mukanaan Marco Casagranden toimisto Casagrande Laboratory.

– Kokonaisuus oli hyvää projektin hoitoa kaupungilta. Tavoite oli selkeä, Casagrande sanoo.

Hieno kaari-ikkuna ja kuparilattia. Kuva: Gasagrande Laboratory

Casagrande oli puhumassa Rakennuskulttuurikeskus Piirun yhteistyökumppaniensa kanssa järjestämässä Kestävä talo 3 – korjaamalla kulttuuritekoja -seminaarinsa lokakuun alussa Työväenmuseo Werstaan auditoriossa.

Korjaaminen on paitsi kulttuuriteko myös ilmastoteko. Tapausesimerkkeinä seminaarissa olivat G Livelabin lisäksi muun muassa Helsingin Olympiastadion ja Seinäjoen Kalevan navetta.

Portaissa näkyy miten epoksiin on taltioitu fossiileja: vinyylilevyjä ja rakennustyövälineitä. Kuva: Gasagrande Laboratory

Aikoinaan hyvin rakennettu

Livelabin tila edustaa hyvää rakennustaitoa. Esimerkiksi tiilimuuratut seinät olivat loistavassa kunnossa. Kahdeksankulmainen piippu rakennuksen vieressä on vuodelta 1870.

– Rakennus on ilmeikäs. Vuonna 1971 oli tehty renovointi. Tässä yhteydessä oli tehty uusi välipohja ja laatta alapohjaan. Kaari-ikkunat olivat hyvässä kunnossa.

– Lähtökohtaisesti tilanne lähteä uuteen oli antoisa, sillä rakennuksen alkuperäinen arkkitehtoninen suunnittelu on huipputasoa. Rakentajien käsityötaito on ihailtavaa tiiliseinien lisäksi koristeaiheissa. Katon kanssa ei ollut menty helpon kautta, vaan tynnyriholvattu katto oli vaivalla ja ennakkoluulottomasti pingotettu ohuella teräsrakenteella seiniin.

Kellarikerroksessa on sosiaalitilat ja soittajien takahuone. Kuva: Gasagrande Laboratory

Uudessa käyttötarkoituksessa lähdettiin esiintymislavan hyvästä sijoittamisesta. Ravintolakäyttöön sopivaan keittiöön oli tila entuudestaan ja se oli muutettavissa nykyvaatimuksia vastaavaksi.

Kellarikerrokseen oli tehtävissä esteettömät vessat ja takahuone muusikoille. Kerrosten väliin saatiin hissi, josta on bändien roudareille suuri ilo. Uutta olivat hätäpoistumistiet ja uusi pääsisäänkäynti. Alimmassa kerroksessa sijaitsivat ennen lehtilukusalin arkistot.

Julkisivu ei muuttunut kuin pienesti, esimerkiksi ilmanvaihtokoneet ovat uutta.

Keikkapaikkakerroksen pohjakuva. Kuva: Gasagrande Laboratory

Suunnittelulla raha riitti

Jos rahaa olisi ollut rajattomasti, olisi kaikki 1970-luvulla maalatut tiiliset sisäpinnat puhdistettu tiilelle, mutta tästä jouduttiin tinkimään. Nyt esiintymislavan takaseinä on tiilipinnalla ja muualla on maalattu päälle. Näin syntyy valoja ja varjoja. Lisäksi seinillä on akustiikkalevyjä.

Kuparilattia valittiin akustiikan takia. Soundin kannalta tiili on myös hyvä materiaali. Lisäksi on kupariverkkoa.

Lattian päällikerros on epoksia. Se on toimiva ratkaisu.

Ulkopiirros. Kuva: Gasagrande Laboratory

Fossiileja upotettu lattiaan

Epoksiin on upotettu vinyylilevyjä, rumpalin palikat ja työmiesten työkaluja.

Tässä on ajatuksena kunnioittaa sekä rakennuksen käyttäjien eli soittajien taiteellista työtä että rakentajia.

– Voi ajatella niin, että arkkitehti on rakennusmiesten bändin johtaja. Kun rappareille, timpureille ja muille tulee tunne, että he soittavat hyvässä bändissä ja se saa heidät tekemään hyvää laatua, tekee tämä heistäkin taiteilijoita. Halusimme kunnioittaa rakennusmiesten taitavuutta tekemällä heidän työkaluistaan ”fossiileja”.

G Livelabin äänentoisto on suomalaisen Genelec-yhtiön työtä. Kuva: Genelec

Arkkitehtuuri palvelee musiikkia

Yleisölle on paikkoja 200–300 ja lisäksi on parvi. G Livelabilla on kesäterassi ja koronaratkaisuna ulkona kasvihuoneita. Huomionarvoista on, että paikka toimi läpi korona-ajan.

Marco Casagrande sanoo, että yhteistyö maakuntamuseon ja museoviraston kanssa sujui hyvin. Kummastakin suunnasta tuli tukea päämäärälle pitää laatu korkealla.

– Tässä tapauksessa arkkitehtuuri palvelee musiikkia ja hyvää soundia. Kaikki arkkitehtoniset teot heijastuvat musiikkina takaisin.

– Muusikkojen liiton ehto oli alusta asti tila, joka on täydellinen musiikin esittämiselle ja kuuntelulle.

Yleisöstä kysyttiin, pitäisikö G Livelabin sisustus Casagranden mielestä suojella. Casagrande vastasi, että pikemminkin pitäisi suojella arkkitehtuurin ja musiikin välistä suhdetta. Jos tilassa ei soiteta, se menettää merkityksensä.

Kohteen suunnittelu alkoi vuonna 2017 ja paikka avattiin syksyllä 2019.

Marco Casagrande. Kuva: Gasagrande Laboratory

Palkintoja tippuu

Toteuttamisessa on onnistuttu, sen osoittavat lukuisat palkinnot. G Livelab Tampere on saanut Tampereen kaupungin esteettömyyspalkinnon (2019), maailman parhaan konserttisalin Mondo*DR-palkinnon (2020), Tampereen kaupungin vuoden kulttuuriteko -palkinnon (2021) sekä vuoden musiikkiklubin Industry Awards -palkinnon (2021).

Casagrande laboratoriota johtaa Marco Casagrande, joka on palkittu Euroopan arkkitehtuuripalkinnolla (2013), kansainvälisten arkkitehtuurikriitikoiden CICA-palkinnolla (2013) sekä Unescon ja Locus-säätiön kestävän arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun maailmanpalkinnolla (2015).

G Livelabia on Casagranden kanssa ollut suunnittelemassa Mirella Peltonen.

Casagrande on toiminut arkkitehtuurin ja kaupunkisuunnittelun professorina Bergenin arkkitehtikoulussa (2001–2004, 2017–) ja Taiwanin Tamkang -yliopistossa (2004–2009) sekä opettanut arkkitehtuuria, maisema-arkkitehtuuria, ympäristötaidetta, kaupunkisuunnittelua ja sosiologiaa kymmenissä yliopistoissa ympäri maailmaa.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua